Vajosuon kaljahiihto

Tämäkin päivä piti nähdä. Ostin itselleni ensimmäiset sukset. En olisi uskonut että sitä tulee koskaan tapahtumaan.

Peter kyseli lähtijöitä hiihtoyöretkelle. Valittelin, että en omista suksia. Linkki edullisiin metsäsuksiin tuli välittömästi. Ei auttanut muu kuin käydä katsastamassa millaiset lankut oli kyseessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Pohjustuksena pitänee vielä mainita, että en ole koskenut suksiin pitkällä tikullakaan 80-luvun lopun jälkeen. Ennen reissua kävin sentään tunnin verran kokeilemassa onnistuuko suksillä liikkuminen ollenkaan.

Sää Turussa ei antanut kovin optimistista kuvaa reissun mielekkyydestä, sillä perjantaina lunta oli käytännössä enää auratuissa kasoissa. Ajomatkan aikana kohti Rantapihaa lumitilanne ei juurikaan näyttänyt paremmalla. Vasta lähes perillä pellot alkoivat näyttää edes jokseenkin lumisilta. Matkaan lähdettiin perinteisen suunnitelman mukan, eli 18.00 Savojärven rantapihalta. Kurjenrahkan ja Vajosuon ylittäen laavulle.

Suolla oli kuitenkin onneksi ihan riittävästi lunta. Paikoin jopa yllättävän paljon. Peter ja JJ huolehtivat suunnistuksesta. Minä keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Tasaisessa maastossa liikkuminen oli jopa yllättävän helppoa kokemukseen nähden. Pienikin nyppylä tai ojanylitys paljasti kuitenkin todellisuuden. Hiihtäjästä tuli matkustaja...

Sinne vaan...

Suolla oli maagisen pimeää. Kirkkaat otsavalot estävät hämäränäköä tehokkaasti ja maailma rajoittuu muutaman kymmenen metrin alueeseen jonka takana on pelkkää mustaa.

...vai eikö sittenkään.

Sammutimme valot. Muutaman minuutin sokeuden jälkeen silmät alkoivat tottua pimeään. Puuraja erottui taivasta vasten yllättävän selkeästi vaikka olikin pilvinen yö. Lopulta näkökyky riitti juuri ja juuri erottamaan lähimmän maaston. Vajosuon yli päätimmekin tulla kokonaan ilman valoja. Erikoinen kokemus sekin.

Laavulle löysimme n. 3 tunnin hiihdon jälkeen ja tuli viriteltiin välittömästi.

Perinteinen suojaoksen torninuotio.

Eväät ja oluet maistuivat hyvältä kuten aina. Syömisen jälkeen minulle tuli pientä pahoinvointia ja alkoi paleltaa. Päätinkin kömpiä puolenyön jälkeen makuupussiin lämmittelemään. Nukkumaan kävimme joskus ennen kahta.

JJ liekin vankina

Aamulla heräsin seitsemän maissa ensimmäisenä (yllätys) ja virittelin nuotion. Itse tehdyllä sytykkeellä nuotio leimahtikin iloisesti.

JJ ja Peter jatkoivat vielä hetken unia.

Aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin suolle. Päivänvalossa paljastui, että suo oli vielä märempi miltä se pimeässä oli vaikuttanut.

Talvisen suon väriskaala pilvisellä säällä on aika yksipuoleinen.

Kuva: Peter Nylund

Kuva: Peter Nylund

Suolta löytyy aina vaikuttavia yksityiskohtia.

Peter ja Savojarvi

Allekirjoittanut sakkolenkillä. Rastin aiheena: etsi pudonnut makuupussi suolta. Nolous. 

Kuva: Peter Nylund

Sakkolenkin jälkeen oli jalat jo aika väsyneet ja uusia lihaksiakin löytyi. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan arviolta 20-25 km. Ensikokemuksen perusteella retkihiihto on oikein oivallinen laji. Oma suoritus oli yllättävän hyvä. Pelkäsin ennakkoon paljon suurempaa määrää horjumista ja hosumista. Ja mikä parasta yhtään pyllähdyskuvaa ei ehtinyt kukaan ottaa. Ha. Ehdottomasti aion kokeilla uudestaan. Sään puolesta näyttää tosin siltä, että tämän talven hanget on hiihdetty. Mutta aina voi tulla takatakatalvi.