Vartiovuoren Gorilla vol. 2

Lauantaina järjestettiin järjestyksessään toinen Vartiovuoren Gorilla juoksukilpailu. Viime vuonna en ehtinyt kuin paikalle kannustamaan kavereita viimeisen puolen tunnin ajaksi. Tänä vuonna ei ollut aikataulullisia tekosyitä, joten ei auttanut kuin lyödä lenkkarit reppuun ja polkea paikalle. Osallistujamäärä oli nuossut huimasti viime vuodesta ollen nyt 10 kokonaista juoksijaa, tai yksi oli kyllä alaikäinen ja toinen sairaslomalla.

Gorillan konsepti on varsin houkutteleva ja yksinkertainen. Reitti sijaitsee vartiovuorenmäellä (ylläri) ja on pituudeltaa n. 600 m. Mausteena yhteen kierrokseen sisältyy 144 porrasta, ylöspäin. Nousua ehkä 30 m/kierros. Tavoitteena kerätä mahdollisimman monta kokonaista kierrosta kahden tunnin aikana.

Linkin takaa löytyy GPS-jälki.



Tarkoitus oli osallistua vain osallistumisen ilosta ja fiilistellä oikeita juoksijoita kannustellen, sillä juokseminen on jäänyt lähes kokonaan. Tämän vuoden lenkit on laskettavissa yhdenkäden sormilla ja nekin kaikki pituudeltaan max 5 km. No pakkohan sitä oli kuitenkin lönkötellä lähes koko kilpailuaika. Vauhti oli kuitenkin todella hidas ja pidin lyhyen juomatauon joka kierroksella. Eteneminen oli harrastukseen käytettyyn aikaan nähden kuitenkin yllättävän vähän tuskallista. Odotin kramppeja tai edes jotain kolotuksia nilkoissa ja polvissa.

Kirivaihde. (kuva: Tommi Jansson)

Sain lönköteltyä kasaan 17 kierrosta, 2448 porrasta. (gps linkistä puuttuu ensimmäinen kierros, koska lähtö oli niin yllättävä). Vuoden pisin lenkki. Enkä ollut edes viimeinen, voitin sentään VMTL-miehen (joka ehti tosin kuvata satoja kuvia kisan aikana).

Kärkikolmikko kipitteli varsin komean näköistä vauhtia 31 kierrosta. On ne kovia.

Osallistujien iloinen ryhmäpotretti. Vasemmalla kärkikolmikko.

(kuva: Tommi Jansson)

Himoittu kiertopalkinto The gorilla.

(kuva: Tommi Jansson)

Kiitoksia kanssahupailijoilla ja erityisesti kierroslaskijalle/tuomarille.
Ensivuonna taas.