Märy12H

Tuli käytyä pitkästäaikaa oikein pyöräkilpailussa. Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty Märy 12h -kisa/tapahtuma. Nimi kertoo kaiken oleellisen; ajetaan Salon Märynummella 12 tuntia maastossa.

Kisakeskuksena/huoltopaikkana toimi Hehkun maja. Reitti kulki majan pihan ohi ja oli pituudeltaan vähän alle 8,5 km. Reitti itsessään oli mukavan vaihteleva eikä sisältänyt oikeastaan yhtään tylsää kohtaa (lukuunottamatta hyvin lyhyttä hiekkatienpätkää, joka sekin toimi päivän edetessä mukavana palauttelu/venyttely pätkänä). Reitillä oli yllättävänkin paljon teknistä kivikkoa/kalliota. Polkukaan ei ollut missään kohtaa kovinkaan tasainen vaan sisälsi jatkuvasti mausteena juurakkoa, kivia ja/tai erinäisiä kuoppia tai suopohjaa. Muutama hyvä nousukin oli reitille saatu mahdutettua.

Ainut tavoite jonka itsellenia asetin oli, että jaksaisi ajella suunnilleen sen 12 h:n ajan. Vauhdilla ei niin väliä. En kuitenkaan ole ajanut maastossa kovikaan montaa lenkkiä kevään aikana, kisavauhtisista puhumattakaan.

Luonnollisesti kesän (toistaiseksi) ainut todellinen hellepäivä osui samalle päivälle. Minun lämmönsietokyvylläni se ei todellakaan luvannut kovinkaan mukavaa päiväpuhdetta. Etenkin vähäiseen harjoitteluun yhdistettynä.

(C) Juha Huhtala. Allekirjoittanut lyllertää reitillä.

Kisa alkoi aamulla klo 9.00 lämpötilan ollessa vielä varsin mielyttävä (asteista ei tietoa n.22?). Pari ensimmäistä kierrosta menikin ihan mukavasti. (kierrosajat 36 & 38 min). Jo toisen kierroksen lopussa huomasin, että mies alkaa käydä liian kuumana. seuraavat kaksi kierrosta ajelin sitten vähän rauhallisemmin ja yritin juoda viilennellä itseäni huoltopaikalla mahdollisimman hyvin. (kierrosajat 40&42 min). Tähän asti tuntui vielä menevän ihan hyvin vaikka tiesinkin, että mukavaa ei tule olemaan. Seuraavasta kierroksesta eteenpäin kuitenkin huomasin, että kaikki voimat pakenivat ja jalat olivat pelkkää hyytelöä. Ihan tarkkaan en tiedä mistä näin veltto olo aiheutui. En kuitenkaan ollut ajanut mitään maksimisykevauhtia vaan semmoista vähän perusmaastolenkkiä rivakampaa tahtia. Olin mielestäni saanut syötyä ja juotuakin ihan riittävästi. Lämpöä olisi helppo syyttää, mutta on Tahkollakin ollut monta kertaa vähintään yhtä kuuma, eikä vaikutus ole ollut ihan yhtä dramaattinen. Fakta oli kuitenkin se, että tästä eteenpäin eteneminen oli pelkkää pikkuvaihteilla sitkutusta. Kierrosaikojen hiipuessa jonnekin 50-70 minuutin välille (sis. tauot huoltopaikalla). Olo oli melko kamala; selkään sattui, perse hiertyi ja pää meinasi räjähtää kuumuudessa. Päätin luovuttaa leikin n. 19.30 paikkeilla. Aikaa olisi ollut ajaa vielä pari kierrosta, mutta koska kierroksella 12 tuli 100 km täyteen en löytänyt järkevää motivaatiota jatkaa pidempään. Tavoite jäi siis tavoittamatta.

Pyörä, Spearfish toimi nyt uusitulla takakiekolla loistavasti. Muutamassa dropissa joustoa olisi saanut olla vähän enemmän kuin tuo 100 mm, mutta muuten täydellinen pyörä tämmöiseen.

Itse tapahtuma oli kyllä täydellinen. Meininki oli leppoisaa, mutta kaikki toimi hienosti, kuten tämmöisissä pienen porukan harrastuspohjalta järjestämissä tapahtumissa on tapana. Kiitos Habanero Mountainbikersseille. Tämmöisiä pitkiä kisoja on olemassa aivan liian vähän. Jos kisa järjestetään myös ensivuonna pyrin kyllä ehdottomasti osallistumaan. On se aina niin kamalan kivaa itseään rääkätä.