Selvisin Tahkon 180 km matkasta kunnialla. Maalilinjan ylitin ajassa 13h 23min 51s. Mahtava tunne.
Ilmeisesti kaikki palaset osuivat niin nappiin kuin omista lähtökohdista on mahdollista. Suoritus meni yllättävän tuskattomasti. Eihän se koko matkaa nyt varsinaisesti hyvältä tuntunut, mutta missään vaiheessa eteneminen ei muuttunut samanlaiseksi taisteluksi kuin monena vuonna lyhyemmillä matkoilla on käynyt. Kovempaa ajamalla tämänkin puutteen olisi tietty ratkaissut. Kunnon kesto ja nopeus yllättivät, sillä pidemmät ajot olivat jääneet todella vähälle kevään ja alkukesän aikana. Pääasiassa max 3-4 tunnin lenkkejä maastossa tai maantiellä 1-2 kertaa viikossa. Toisaalta en ollut kevään aikana kertaakaan flunssassa, joka on perinteisesti ollut tapana aina ennen Tahkoa.
Reitille lähdettiin 5.00 lämpötilan ollessa mielyttävä 17 astetta. Ensimmäinen 60 km oli tarkoitus ajaa ihan rauhallisesti kelloa toijottamatta ja mahdollisimman taloudellisesti. Ajo tuntui tässä vaiheessa vielä hämmästyttävän helpolta. Tunkata ei tarvinnut kuin kinahmien nousuissa. El Grandekin nousi kokomatkan kuin itsestään. Tunnelman ollessa korkealla lähdin reippaasti toiselle kierrokselle. Sään ja vapaan reitin ansiosta kierrokseen kului yllättäen "vain" 4h 5min, joka ei ole montaa minuuttia parasta yhden kierroksen aikaani hitaampi.
Ajoitus osui tuurilla täydellisesti nappiin sillä kakkos kierrokselle lähdin klo 9.10, eli juuri kisakuskien ja 120 ajajien perään ja 10 min etumatkalla seuraavaan lähtöryhmään. Alun siirtymällä olisi tehnyt mieli avata kaasua, mutta hoin itselleni kokoajan, että rauhassa, rauhassa, hissun, kissun. Vain muutama nopeampi kuski sai minut kiinni ennen Kinahmi I nousua, eli sain ajaa taas Kinahmin huipun ja laskun ihan rauhassa. Toisessa huoltopisteessä sain kiinni 120 km ajajien peräjoukkoa ja tästä eteenpäin oli jonkin verran ajoseuraa. Missään vaiheessa polkujen kuitenkaan ruuhkautumatta. Lämpötila, joka tässä vaiheessä oli noussut jo hellelukemiin, alkoi vaikuttaa. Olen erityisen herkkä auringon paahteelle, kuten varmaan suurin osa muistakin suomalaisista. Kinahmi II nousussa reidet alkoivat vähän kramppailla ja jouduin venyttelemään taivaan portaissa. Tästä alkoi matkan vaikein osuus, jonka aikana joitui varomaan liikkeitään. Ajelin sitkuttamalla ja "nautiskelin" merisuolaa ja salmiakkia ja yritin juoda varovasti, sillä imeytyminenkin oli alkanut tökkiä. Kuumuus alkoi tuntua todella pahalta ja kone alkoi keittää. Kaadoin huoltopisteillä vettä reilusti päähän, jotta sai edes vähän pahinta ylilämpöä pois. Krampit eivät juurikaan vaivanneet ja eteneminen onnistui koko ajan kohtuullisella vauhdilla ja toisen kierroksen kääntöpaikalla olin ajassa 8h 37min (joka on muuten sattumoisin oma ennätykseni 2 kierroksella). Toiseen kierrokseen kului 4h 32min. Kääntöpaikalla istuskelin hetken varjossa ja nautiskelin sinne jättämäni cola tölkin, joka maistui ihanan viileältä vaikka oli varmaan yli 20 asteinen. Kysyin itseltäni, että olisiko ehkä järkevä jättää tähän? Vastausta ei kuitenkaan kuulunut joten napasin matkaan evästäydennykset ja jatkoin matkaa.
