ompeluprojekti

Uusi pyörä tarvitsee uusia varusteita. On jo pidempään pyörinyt mielessä, että pitäisi ottaa projektiksi runkolaukun ompelu johonkin pyörään. Stachessa on sen verran pieni/erikoisen muotoinen etukolmio, ettei siihen oikein sovi mikään valmis kaupallinen laukku. Pyöriin saa runkolaukkuja toki mittatilauksenakin, mutta sellaiselle tulisi suhteettomasti hintaa, kun laukun max tilavuus ei tässä tapauksessa ole kovinkaan suuri. Pugsleyhyn teetin sopivan laukun. Sen tilavuus on niin iso että hinta oli ihan perusteltu. Ei muuta kuin suunnitteleman.

Ensimmäiseksi leikkasin runkoon sopiva sabluunan pahvista. Laukun rakennetta ja kasausjärjestystä suunnittelin melko perusteellisesti ennen kuin aloin leikkelemään/ompelemaan. Osittain otin mallia mainitusta Pugsleyn laukusta loput pistin omasta päästä.

Materiaaliksi valitsin PU pinnoitetun 1000 denierin nylon kankaan. Vaihtoehtoja on netti pullollaan ja niiden kanssa menee helposti päästään pyörälle. Tämä materiaali kuitenkin täytti valintakriteerit: vedenpitävyys, vahvuus/jäykkyys ja väri. Pahvisabluunan avulla piirtelin kankaalle kaavat.

Ompelukokemukseni ennen tätä projektia oli melko rajallinen, lähinnä nappeja ja pieniä paikkauksia ja varustekorjauksia. Ompelukonetta en ole käyttänyt käytännössä koskaan. Kouluttauduin youtuben avustuksella ja ryhdyin tikkaamaan. How hard can it be?

En tiedä onko vetoketjun ompelu se mistä kannattaa aloittaa harjoittelu, mutta se nyt sattui olemaan ensimmäinen asia joka tähän projektiin piti tehdä. Vähän arkaa tikkiä mutta suhteellisen suoraan meni. Muutama suttu tuli ennen kuin sai säädöt kohdilleen. Ja mikä parasta vetoketju toimi.

Oikean puoleinen kylki valmiina.

Laukun selkäosa, tai mikälie, mustasta materiaalista. Selkäosaan ompelin remmin, jonka väleistä laukku on tarkoitus kiinnittää tarranauhalla pyörään. Kiinnityssysteemiksi suunnittelin monenlaisia erilaisia ratkaisuja, lopulta päädyin kuitenkin kopioimaan Pugsleyn laukussa käytetyn. Olisi voinut tehdä kiinteät tarranauhat, mutta tämän etuna on se että kiinnityspisteitä saa helposti vaihdettua, joten laukun saa asettumaan mahdollisimman hyvin.

Laukun sisäpuolen vuorasin vielä oranssilla ohuella materiaalilla. Alareunaan tein siitä taskun pehmustelle, joka estää tavaroiden kolisemisen runkoputkea vasten. Kylkien ja selkäosan ompeleminen yhteen oli juuri niin hankalaa kuin ajattelinkin. Laukun muoto ei ole kaikkein helpoin, muutama terävä kulma ja pyöreä osa takaiskarin kohdalla lisäsivät haastetta. En saanut sitä pyöreää osaa ihan täydelliseksi, vaikka pari kertaa jouduinkin purkamaan ja kokeilemaan uudestaan.

Reunat siksakkasin vielä purkautumisen minimoimiseksi. Näppärämpi olisi viritellyt jotkut reunanauhat tai vastaavat, mutta en usko että ne ovat tarpeen, kun saumat jäävät kuitenkin piiloon.

Tämän näköinen viritys oikeinpäin käännettynä.

*Helpotuksen huokaus* Laukku asettui paikalleen ja vaikutti pikaisella testilä myös pysyvän kohdillaan.

Pimp my pyörälaukku.

