Örön melontaretki

Viikonloppuna koitti vihdoin melontakauden odotettu huipennos eli SMM:n viikonloppuretki Örön upeisiin maisemiin. Satavuotta suljettuna sotilasalueena ollut Örön linnakesaari avattiin tämän vuoden alussa yleisölle, kun se liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon.

Lähtö tapahtui Kasnäsin vierasvenesatamasta, jonne siirryttiin Turusta autoilla. Koko ajomatkan satoi vettä, mutta kuin tilauksesta pilvet hajosivat ja aurinko alkoi kurkistella taivaalta, kun saavuimme Kasnäsiin. Kajakkien purkamisen ja pakkaamisen jälkeen lähdimme melomaan 13 hengen vahvuudella kohti Örötä noin kuuden aikaan perjantai-illasta. Matkan pituus suorinta reittiä on noin 15 km, johon aikaa kuluu kolmisen tuntia. Jo retkeä suunniteltaessa oli tiedossa, että viimeinen tunti tultaisi melomaan pimeässä.

Kajakit trailerin kyydissä.

Peter heti kuvaamassa.

(kuva: Peter Nylund)

Keskittyneellä ilmeellä liikenteeseen (kuva: Peter Nylund)

Auringonlasku ei ollut erityisen näyttävä, mutta eipä siitä voi kauheasti valittaa. Auringonlaskun tunnelmassa on aina jotain hienoa. Illan kruunasi vielä pilvien takaa ilmestynyt kuu, joka pimeällä merellä oli niin kirkas että se suorastaan häikäisi. Tunnelma oli huikea. Rantauduimme Örön telttapaikan hiekkarannalle noin yhdeksän aikoihin ja pystytimme leirin.

"Vasten kuutamon siltaa..."

Seuraavaksi oli vuoraossa illallinen kuunnellen toisen retkenvetäjän/oppaamme/asiantuntijamme tarinoita saaren historiasta ja sen arvosta kansallispuistolle.

Retkueen vetäjät Peter ja Esko kevyellä kenttäillallisella.

Superkuun kirkkaudesta huolimatta taivaalla näkyi komeasti tähtiäkin.

Heräilin aamuvarhaisella ihmettelemään leirin ympäristöä. Kuuden aikaan oli hämmentävän valoisaa verrattuna kaupugin aamuun, jossa valosaaste saa aikaan illuusion, että ilman katuvaloja olisi säkkipimeää.

Venus ja mars aamutaivaalla

Rannan tuntumassa uiskenteli joutsenia ja joku minulle tuntemattomaksi jäänyt parvi vesilintuja.
Myös harmaahaikara kurvaili taivaalla.

Retkueen laivue valmiina päivän koitoksiin.

Hei tän mä tiedän... se on ihan kielenpäällä

Saaren edellisen omistajan tuottelias toiminta ilmenee muunmuassa puolustushenkisin kiviaihein. Arkkitehtinä toiminut "nuori mies nimetön..."

Lauantaina suoritimme oppaamme johdolla pienen turistikierroksen lähialueen rakennuksille ja saimme samalla historiantunnin. Historia puolustusvoimien temmellyskenttänä näkyy saarella kaikkialla. Saarelle on kuitenkin sen eristyneisyyden vuoksi kehittynyt poikkeuksellisen kasvisto ja lisäksi saarella tavataan sijaintinsa vuoksi useita perhoslajeja, jotka ovat vasta leviämässä Suomeen.

Korentoja

Kaivettua hautaa (kuva: Peter Nylund)

Natrix natrix

Kasematin yhdyskäytävä.

Päivän melontakohteeksi valikoitui pieni Kuggskär niminen saari. Reitti kulki kierrellen pieniä saaria ja luotoja. Ulkosaariston luonto on melko karua ja omaan silmään varsin kaunista. Vesikin oli yllättävän kirkasta. Meduusoita näkyikin erittäin paljon. En ollutkaan tienyt, että se on noin yleisesti esiintyvä laji Suomen vesillä. Näiden lisäksi aurinko paistoi, haukat ja kotkat suorittivat lentonäytöksiä. Voisiko olla parempaa?

(kuva: Peter Nylund)

Meduusalla on varsin mielenkiintoinen elämänkierto. Kierto sisältää ensin toukkavaiheen jota seuraa polyyppimaisen pohjaan kiinnittyvän vaiheen, josta varsinaisina meduusoina tunnetut aikuisyksilöt "syntyvät" suvuttomalla lisääntymisellä. Meduusat puolestaan tuottavat taas toukkia suvullisen lisääntymisen seurauksena. Pohjaan kiinnittynyt aikuisia tuottava tyviosa voi elää useita vuosia. Hämmentävä otus.