Kolmannen kierroksen alkusiirtymä tuntui aika väkinäiseltä, mutta josain kohtaa ennen Kinahmia taivaalle saapui kuin taikaiskusta pilvimassa. Neste oli hissuttelun ja suolan ansiosta alkanut vihdoinkin imeytyä. Kävin kusella ja fiilis parani todella nopeasti. Tiesin jo tässä kohtaa vanhasta kokemuksesta, että tulen selviämään maaliin, ellei tule kalustorikkoa tai jotain hölmöä loukkaantumista. Ajelin koko loppumatkan todella hyvällä fiiliksellä ja pikkuhiljaa vauhtia nostaen. Viimeisen kierroksen aikana napsin tasaisesti väsyneimpiä 120 km ajajia nousuissa, josta sai entisestään lisää voimia. Maalissa olin siis ajalla 13h 23min 51s. Eli kolmannen kierroksen aika oli 4h 46 min. Ajon jälkeen tuntui, että viimeinen kierros olisi ollut nopeampi kuin toinen. Ilmeisesti pitämäni tauot olivat pidempia vaikka itse ajaminen saatoikin olla nopeampaa. No joka tapauksessa 2 viimestä kierrosta tuli ajettua aika samaa vauhtia ensimmäisen ollessa lyhyiden taukojen takia selvästi nopein.
Lopullinen sijoitus oli 27. Keskeyttäneitä oli viitisentoista, josta voi nopealla laskutoimituksella selvittää, että olin lähes viimeinen joka tuolta matkalta selvisi maaliin. Ei vähennä hyvää fiilistä pätkääkään. Oma tavoite alittui puolellatoista tunnilla.
1. kierros 4.05
sija 30
2. kierros 8.37 (väliaika 5.33)
sija 29
3. kierros (maali) 13.23.51 (väliaika 10.24)
sija 27 / 29 / (44 startanutta)
Spearfish toimi kuin unelma. Ei minkäänlaisia ongelmia. Mäkien nousun helppous yllätti. Selkeästi paras ylämäkipyöräni ikinä. Vänkyräinen On-One Mary -tankokin toimi juuri niin kuin olen lyhyempien lenkien perusteella uumoillutkin. Ranteet ja sormet eivät puutuneet juuri lainkaan. Jopa Metalla, jossa oli 140 mm keula aiheutti sormien ja ranteiden puutuminen todellisia ongelmia etenkin laskuissa. Metaan verrattuna laskuissa sai olla aavistuksen varovaisempi, mutta nopeuteen se ei tuolla radalla vaikuttanut ollenkaan. Ylämäet olivat kuitenkin niin paljon kevyempiä.
Matkan aikana söin pari energiapatukkaa ja yhden ison geelin joka kierroksella. Lisäksi otin uudelle kierokselle kääntöpaikalla aina uuden pullon vahvaa urheilujuomaa. Repussa (1,5 l) pidin vain vettä, jota kului arviolta n. 8 litraa. Näiden lisäksi huoltopaikoilta aina muutama muki vettä, rusinoita, suolaa, vähän banaania sekä jokunen suolakeksi.
Onnistuneen kestävyysurheilusuorituksen aikaan saama adrenaliini ym. humala on kyllä ihmeellinen. Voittamattomuuden tunne on vahva vaikka olinkin melkein viimeinen. Kokonaisuudessaan aivan mahtava reissu, josta jää hyvä fiilis varmasti pitkäksi aikaa. Kiitos MTB-Turun porukalle ja kaikille matkan varrella kannustaneille.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Tahko 180 ennakkospekullaatioita
Ei ole ainakaan tyhmyydestä otettu opiksi. Iloittauduin nimittäin Tahkolle 180 km matkalle. Aina voi lohduttautua sillä, että tyhmyys on tarttuvaa. 180 matkalle ilmoittautuneista yli 10% on MTB-Turun väkeä...
Tavoitteena on taas vain ja ainoastaan suoriutua maaliin, mutta spekulointi on aina hauskaa:
Paras aikani (2011) 120:llä on n. 8:45 ja viime vuonna raahustin kaksi kierrosta aikaan 10:45 tyhmäpyörällä. Tältä pohjalta voisi toivoa, että aika olisi alle 15 tuntia.
Lähtö tapahtuu 5.00 ja reitti sulkeutuu 14.15, eli kahteen ensimmäiseen kierrokseen saa käyttää aikaa 9h 15min. Ihan hirveästi ei auta siis retkeillä. Maalissa pitäisi olla ennen klo 20.00. Joten max aika olisi näin juurikin tuo 15 h. Kahdelle ensimmäiselle kierrokselle tavoiteaika voisi olla n. 9 h. Viimeseen jäisi sitten varaa vaikka taluttaa 6 tuntia. (Kierrosajat 4, 5 ja 6h ???). Spekulaatioista huolimatta tarkoitus on ajaa tuijottamatta liikaa kelloa ja edetä hyvältä tuntuvaa vauhtia kropan ääniä kuunnellen. Sykemittari jää kotiin.
