Viikonloppu saaristossa

Viikonloppuna oli Saaristomeren melojien kevätretki saaristomerelle. Reissu oli niin täydellinen kuin voi olla. Mukavaa samanhenkistä seuraa, loistava sää, kauniit maisemat ja ihana alkukesäinen ulkosaaristo. Kiitoksia vetäjille ja matkaseuralle. Tuli räpsittyä ja dokumentoitua maisemia ja tunnelmia taas aika paljon. Toivottavasti kuvatulvasta välittyy retken tunnelma. Retken GPS tiedostot löytyvät myös jostain tuolta alempaa.

Matkaan kohti Paraisten porttia lähdettiin perjantai-iltana noin kuuden aikaan.

Kajakkien pakkaus on aina samanlainen härdelli, tai kuten ohikulkenut veneilijäihminen kommentoi kaverilleen, mustalaisleiri.

Vihdoin vesille.

Tuuli oli olematon.

Lähtö tapahtui sen verran myöhään, että aurinko alkoi vajota melko pian.

Auringonlasku oli niin näyttävä, että retkue ei meinannut ihastelultaan päästä liikkumaan. Ja mikäs sen mukavampaa, kun ei ollut kiire.

Ensimmäisen yön majapaikkana Sandö. Saarella oli lukuisia loistavia telttapaikkoja. Ilta alkoi hämärtää juuri sopivasti telttojen pystytyksen jälkeen.

Näppärä ja maukas retki-illallinen kaikilla mausteilla. 

Heräilin viiden maissa ja lähdin aamukävelylle tutkimaan saarta.

Sandö on osa salpausselän harjumuodostelmaa. Tämän pidemmälle ei lyhytvartisilla kengillä päässyt, mutta hiekkasärkkä jatkui vielä pitkälle aivan pinnan tuntumassa.

Käkkärämännyt on kuvauksellisia.

Saarella asusteli myös pari korppia. Korpin kraakkuna on oma suosikki lintuäänistä. #Nevermore

Aamukastetta kajakilla.

Rasvatyyni aamu kutsui heittelemään leipiä.

Joskus muninta menee ns. munille. Elämän kiertokulun kannalta tämäkään muna ei varmasti mennyt hukkaan.

Kalaperspektiiviselfie

Matka jatkuu.

Luotojen väriloistoa.

Taukopaikka.

Jännää levää.

Kuvan keskellä joku vauhdikas nilviäinen, joita vipelsi leväkasvuston seassa.

Ulkosaariston kukkaloisto on niukkaa, mutta sitkeää. Valitettavasti kukka-osastolla lajituntemukseni on erittäin heikkoa, joten en edes yritä arvailla nimiä, ruohosipulin tunnistin.

Kun minulle annetaan suunnistusvastuu on tunkkaaminen aina mahdollisuus. Jostain syysta kaikki kapeikot ja matalikot vetävät puoleensa. (Kuva (C) Peter Nylund)

Seuraava riittävät standardit täyttävä yöpymispaikka löytyi pienen arpomisen jälkeen Mellanlandet nimiseltä saarelta. Saari olikin erinomainen retkikohde, jostä löytyi paljon ihmeteltävää.

Tasasivuinen pyramidi. 

Tasasivuinen lätäkkö. Jääkauden tekosia vaiko vaan erikoinen geologinen sattuma? The truth is out there.

Sisustuselementtinä bonsai-mänty sopii saarisoon.

Yksinkertainenkin retkieväs maistuu aina hyvältä ulkona. Tällä kertaa syntyi vuohenjuusto-broiler-pekoni -rullia kermakastikkeessa. Lisukkeena wok-vihaneksia ja nuudelia. Ruokajuomana puolikuivaa valkoviiniä.

Jälkiruokaa pitää olla myös. Kauraomenapaisos, vaniljakastikeella.

Illallisen jälkeen oli aikaa odotella auringon laskua.

Auringon laskusta on vaikea olla vaikuttumatta.

Pieni merenneito on saaristomerellä vielä harvinaisempi nähtävyys kuin hylje.

Jostain sattuman oikusta retkelle osui taas täysikuu.

Aamulla heräilin taas aikaiselle aamukävelylle ihmettelemään saaren nähtävyyksiä.

Levitoiva siirtolohkare.

Lisää geologisia ihmeitä.

Kookas rankakäärmeyksilokin viihtyi leirin tuntumassa.

Matkaa jatkettiin taas sunnuntain aamuna maisemareittiä takaisin kohti Paraisten porttia.

Viimeinen taukopaikka Höglandilla

Joutsenella pesä varsin huomaamattomalla paikalla. 

Höglandin högaste kohta on 42 m merenpinnan yläpuolella.

Loppuun vielä reitit. Matkaa kertyi yhteensä n. 58 km, joka on yllättävän paljon siihen nähden miten rauhallisesti etenimme ja taukojen ja aamulähtöjen kanssa ei hosuttu.

Turun kierto 2016

Viime lauantaina ajeltiin perinteikäs, jo ties kuinka mones, Turun kierto.
Tarkoitus on kiertää 12 tuntia Turkua mahdollisimman laajassa kaaressa rauhallista retkivauhtia.