Korvameduusa (Aurelia aurita) on ainut Suomen vesillä vakituisesti esiintyvä meduusa.

Bengskär noin 10 kilometrin päästä kuvattuna.

Merisaari, jossa on "järvi", jossa on saari.

Varsin kelvollinen lounaspaikka. Saarella oli myös pieni järvi ja meillä oli kajakit mukana...

Peter koemelomassa "järveä"

Spekuloimme, että kyseessä saattaisi olla Suomen eteläisin järvi. Lisäselvitykset kuitenkin paljastivat, että ainakin Russarössä on lampia, jotka ovat etelämpänä. Järven ja lammen määritelmä ei ole ihan selkeä, joten suorituksen erityisyys jää aavistuksen kyseenalaiseksi.

Paluumatkalla päästiin nautiskelemaan jo pienestä aallokosta tuulen kasvaessa iltapäivästä.



Örössä pääsimme jatkamaan taas turistikierrosta. Vuorossa olivat vanha tsaarinaikainen kasarmialue ja miehekkään kokoinen tsaarin venäjän perintönä saatu 12 tuumainen Obuhov tykki. Viimesen päälle hi-tech ase edellisen vuosisadan alusta. Vanhat intti-muistot palasivat hyvin mieleen, kun maisemat olivat kovin samanlaisia kuin omassa palveluspaikassa. Obuhoviin olin päässyt jo tutustumaan asepalveluksen aikana, mutta on se uudelleen nähtynäkin vaikuttava ja käsittämättömän massiivinen pyssy. Pelkkä piippu painaa 50 000 kiloa.

Varsinainen "unholan urku..."

Tykin 305 mm kranaatti painaa noin 400-500 kiloa.

Illalla syötiin, saunottiin ja syötiin.

(kuva: Peter Nylund)

Sunnuntaina purimme leirin ja lähdimme aamupäivästä paluumatkalle kohti Kasnäsiä.

Paluumatkalle lähdettiin Örön länsipuolitse. Tuuli oli kääntynyt lännen suuntaiseksi ja nopeuden ollessa noin 7-8 m/s allokko oli jo kohtuullinen. Aika paljon sai tehdä töitä, että kajakki pysyi suunnassa. Isossa ja osaavassa porukassa kaatuminen ei pelottanut joten aallokosta pystyi jopa vähän nautiskelemaan vaikka eteneminen vaatikin melkoista keskittymistä. (En ottanut kuvia.)

Saaren pohjoispäässä kävimme katsastamassa pohjoiskärjen vallitukset ja bunkkerit. Komeat olivat maisemat sielläkin.

Täältä jatkoimme suojaisampaa reittiä ja allekirjoittanut kuulemma ilmoittautui vapaaehtoiseksi suunnistajaksi. Suunnistus meni ihan hyvin, eikä eksytty. Saarien mukaan suunnistaminen on kyllä melko vaikeaa. Kaiki saaret näyttävät mereltäpäin ihan samoilta ja eri etäisyyksillä olevat saaret näyttävät sulautuvan yhteen. Kompassilla pidettävä suunta on taitaa olla varmin keino edetä kun selkeästi tunnistettavat maaston merkit puuttuvat.

(kuva: Peter Nylund)

Ankkurit ylös ja kohti kotia. Arrr!

Lounaspaikaksi löytyi pikkuruinen luoto, joka tarjosi kohtuullisen tuulensuojan. Luodolla nökötti vain pari piskuista mäntyä, mutta muuten kasvillisuutta oli melko laaja kirjo.

Luodon huipulla tuuli melko navakasti, mutta meisema oli karuudessaan komeaa.

Tuulen tuivertamaa heinää.

"Vihreä on kataja kapsahtaa..." (Juniper communis)

Olisko tää joku karhunsammal? 

Tauon jälkeen jäljellä oli enää viimeinen lyhyt pätkä ennen Kasnäsiä.

Reissun päätteeksi saimme vielä todistaa syksyn saapumisen vaikka keli olikin ollut kovin kesäisen tuntuinen. Autoja lastatessa satapäin kurkia lensi kohti etelää töräytellen tervehdyksiään. Ja kuinka ollakaan, kun lähdimme ajamaan alkoi taas sataa kaatamalla vettä.

"Kurjat kurjet esiin kaartaa..."

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, lähes täydellinen sanoisin. Kiitos Peterille kun rohkaisit mukaan. Kiitos kaikille retkeilijöille seurasta ja erityisesti järjestäjille vaivannäöstä.