Ilman loukkaantumista tai kalustorikkoa maaliinpääsy tuntuu ihan mahdolliselta. Todennäiköisin loukkaantumisriski on, että selkä alkaa vihoitella liikaa. Selkä tulee menemään täysin jumiin, se on ihan varmaa, mutta josko menisi vasta maalissa.
Spearfishillä on tullut harjoiteltua täpärilläajoa kevään/kesän aikana n. 300 km. Muuta ajoa on jonkin verran enemmän, mutta ei mitenkään kehuttavan paljoa. Syksyllä ja talvella tuli ajettua ihan kohtuullisesti, mutta keväänkorvalla jotenkin lopahti.
Ei ole ollut mitenkään hirveä inspiraatio tänä vuonna, mutta alkaa se vihdoin mukavasti kutkuttamaan, kun aikaa starttiin on enää vajaa viikko.
Tavoitteena on taas vain ja ainoastaan suoriutua maaliin, mutta spekulointi on aina hauskaa:
Paras aikani (2011) 120:llä on n. 8:45 ja viime vuonna raahustin kaksi kierrosta aikaan 10:45 tyhmäpyörällä. Tältä pohjalta voisi toivoa, että aika olisi alle 15 tuntia.
Lähtö tapahtuu 5.00 ja reitti sulkeutuu 14.15, eli kahteen ensimmäiseen kierrokseen saa käyttää aikaa 9h 15min. Ihan hirveästi ei auta siis retkeillä. Maalissa pitäisi olla ennen klo 20.00. Joten max aika olisi näin juurikin tuo 15 h. Kahdelle ensimmäiselle kierrokselle tavoiteaika voisi olla n. 9 h. Viimeseen jäisi sitten varaa vaikka taluttaa 6 tuntia. (Kierrosajat 4, 5 ja 6h ???). Spekulaatioista huolimatta tarkoitus on ajaa tuijottamatta liikaa kelloa ja edetä hyvältä tuntuvaa vauhtia kropan ääniä kuunnellen. Sykemittari jää kotiin.
Ilman loukkaantumista tai kalustorikkoa maaliinpääsy tuntuu ihan mahdolliselta. Todennäiköisin loukkaantumisriski on, että selkä alkaa vihoitella liikaa. Selkä tulee menemään täysin jumiin, se on ihan varmaa, mutta josko menisi vasta maalissa.
Spearfishillä on tullut harjoiteltua täpärilläajoa kevään/kesän aikana n. 300 km. Muuta ajoa on jonkin verran enemmän, mutta ei mitenkään kehuttavan paljoa. Syksyllä ja talvella tuli ajettua ihan kohtuullisesti, mutta keväänkorvalla jotenkin lopahti.
Ei ole ollut mitenkään hirveä inspiraatio tänä vuonna, mutta alkaa se vihdoin mukavasti kutkuttamaan, kun aikaa starttiin on enää vajaa viikko.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Jäähyväiset Metalle
No nyt se lähti Metakin maailmalle, toivottavasti pääsee taas kunnolla ajelemaan.
Yhteisiä kilometrejä kertyi 2007 kesästä alkaen karvan yli 4000. Parin viimevuoden aikana yhteensä vain muutamia satoja. Meta kiersi mm. 5 kierrosta tahkoa, pari Lohja24:sta ym turneeta. Jää vain hyviä muistoja tästä pyörästä. Mutta totuus on kuitenkin se, että se on mun nykyiseen käyttöön liian järeä ja siksi jää käyttämättä. En kuitenkaan uskalla/osaa ajaa kovaa maastossa jossa tuo pääsisi kunnolla oikeuksiinsa.
Hyvästi, snif.
Yhteisiä kilometrejä kertyi 2007 kesästä alkaen karvan yli 4000. Parin viimevuoden aikana yhteensä vain muutamia satoja. Meta kiersi mm. 5 kierrosta tahkoa, pari Lohja24:sta ym turneeta. Jää vain hyviä muistoja tästä pyörästä. Mutta totuus on kuitenkin se, että se on mun nykyiseen käyttöön liian järeä ja siksi jää käyttämättä. En kuitenkaan uskalla/osaa ajaa kovaa maastossa jossa tuo pääsisi kunnolla oikeuksiinsa.
Hyvästi, snif.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Spearfish läjässä
Tämmönen siitä rakentui. Miellyttää ainakin omaa silmää kovasti.
