TAHKO DNF

No niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen keskeytys tuli koettua Tahkolla.

Varsinainen Myrphyn lain mukainen Tahko. Ehkä ihan kaikki mahdollinen ei mennyt pieleen, mutta riittävän moni asia pisti kapuloista rattaisiin. Tekosyitähän nämä on kaikki, mutta selkäjumi, kammottava univelka ja orastava flunssa yms riittivät helposti hidastamaan etenemistä niin, että 120 km kohdalla oli todettava faktat ja jättää suosiolla homma kesken.

Ensimmäinen kierros kulki ajallisesti (4h 15min) vain aavistuksen suunniteltua (n. 4h) hitaammin, mutta eteneminen tuntui kovin hankalalta ja väkinäiseltä. Sinänsä yölla ajettu kierros oli hieno kokemus. Ei ruuhkia ei hellettä ja bonuksena kinahmi ykkösessä liihotelleet lepakot. Hieno tunnelma kaikkinensa.

Toisen kierroksen alku osoitti heti, että kaikki tehot eivät olleet käytössä. Siirtymillä vauhti riitti enää vaivoin yli 20 km/h nopeuteen ja siksi alkoi myös paleltaa melkolailla. Toisen kierroksen puolivälin paikkeilla aloin laskeskella käytettävissä olevaa aikaa. Alkoi näyttää heikolta että pääsisin aloittamaan kolmannen kierroksen järkevässä ajassa. Tavoitteena oli päästä kolmannelle kierrokselle noin 8:45, sillä 9:00 reitille vapautetaan noin 2000 pyöräilijää ja niiden sekaan joutuminen kolmannelle kierrokselle olisi melkoinen katastrofi. Vauhtini hidastui kuitenkin jatkuvasti kun yksinään polkeminen ei motivoinut puristamaan. Näin koko toisen kierroksen aikana 2 kilpailijaa. Huoltopaikatkin olivat lähes autiot. Maalialueella olin 9:15 eli toinen kierros oli käsittämättömasti kolme varttia hitaampi kuin ensimmäinen. En nähnyt mitään järkeä lähteä enää jatkamaan sillä neljännelle kierrokselle lähtemisen takaraja on 14:15. Kolmas kierros olisi pitänyt siis ajaa käytännössä nopeammin kuin toinen. Vaikka muut 2000 kuskia eivät olisikaan olleet hidastamassa (tosin tässä tapauksessa olisin varmasti hidastanut niitä enemmän kuin ne minua) ei maaliin selviämiselle olisi ollut mitää mahdollisuutta.

Varsinaisesti ei ole edes hirveän pettynyt olo , mutta vähän harmittaa kun tietää, että se olisi ollut ihan tehtävissä ilman terveyshuolia. No nyt on kaksi vuotta aikaa taas valmistautua...

Reissu oli kuitenkin taas oikein loistava. Kiitos MTB-Turun porukoille.

Tahko lähestyy

Tahkon viimeistelyharjoitukset eivät ole menneet ihan putkeen. Niksautin nimittäin selkäni tiistaina. Lattialla makoillessani kävi mielessä, että se siitä sitten. Irvistelin itseni kuitenkin pystyyn ja työterveyden ja apteekin kautta saikulle. Alaselässä ilmeisesti jonkin asteinen fasettilukko.

Nyt perjantaina tunnelma on jo varovaisen positiivinen. Istuminen tuntuu ikävältä ja kumartuminen on mahdotonta. Selän kanssa ei ole voinut tehdä muuta kuin kävellä, joka onkin saanut aikaan mukavasti vetreytymistä selän jumitukseen. Viimesen kolmen päivän aikana onkin sitten tullut käveltyä yhteensä 30 km, nousevin määrin. Tänään otin jo muutaman varovaisen hölkkäaskeleen. Tuntui hyvältä.

Vielä on viikko aikaa jumpata ja venytellä selkää auki. Automatka tahkolle hirvittää...

Spearfish fixailua.

Vaihdoin viimevuotiset Racein Ralph evo tlr kumit uusiin vastaaviin, mutta snakeskin versioon. Ihan käsittämätön ero toiminnassa. Evot vuotivat uusina kyljistä ja reunan alta ja olivat muutenkin ongelmalliset koko ajan, kunnes kyljet pettivät lopullisesti.

Snakeskinit olivat todella tiukat asentaa, ei puhettakaan, että olisi onnistunut ilman rengasmuoveja. Mutta tiiveys olikin sitten ihan eri luokkaan. Nostin vanteelle ensin ilman litkuja joka onnistui niin helposti, että käsipumppu olisi riittänyt. Ihan kuin olisi ollut sisuri. Lisäsin litkut venttiilin kautta ja toisesta kumista tuli yksi (1) pieni pisara kyljestä läpi. vanteen reunasta ei kuplan kuplaa. Toivottavasti toimivat ajossa yhtä hyvin kuin asentaessa. Evot kesti 968 km kohtuullisen helppoa ajoa. Sisäkumien kanssa mulla ei ole ollut ongelpia RaRa evon kylkien kanssa, mutta tubeleksina NoNo.

Tilasin myös hajonneen vapaarattaan tilalle uuden. Lisäksi putsasin jouset ja kynnet. Rasvan seasta löysin metallipiikkejä jotka olivat ilmeisesti vapaarattaan puuttuvat hampaan palaset. Ja varmasti myös ongelmien varsinainen syy. Uusi vapaaratas oli helppo asentaa. Superstarin navan rakenne on varsin yksin kertainen ja lähes "tool free". Uuden vaparin kuori on terästä alumiinin sijaan. Painoa tuli lisää n. 50 g, mutta pakan ei pitäisi pureutua siihen yhtä ärsyttävästi.

Tällaiset metallipiikit eivät paranna vapaarattaan toimintaa.