Muutama yksityiskohta voisi olla paremminkin, mutta ensimmäiseksi ompelutyösi olen laukkuun varsin tyytyväinen. Kokonaisuutena projekti oli mukava, erityisesti laukun suunnittelu oli piristävää aivojumppaa. Ja uuden taidon harjoitteluhan on aina palkitsevaa. Tämä rohkaisi sen verran, että tuskin jää viimeiseksi ompelutyöksi. Pari muutakin vastaavaa projektia olisi mielessä

Peregrinen retkivarustelu askartelu juonenkäänteellä

Peregrineen piti hankkia tarakka kaikkia Eeppisia retkiä varten. Tarakan piti olla levyjarru-yhteensopiva, siro, kevyt ja väritykseen sopiva. Kävin koko netin läpi ja päädyin Tubuksen Discoon, joka läpäisi vaatimukset (Tommille kiitos vinkistä). Tarakka on alumiinia ja sitä saa mustana ja hopeisena, joista jälkimmäinen oli itsestäänselvä valinta, joka sopi kokonaisuuteen kivasti.

Mutta... pettymys oli suuri kun Saksalaisten hopea olikin ankea harmaa, vaikka netin kuvissa olikin ihanan kiiltävä.

Hirveä "hopea"

Sisäinen värikoodaaaja ei voinut kelpuuttaa moista silmää särkevää epäkohtaa. Oli selvä, että homma menisi TSI-osastolle. Ensimmäinen vaihtoehto oli tehdä siitä kiiltävä poistamalla anodisointi natriumhydroksidilla ja kiillottamalla alumiini mahdollisimman hyvin ja suihkauttaa vielä joku kiiltävä lakka päälle. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että ko. katiska on maalattu eikä anodisoitu. Maalinpoisto hinkkaukseen ei ollut intoa, joten vaihtoehdoksi jäi maalaaminen.

Pohjatyönä vain kevyt hionta kohtuullisen hienolla hionta tyynyllä.

Kevyesti hiottuna mattapintaiseksi

Kun maalaamaan kerran piti ryhtyä, niin rungon väriä lähdin tavoittelemaan. Maalaus foorumeita kahlaamalla ja lopulta maalikaupan neuvojen perusteella päädyin sävytettyyn Miranoliin. Vaikka ensimmäinen suunnitelma oli hankkia sävytetty spray, mutta se osoittautui hankalammaksi/kalliimmaksi kuin ajattelin, joten edessä oli työläämpi pensselöinti projekti. Värin sävy saatiin maalikaupan hienolla avustuksella arvottua mittaamalla värisävyä tarkoitukseen löytyneellä sävymittarilla suoraan pyörän rungosta. Kiitos Turun maalitukun loistavalle palvelulle.

Ohensin maalia aavistuksen lakkabensalla (arviolta 5%) ja sipaisin tarakkaan kaksi ohutta kerrosta väriä. Kerrosten välillä maali kuivui 24h, lisäksi tarakka piti maalata kahdessa osassa kun sitä ei oikein saanut mistään roikkumaan tai kiinni niin, että olisi saanut maalattua kerralla kokonaan.


Maalausjäljestä tuli omilla kriteereillä yllättävän siisti. Tarkkaan katsomalla siinä on paikoin pientä TSI jälkeä havaittavissa, mutta ei pahasti.

Entä se väri. Sekin osui tyydyttävän lähelle oikeaa. Runko on ihan aavistuksen punaisempi ja tarakka vivahtaa enempi ruskeaan. Kuvista eroa ei edes huomaa. Lopputulokseen olen kokonaisuutena erittäin tyytyväinen, lisäksi pieni askarteluprojekti oli varsin mukava. Kustannuksetkin jäivät aika mataliksi (10€ maali ja 4€ pensseli) ohenninta löytyi ennestään ja bonuksena rungon paikkausväriä jäi yli isommankin naarmun paikkaamiseen.

Muuttohaukka testiajossa.

Tämän näköinen siitä sitten tuli. Stemmi tulee varmaan vielä vaihtumaan hopeiseen, kunhan sopiva mitta saadaan haarukoitua. Satulaputkikin on lainassa Apinasta. Muuten alkaa olla valmis.