Pientä säätöä ja nippeliä puuttuu vielä, mutta sen verran kävin kokeilemassa, että sai kuvattua ulkona. Ajotuntuma on taas ihan erilainen kuin muissa pyörissä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Varsinainen testiajo täytyy suorittaa mahdollisimman pian.
Painoa n. 11,5 kg.
Pientä säätöä ja nippeliä puuttuu vielä, mutta sen verran kävin kokeilemassa, että sai kuvattua ulkona. Ajotuntuma on taas ihan erilainen kuin muissa pyörissä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Varsinainen testiajo täytyy suorittaa mahdollisimman pian.
Painoa n. 11,5 kg.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Spearfish
Tilaa kellariin raivattiin tällaista projektia varten:
Salsa Spearfish
Tavoitteena olisi yhdistää Kevyt™, Metan ja Karate Monkeyn hyvät puolet = kevyehkö lyhytjoustoinen 29-täpäri.
Ei muuta kun askartelemaan.
Salsa Spearfish
Tavoitteena olisi yhdistää Kevyt™, Metan ja Karate Monkeyn hyvät puolet = kevyehkö lyhytjoustoinen 29-täpäri.
Ei muuta kun askartelemaan.
torstai 18. huhtikuuta 2013
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Erikoisosien ihanuutta
Tämmönen kaunis tanko...
ja tämmönen siro stemmi...
eivät perkele ole yhteensopivat.
Tanko olisi tarkoitus pujottaan stemmiin, koska siinä ei ole irrotettavaa päätylevyä. Mary-tangossapa on sen verran mutkaa, että eipä vaan mahdukaan perille asti. Kokeilin pakastaa tangon ja keittää stemmiä, mutta kun ei niin ei. Voimaa en käyttänyt, koska en haluaisi naarmuttaa tankoa. Voiman kanssa olisi vaarana vielä sekin, että stemmi jää kokonaan jumiin. Taas niin mieleni pahotin.
Ostaakko flätti-tanko, että saa tuon namun käyttöön? Täytynee testata ensin miten Mary sopii normaalin stemmin kanssa.
ja tämmönen siro stemmi...
eivät perkele ole yhteensopivat.
Tanko olisi tarkoitus pujottaan stemmiin, koska siinä ei ole irrotettavaa päätylevyä. Mary-tangossapa on sen verran mutkaa, että eipä vaan mahdukaan perille asti. Kokeilin pakastaa tangon ja keittää stemmiä, mutta kun ei niin ei. Voimaa en käyttänyt, koska en haluaisi naarmuttaa tankoa. Voiman kanssa olisi vaarana vielä sekin, että stemmi jää kokonaan jumiin. Taas niin mieleni pahotin.
Ostaakko flätti-tanko, että saa tuon namun käyttöön? Täytynee testata ensin miten Mary sopii normaalin stemmin kanssa.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Tubeless
Oho. Tubeleksiminen onnistui ilman henkilövahinkoja, mielenterveyspalveluita, eikä edes tullut sotkua.
Alkuun ilmaa vuoti venttiilien juuresta, että ihan ilman voimasanoja ei onistunut tämäkään projekti, mutta jotenkin kikkailemalla ja useasti yrittämällä vuoto loppui. Saa nähdä onko aamulla vielä ilmat tallella.
Alkuun ilmaa vuoti venttiilien juuresta, että ihan ilman voimasanoja ei onistunut tämäkään projekti, mutta jotenkin kikkailemalla ja useasti yrittämällä vuoto loppui. Saa nähdä onko aamulla vielä ilmat tallella.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Kohta saa taas askarrella
Tällaiset rinkulat tulee uuteen projektiin. Tarkoitus olisi vihdoin kokeilla tubeless systeemiä. Olen tähän asti karsastanut tubeless maailmaa, koska kuvittelen, että se on sottaista, työlästä ja hankalaa ilman merkittävää etua. Mutta uuteen projektiin on perinteisesti ollut ihan mielenkiinnosta tapana ottaa mukaan jotain uutta. Tämä projekti tulee sisältämään jotain uutta jotain vanhaa, lainattua ja sinistä.
Kiekot vaikuttavat ihan päteviltä, joskin olen vähän yllättynyt niiden painosta +1900 g. Vaikka on ohennetut pinnat ja kevyehköt navat. Kuvittelin, että olisi ollut n. 1800 g.