Jaksaminen arvelutti, kun on tuo pyöräily jäänyt viime aikoina aika vähälle. Yllättävän helpolla jaksoin kuitenkin. Vauhti nyt oli mitä oli, mutta ei pershiertymää lukuunottamatta mitään ongelmia. Hauskaa hommaa tämä MTB.

Etenkin alkumatkasta eteneminen oli melko tökkivää jatkuvien teknisten taukojen johdosta.

Taas korjataan.

Ja taas.

Lenkin vetäjä pääsi taas toteuttamaan fantasioitaan...

Nälkäisimmät nauttivat tuhdin retkievään.

 

Troll 5 v.

Toukokuussa 2011 kasasin pyörän, josta on näemmä muodostunut pyöräilyhistoriani (toistaikseksi) ajetuin fillari. Eli Surly Troll. Kilometrejä on kertynyt tätä kirjoittaessa 13100.

Alkuperäinen kokonpano ilman tarakoita, lokasuojia jne.

Troll on 26-tuutaisine renkaineen muuttunut jo lähes muinasijäännökseksi. Nykyään lähes kaikki maastopyörät kun ovat 29 tuumaisia ja uusin hitti on 27,5. Troll julkistettiin juuri 29 buumin alla. Jos olisin kasannut tätä pyörää vuoden myöhemmin olisin varmasti päätytyt Trollin isoveljeen eli Ogeriin, joka on käytännössä sama pyörä, mutta 29" koossa. Pakko myöntää, että aika ajoin päivitys 29" on käynyt mielessä, mutta varsinaista syytä päivitykseen ei ole. Troll on vastannut niin hyvin käyttötarkoitustaan, että eiköhän tämä runko ajeta ns. loppuun asti.

Troll on ollut pääsääntöisesti käytössä arkipyöränä ja kauppakassina. Tässä käytössä se onkin ollut likipitäen täydellinen. Kahdella tarakalla varustettuna sen kyytiin saa hyvän määrän tavaraa. Täyteenlastattuna Troll kulkee leveillä kumeilla kuin juna. Lapset ovat kasvaneet viiden vuoden aikana jo sen verran isoiksi, että lastenistuimelle taitaa olla tilausta enää tulevana kesänä, jos silloinkaan.

Kirjastoreissulla.

Toisinaan Troll irroittelee ja siitä kuoriutuu hurja kisakone. Troll on ollut mukana muutamalla unohtumattomalla seikkailulla. Pääimmäisenä näistä on mielessä ensimmäinen Mammuttimarssi vuodelta 2012.

Mammuttimarssi 2012

Kisakunnossa Troll näyttää tältä.

Troll ei ole saanut osakseen pelkkää kurjuutta.

Vikalista rungon osalta on aika lyhyt. Yhden tarakan kiinnitysreikään on pitänyt tehdä uudet jengat, kun pultti katkesi kierteeseen ja lähti irti vain poraamalla. Teräsrungossa ko. toimenpide onnistuukin varsin vaivatta ilman pelkoa, että runko vahingoittuu.

Ainut toinen varsinaisesti runkoon liittyvä ongelma on jumittunut satulaputki. Sekään ei varsinaisesti ole rungon vika vaan teräksen ominaisuus. Teräs ja alumiini nimittäin muodostavat galvaanisen parin ja näin ollen alumiinin korroosiosta johtuen ne "hitsautuvat" yhteen. Muissa teräspyörissäni ei sama ole päässyt tapahtumaan. Johtunee Trollin jatkuvasta altistuksesta surkeille sääolosuhteille, maantiesuolalle, lämpötilanvaihtelulle jne. Satulaputkea olisi pitänyt irroitella, putsata ja rasvata jollain jumittumista estävällä tahnalla. Mutta jälkiviisaus ei auta, siellä on ja pysyy.

Voimansiirto on luonnollisesti pitänyt vaihtaa useammankin kerran. Käyttöön nähden olematon huolto ja huonot olosuhteet pahentavat ketjujen ja rattaiden kulumista. Tälläkin hetkellä voimansiirto ja muut kuluvat osat alkavat olla vaihtokunnossa. Tankoteipit pitäisi uusia jne. Mutta hän ei valita.

Kuvasta näkee ketjun kulumisen ja kurjat olosuhteet.

Teräs ruostuu...

Trollia markkinoidaan muuntautumiskykyisenä jokapaikanpyöränä. Tämän voin kyllä helposti allekirjoittaa. Pyörä on lastattuna todella tukeva. Ja toisaalta, ylimääräisestä varustuksesta riisuttuna, yllättävän ketterä. Muuntautumiskyvyn kulmakivenä on taka-dropout, johon saa kiinni lähes mitä vain. (lokasuojat ja tarakka levyjarrujen kanssa samaan aikaan, Rohloffin ja vaikka peräkärryn). Rungossa on myös paikat vannejarruille, jos sellaisesta tykkää. Ja horisontaalisen dropoutin ansiosta pyörästä voi tehdä helposti myös sinkulan. Yhden kevään Troll oli jopa fixinä kun alkuperäiset jarrut piti palauttaa viallisina. Tästä kokeilusta muuten syntyi fixi-innostus, jonka ansiosta syntyi Karate Monkey.

Hämmentävä dropouthimmeli

Troll on yksi niistä pyöristä, joihin on muodostunut niin vahva side, ettei siitä luopumista voi edes harkita. Varmasti vielä paljon matkaa jäljellä ja ketjua kulutettavana.