Nopean kuvas/tekniikka -testiulkoilun perusteella aika jännä laitos. Ajoasento ja kahvat vaativat vielä hienosäätöä. Huomenissa kunnolliselle koeajolle.

Eteisessä odottelemassa uloslähtöä.

Paistatttelemassa.

Renkaat (Panaracer Comet XC 2,1) ovat "muhkummat" kuin olin alunperin toivonut.
Mahtuvat ihan hyvin runkoon, mutta saattaa olla, että vaihtuvat kapeampiin joskus.

Muuttohaukka (osa III)

Ohjainlaakerin kuppien asennukseen tarvitaan PRO tason työkalut.

Samoin kuin Crown Racen paikoilleen "prässäämiseen"

Sramin 10 pakat on melko kauniita ja mietityn näköisiä jopa hintahaitarin alapäässä pg1050.













Osia alkaa pikuhiljaa löytää paikoilleen.

Muuttohaukan osia (Osa II)

Satulaksi tyyliin sopi oikeastaan vain perinteinen nahkainen istuin.

Ohjaustanko tulee olemaan Salsan Woodchippper.

Ohjainlaakeriksi vekkulin näköinen M:PARTS elite.













Kiekot Superstarcomponentsilta hopeisin navoin ja pinnoin.

Muuttohaukan osia (osa I)

Nykyiset ulkoisilla laakereilla varustetut perus (=shimano ym.) kampisetit eivät oikein tyylillisesti sopineet Peregrineen. Omaa silmää (ja lompakkoa) mielyttävien kampien hakeminen oli yllättävän hankalaa. Onneksi sain vinkin Stronglightin kammista, kiitti Toni. Nämä sopivat kaavailemaani kokoonpanoon hienosti. Rattaat ovat 34 ja 48 piikkkiset.

Stronglight Impact Compact

Kammet ovat vanhaa, hyväksi havaittua, nelikanttimallia. Keskiöksi löysin tyylikkään Genetic Karyotype laakerin. Melkein harmi, että se asennetaan näkymättömiin.

Genetic Karyotype 

Painokaan ei ole nelikanttikanttisetiksi mikään paha laakereineen 885 g. Tämän projektin osien speksaamisessa paino ei kuitenkaan ole kovinkaan korkealla tärkeysjärjestyksessä.

Muuttohaukka

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Eli projektia pukkaa.

Singular Peregrine

Singularin runkoja olen kuolannut jo pitkään. Cyclocrossarikuumetta on ollut päällä jo syksystä asti. Surlyn Straggler on ollut ostoskorissa pitkään, mutta on jäänyt syystä tai toisesta viemättä kassalle. Ehkä ostohaluja on vähentänyt Stragglerin, olkoonkin, että se on terästä ja hassun värinen, tavanomaisuus. Ja se fakta, että kellarissa on jo nyt 3 Surlya ei välttämättälisännyt omistamishalua :/

Tarkoitus rakentaa jonkin sortin monstercrossari. Vaihteelinen, kippurasarvi, kapeahkoilla hyvinrullaavilla 29 kumeilla olisi alustava tavoite.  Hauska nähdä miten toimiva tästä lopulta syntyy. Valmiudet monipuoliseen käyttöön on ainakin paperilla hyvät.

Spearfish läjässä

Tämmönen siitä rakentui. Miellyttää ainakin omaa silmää kovasti.

Pientä säätöä ja nippeliä puuttuu vielä, mutta sen verran kävin kokeilemassa, että sai kuvattua ulkona. Ajotuntuma on taas ihan erilainen kuin muissa pyörissä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Varsinainen testiajo täytyy suorittaa mahdollisimman pian.

Painoa n. 11,5 kg.

Spearfish

Tilaa kellariin raivattiin tällaista projektia varten:

Salsa Spearfish

Tavoitteena olisi yhdistää Kevyt™, Metan ja Karate Monkeyn hyvät puolet = kevyehkö lyhytjoustoinen 29-täpäri.

Ei muuta kun askartelemaan.

Erikoisosien ihanuutta Osa II

Muahahaa. Voitinpas.

Erikoisosien ihanuutta

Tämmönen kaunis tanko...

ja tämmönen siro stemmi...

eivät perkele ole yhteensopivat.