Kiekot vaikuttavat ihan päteviltä, joskin olen vähän yllättynyt niiden painosta +1900 g. Vaikka on ohennetut pinnat ja kevyehköt navat. Kuvittelin, että olisi ollut n. 1800 g.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Jäähyväiset hiilarille
Snif. Kellariin täytyy tehdä lisää tilaa ja vähemmän käytetyt pyörät saavat valitettavasti lähtöpassit. Armoa ei anneta ja rakas Kevyt™ päätyi lihoiksi ja myyntiin ensimmäisenä.
Jarrut ja keskiö jäivät odottelemaan uusia projekteja, muuten varastoon jäi vain ikivanha takavaihtaja ja twistshifteri ja jotain randon nippeleitä.
Kilometrejä kyseisellä rungolla ei koskaan ehtinyt kauheasti kertyä, mutta speksailua riitti. En uskalla kalkuloida ajetulle kilometrille hintaa. Mutta tämä olikin aina harrastus/hupi -pyörä. Aikansa kutakin.
Jarrut ja keskiö jäivät odottelemaan uusia projekteja, muuten varastoon jäi vain ikivanha takavaihtaja ja twistshifteri ja jotain randon nippeleitä.
Kilometrejä kyseisellä rungolla ei koskaan ehtinyt kauheasti kertyä, mutta speksailua riitti. En uskalla kalkuloida ajetulle kilometrille hintaa. Mutta tämä olikin aina harrastus/hupi -pyörä. Aikansa kutakin.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Pyöräilyvuosi 2012
Se olisi taas se aika vuodesta kun kootaan vuoden aikaansaannokset yhteen.
Kilometrejä kertyi pitkästä aikaa vähän reilummin; 6250 kpl peräti. Tästä on hyvin pitkälti kiittäminen Spadea, jonka kanssa on tullut ajettua pidempää maantielenkkiä. Muutenkin 2012 tuli ajettu harvinaisen monta pitkää lenkkiä. MTB-Turun pakkosata -haastekin alkoi syyskuussa. Tavoitteena yksi 100 km lenkki/kk kalenterin ympäri.
Kesäkuu: Tahko MTB 120 Karate Monkeyllä
Elokuu: Myllynpyöräily + lisälenkki 200 km Spadella
Lokakuu: Mammuttimarssi 200 km
Lisäksi syys, loka, marras ja joulukuussa yksi pakko100 lenkki ja toukokuussa yksi 150 km fiilistely.
Heinäkuuta lukuunottamatta näköjään +100 km lenkki tullut vähintään kerran kuukaudessa Toukokuusta alkaen.
Tämän vuoden trendinä näyttäisi olleen fixailu. Kipinä iski jo kevättalvella, kun Trollissa oli lainassa fixi-kiekko. Tai siis olinhan mä jo tammikuussa tilannut Spaden, mutta sillä pääsi ajelemaan vasta lumien lähdettyä. Ja sitten toukokuussa ilmestyi vielä tuo Karate Monkey. Noista +100 km lenkeistä näemmä vain 2 on ajettu vaihteellisella pyörällä.
Lounais-Suomen alue Cupissa tuli taas napattua kolmas sija tasaisella osallistumisella.
Keinupyöräily oli kuluneena vuonna ihan out. Metan mittariin on pyörähtänyt hulppeat 84 km. Keventelypyörällä tuli sentään ajettua jokunen kisa ja cyclo-lenkki, sillä kun oli tarkoitus ajaa Tahkokin, mutta se suunnitelma kariutui.
Vuoden kohokohdaksi nousee ehdottomasti Mammuttimarssi ja hyvänä kakkosena Tahko. Ja kalja-ajelu on aina loistava omassa luokassaan.
Kilometrejä kertyi pitkästä aikaa vähän reilummin; 6250 kpl peräti. Tästä on hyvin pitkälti kiittäminen Spadea, jonka kanssa on tullut ajettua pidempää maantielenkkiä. Muutenkin 2012 tuli ajettu harvinaisen monta pitkää lenkkiä. MTB-Turun pakkosata -haastekin alkoi syyskuussa. Tavoitteena yksi 100 km lenkki/kk kalenterin ympäri.
Kesäkuu: Tahko MTB 120 Karate Monkeyllä
Elokuu: Myllynpyöräily + lisälenkki 200 km Spadella
Lokakuu: Mammuttimarssi 200 km
Lisäksi syys, loka, marras ja joulukuussa yksi pakko100 lenkki ja toukokuussa yksi 150 km fiilistely.
Heinäkuuta lukuunottamatta näköjään +100 km lenkki tullut vähintään kerran kuukaudessa Toukokuusta alkaen.
Tämän vuoden trendinä näyttäisi olleen fixailu. Kipinä iski jo kevättalvella, kun Trollissa oli lainassa fixi-kiekko. Tai siis olinhan mä jo tammikuussa tilannut Spaden, mutta sillä pääsi ajelemaan vasta lumien lähdettyä. Ja sitten toukokuussa ilmestyi vielä tuo Karate Monkey. Noista +100 km lenkeistä näemmä vain 2 on ajettu vaihteellisella pyörällä.
Lounais-Suomen alue Cupissa tuli taas napattua kolmas sija tasaisella osallistumisella.
Keinupyöräily oli kuluneena vuonna ihan out. Metan mittariin on pyörähtänyt hulppeat 84 km. Keventelypyörällä tuli sentään ajettua jokunen kisa ja cyclo-lenkki, sillä kun oli tarkoitus ajaa Tahkokin, mutta se suunnitelma kariutui.
Vuoden kohokohdaksi nousee ehdottomasti Mammuttimarssi ja hyvänä kakkosena Tahko. Ja kalja-ajelu on aina loistava omassa luokassaan.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Vajosuon Kalja-ajelu 2012
Kalja-ajelussa tehtiin uusi osanottajaennätys. Yhteensä peräti kahdeksan kuskin voimin ihailtiin marraskuisen suon kauneutta/pimeyttä.
Liikenteessä olin taas Pugilla. Edessä makuupussi ja -alusta. Takana vaihtovaatteet ja eväät. Runkolaukussa työkalut ja matkaevästä. Repussa 3l vettä ja oluset. Rungossa vielä 2*0,75 vesipullot. Toimi kuin unelma.
 |
| Vasemmalla allekirjoittanut ja lastattu Pug. Kuvaaja: Peter Nylund |
Perinteitä noudattaen ajettiin lauantai-iltana kolmisen tuntia liukkaita pitkoksia, nautittiin eväitä ja oluita, käytiin lintutornissa ja nukuttiin muutama tunti. Osa nukkui riippumatossa, osa pusikossa ja loput laavussa. Aamupalan jälkeen nautiskeltiin suomaisemasta vielä kolmisen tuntia lisää.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Mammuttimarssi
Kisa koostui rasteista, jotka oli julkaistu viikkoa ennen tapahtumaa. Reitti piti suunnitella ja kartat tulostaa itse. Reitillä oli 24 rastia, joista yksi oli kävellen, kompassia apuna käyttäen, suoritettava etsintä maastosta ja yksi oli uintirasti. Rastit kuitattiin löydetyiksi/suoritetuiksi lähettämälä rasteilta löytyneet koodit tekstiviestinä kisatoimistoon.
Lähdimme matkaan perjantaina klo 20:00 ja maalissa olimme n. 15.00 lauantaina. Matkaa kertyi pyörien selässä 206 km ja aikaa käytettiin 17h 50 min.
Alkumatka meni tietysti mukavasti ja reippaasti, mutta sää oli kylmä (pahimmillaan -13 °C) ja kostea. Kolmannen rastin jälkeen vaudikkailla tieosuuksilla viima alkoi tuntua turhan kylmältä. 5-6 rastien väli (n 50-60 km) oli erittäin jäätävä osuus.
Rasti 6 oli jo ennakkoon jännitystä aiheuttanut uintirasti. Riisuutuminen rantatörmällä oli kohtalaisen jäätävä kokemus. Pieni epätoivon aalto meinasi yllättää, kun taistelin jäistä kelluntaliiviä ylleni. Sain sen kuitenkin jotenkin puettua ja suoritin pulahduksen. Kylmin vaihe seurasi luonnollisesti vasta uinnin jälkeen, kun yritti kohmeisin sormin saada vaatteet kunnolla ja kuivana puettua. Järjestäjän viimetingassa kyhäämä lämmitetty teltta pelasti tilanteen ja puettuamme siirryimme telttaan lämmittämään varpaat ja juomaan lämmintä mehua.
Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan aluspaidan ja aavistuksen paksummat sukat. Lisäsin myös yhden paksun pitkähihaisen ajopaidan, joka olikin juuri sopivasti loppumatkalla sillä paleltamaan ei alkanut uudestaan koko loppumatkan aikana.
Vaatetus oli täten seuraava:
Jalassa säämiskäshortsit, pitkät trikoot ja hiihtohousut. Kengänsuojien alta löytyi goretex talvikengät ja talvisukat. Yläkerrassa oli pitkähihainen aluspaita, se lisätty ajopaita, fleecepaita ja ohut windstopper takki. Päässä tuultapitävä lakki ja kaulassa fleece Buffi. Käsissä vielä lobsterit. Ja nenällä tietysti ajolasit.