Tanko olisi tarkoitus pujottaan stemmiin, koska siinä ei ole irrotettavaa päätylevyä. Mary-tangossapa on sen verran mutkaa, että eipä vaan mahdukaan perille asti. Kokeilin pakastaa tangon ja keittää stemmiä, mutta kun ei niin ei. Voimaa en käyttänyt, koska en haluaisi naarmuttaa tankoa. Voiman kanssa olisi vaarana vielä sekin, että stemmi jää kokonaan jumiin. Taas niin mieleni pahotin.

Ostaakko flätti-tanko, että saa tuon namun käyttöön? Täytynee testata ensin miten Mary sopii normaalin stemmin kanssa.

Tubeless

Oho. Tubeleksiminen onnistui ilman henkilövahinkoja, mielenterveyspalveluita, eikä edes tullut sotkua.

Alkuun ilmaa vuoti venttiilien juuresta, että ihan ilman voimasanoja ei onistunut tämäkään projekti, mutta jotenkin kikkailemalla ja useasti yrittämällä vuoto loppui. Saa nähdä onko aamulla vielä ilmat tallella.

Kohta saa taas askarrella

Tällaiset rinkulat tulee uuteen projektiin. Tarkoitus olisi vihdoin kokeilla tubeless systeemiä. Olen tähän asti karsastanut tubeless maailmaa, koska kuvittelen, että se on sottaista, työlästä ja hankalaa ilman merkittävää etua. Mutta uuteen projektiin on perinteisesti ollut ihan mielenkiinnosta tapana ottaa mukaan jotain uutta. Tämä projekti tulee sisältämään jotain uutta jotain vanhaa, lainattua ja sinistä.

Kiekot vaikuttavat ihan päteviltä, joskin olen vähän yllättynyt niiden painosta +1900 g. Vaikka on ohennetut pinnat ja kevyehköt navat. Kuvittelin, että olisi ollut n. 1800 g.

Recycle

Askartelin vanhasta NBX 2,2 kumista vyön.

Idea varastettu internetiltä.

Trollin jarruongelma edistyy

Dual Controllien korvaajiksi arvottiin. Avidin mekaaniset BB5 levyjarrut ja kaveriksi XT:n pitkäkahvaiset V-jarrukahvat. Mekaaniset valittiin koska V-kahvat ovat usein vähän sirommat kuin hydrauliset, joka saattaa auttaa vipujen ja kahvojen sovituksessa j-bariin. Vaihtajiksi SLX 3x9. SLX:t vaikuttivat ennakkoon kohtalaisen hyvin muokattavilta. Vaihteenosoittajat saa poistettua ja lisäksi kiinnityspantaa saa siirrettyä sivusuunnassa muutamaan asentoon.

Asentaessa kävi ilmi, kuten ennakkoon pelkäsin, että vaihdevivut jäävät turhan kauas normaalilla ajo-otteella. Kiinnityspannan siirtokaan ei pelastanut tilannetta. Onneksi insinööri on ovela ja tajusi, että oikean ja vasemman pannan saa vaihdettua päittäin, jolloin vivut saa siirrettyä vielä sentin verran ulos päin. Näin vivut sai juuri ja juuri sopivalle etäisyydelle. Pienellä dremelmodifikaatiolla pantoja saisi siirrettyä vielä toisen sentin, jos tarvetta ilmenee.

 
Samalla vaihdoin stemmin vielä pykälän lyhemmäksi (80 mm). Josko vihdoin olisi hyvän mittainen.


Koeajoa seuraa...


Pieni maastofixikipinä kyllä jäi kutittelemaan tämän experimentaation jälkeen. Fixi-Trollia tuli pyöriteltyä n. 450 km:n edestä. Jonkinmoinen 29-maastofixi hahmotelma syntyi, mutta ei ainakaan vielä ole realisoitunut. Ehkä ensi talveksi voisi moisen raapia kasaan. Jos jostain tulisi vastaan sopiva 29-kiekkotarjous, niin siihen tarttuisin oitis.

Valtaisa kiitos Matille kiekon lainasta.