Varustuksessa oli vain yksi asia, joka häiritsi matkalla. Hanskat nimittäin olisivat saaneet olla pitkävartisemmat. Koska olin vastuussa rastien kuittausviestien lähetyksestä, jouduin riisumaan jatkuvasti hanskoja. Pidempivartiset hanskat olisi ollut helpompi kiskoa takin hihan päälle. Villasukkakaan ei olisi haitannut, mutta talvikenkiin ei mahdu tilavasti villasukkaa. Yhtään puristava kenkä on pahempi vaihtoehto kuin aavistuksen liian ohut sukka.
Kalustopuolella Troll toimi vakuuttavasti. Selässä oli 3l juomareppu ja eväät. Repun letkun sain pidettyä aamuun asti sulana. Puhalsin letkun aina tyhjäksi ja pidin suutinta takin alla. Jonkun kerran ilmeisesti letkuun jäi nestettä, kun lopulta kuitenkin jäätyi. Rungossa oli myös 4 x 750 ml juomapulloa, joista kolme jäätyi kiinteäksi ilman avaamista. Yhden vahvaa urkeilujuomaa sisältävän pullon sain pidettyä "juoma" kelpoisena jäähileenä ravistelemalla sitä jäätymisen aikana. Jäinen dexalhile on muuten todella kylmää evästä. Vaihtovaatteet ja uimatavarat kulkivat kuivapussissa tarakalla.
Suunnistusvastaavat löysivat reitit uskomattoman hienosti. Sattui ainoastaa yksi pieni harhaan ajo ja toinen vähän isompi, jotka maksoivat n. 1,5 h ja reilun 10 kilometriä. Isompi pummi johtui oikeastaa vähän liian isolla mittakavalla tehdystä kartasta. Kokonaisuutena kuitenkin ihailtavaa seurattavaa. Väsymys ja kylmyys kuitenkin vähentävät loogista ajattelukykyä melkoisesti. Itse ainakin huomasin, että yksinkertainen tekstiviestin kirjoittaminen ja lähettäminen vaati 100% keskittymisen. Kolmannen rastin jälkeen kännykkää piti muuten pitää vekottimen kohmettumisen takia housuntaskussa.
Loppumatka meni mukavasti fiilistellessä energiavarastojen ja lämmön riittäessä ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin. Ainoastaa kahden viimeisen rastin aikana alkoi polvia särkeä ärsyttävästi.
Maalissa sauna ja lämmitetty palju tuntuivat taivaallisilta.
Tätä lisää.
Peterin kertomus samasta aiheesta.
Ja täällä Tonin.
Lähdimme matkaan perjantaina klo 20:00 ja maalissa olimme n. 15.00 lauantaina. Matkaa kertyi pyörien selässä 206 km ja aikaa käytettiin 17h 50 min.
 |
| Innokkaina lähtöön. |
Alkumatka meni tietysti mukavasti ja reippaasti, mutta sää oli kylmä (pahimmillaan -13 °C) ja kostea. Kolmannen rastin jälkeen vaudikkailla tieosuuksilla viima alkoi tuntua turhan kylmältä. 5-6 rastien väli (n 50-60 km) oli erittäin jäätävä osuus.
Rasti 6 oli jo ennakkoon jännitystä aiheuttanut uintirasti. Riisuutuminen rantatörmällä oli kohtalaisen jäätävä kokemus. Pieni epätoivon aalto meinasi yllättää, kun taistelin jäistä kelluntaliiviä ylleni. Sain sen kuitenkin jotenkin puettua ja suoritin pulahduksen. Kylmin vaihe seurasi luonnollisesti vasta uinnin jälkeen, kun yritti kohmeisin sormin saada vaatteet kunnolla ja kuivana puettua. Järjestäjän viimetingassa kyhäämä lämmitetty teltta pelasti tilanteen ja puettuamme siirryimme telttaan lämmittämään varpaat ja juomaan lämmintä mehua.
 |
| Valokuva by Veijo Grr. |
Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan aluspaidan ja aavistuksen paksummat sukat. Lisäsin myös yhden paksun pitkähihaisen ajopaidan, joka olikin juuri sopivasti loppumatkalla sillä paleltamaan ei alkanut uudestaan koko loppumatkan aikana.
Vaatetus oli täten seuraava:
Jalassa säämiskäshortsit, pitkät trikoot ja hiihtohousut. Kengänsuojien alta löytyi goretex talvikengät ja talvisukat. Yläkerrassa oli pitkähihainen aluspaita, se lisätty ajopaita, fleecepaita ja ohut windstopper takki. Päässä tuultapitävä lakki ja kaulassa fleece Buffi. Käsissä vielä lobsterit. Ja nenällä tietysti ajolasit.
Varustuksessa oli vain yksi asia, joka häiritsi matkalla. Hanskat nimittäin olisivat saaneet olla pitkävartisemmat. Koska olin vastuussa rastien kuittausviestien lähetyksestä, jouduin riisumaan jatkuvasti hanskoja. Pidempivartiset hanskat olisi ollut helpompi kiskoa takin hihan päälle. Villasukkakaan ei olisi haitannut, mutta talvikenkiin ei mahdu tilavasti villasukkaa. Yhtään puristava kenkä on pahempi vaihtoehto kuin aavistuksen liian ohut sukka.
Kalustopuolella Troll toimi vakuuttavasti. Selässä oli 3l juomareppu ja eväät. Repun letkun sain pidettyä aamuun asti sulana. Puhalsin letkun aina tyhjäksi ja pidin suutinta takin alla. Jonkun kerran ilmeisesti letkuun jäi nestettä, kun lopulta kuitenkin jäätyi. Rungossa oli myös 4 x 750 ml juomapulloa, joista kolme jäätyi kiinteäksi ilman avaamista. Yhden vahvaa urkeilujuomaa sisältävän pullon sain pidettyä "juoma" kelpoisena jäähileenä ravistelemalla sitä jäätymisen aikana. Jäinen dexalhile on muuten todella kylmää evästä. Vaihtovaatteet ja uimatavarat kulkivat kuivapussissa tarakalla.
Suunnistusvastaavat löysivat reitit uskomattoman hienosti. Sattui ainoastaa yksi pieni harhaan ajo ja toinen vähän isompi, jotka maksoivat n. 1,5 h ja reilun 10 kilometriä. Isompi pummi johtui oikeastaa vähän liian isolla mittakavalla tehdystä kartasta. Kokonaisuutena kuitenkin ihailtavaa seurattavaa. Väsymys ja kylmyys kuitenkin vähentävät loogista ajattelukykyä melkoisesti. Itse ainakin huomasin, että yksinkertainen tekstiviestin kirjoittaminen ja lähettäminen vaati 100% keskittymisen. Kolmannen rastin jälkeen kännykkää piti muuten pitää vekottimen kohmettumisen takia housuntaskussa.
 |
| Rastiviestiä näpyttelemässä. |
Maalissa sauna ja lämmitetty palju tuntuivat taivaallisilta.
Tätä lisää.
Peterin kertomus samasta aiheesta.
Ja täällä Tonin.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
lauantai 25. elokuuta 2012
Läski laihtuu
Ja sai vaihteet!!!
Vanteet vaihtuivat vanhoista LargeMarge DH:ista Marge Liteihin. Taakse Hopen vaihdenapa ja eteen surlyn sinkulanapa.
Painon pudotusta kiekoista käsittämättömät 1300 g!
Vielä kun vaihdoin Surlyn omat sisurit Onzan Freeride kumeihin, putosi vielä reilu puoli kiloa. Yhteensä pyörivää massaa lähti kiekoista 1,8 kg. Luulisi jo huomaavan ihan käytännössäkin.
Edessä on 34t ratas (lainassa Apinasta) täytyy tilata 32t ratas. Takana 11-34.
Testilenkin perusteella 1x9 on ihan paikallaan läskissä. Miksi kukaan ei ollut sanonut, että kevyemmällävaihdepyörällä on huomattavasti helpompi ajaa maastossa, kuin painavalla sinkulalla. Hä?
Vanteet vaihtuivat vanhoista LargeMarge DH:ista Marge Liteihin. Taakse Hopen vaihdenapa ja eteen surlyn sinkulanapa.
Painon pudotusta kiekoista käsittämättömät 1300 g!
Vielä kun vaihdoin Surlyn omat sisurit Onzan Freeride kumeihin, putosi vielä reilu puoli kiloa. Yhteensä pyörivää massaa lähti kiekoista 1,8 kg. Luulisi jo huomaavan ihan käytännössäkin.
Edessä on 34t ratas (lainassa Apinasta) täytyy tilata 32t ratas. Takana 11-34.
Testilenkin perusteella 1x9 on ihan paikallaan läskissä. Miksi kukaan ei ollut sanonut, että kevyemmällävaihdepyörällä on huomattavasti helpompi ajaa maastossa, kuin painavalla sinkulalla. Hä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)