Peter kysyi mukaan pienelle melontaretkelle. Melkein en jaksanut lähteä, mutta kylläpä kannatti. Noin vuorokauden "miniristeily" on juuri sopivan mittainen normaaliin viikonloppuun. Valmisteluihin ei mene hirveästi aikaa ja toisaalta aikaa jää myös muuhun (=perhe) toimintaan. Eikä reissun jälkeen ole tavattoman väsynytkään.
Retkikohteena oli Rymättylän edustan saaristo. Saaristoon koostuu noin 400:sta enimmäkseen pienehköstä saaresta, joten yöpymispaikalle riittää valinnanvaraa, joskin melko monella saarella on lomasunto tai pari.
 |
| Capella lastattavana. |
Tavaraa oli mukana melko vähän ja kajakin lastauksen suoritin sen kummempia miettimättä. Silti ainoastaan taaimmainen luukku oli melko täynnä. Keskiluukkuun ja etuluukkuun olisi mahtunut vielä hyvinkin tavaraa. Lisäksi pakkausta järkeistämällä tilaa löytynee vielä lisää takaluukkuunkin. Pidemmällä retkellä tilantarve kasvaa lähinnä vain suuremmalla eväiden ja juotavan määrällä.
Kovin kummoista säätä ei oltu luvattu, mutta illaksi ja yöksi luvattiin sentään selkeää. Vaikka aurinko paistoikin komeasti vesillelaskun aikaan, mantereen suunnalta lähestyi jo melko uhkaavia pilviä. Kuuropilvet saivat meidät kuitenkin kiinni vasta reilun tunnin melomisen jälkeen. Kuivapuvussa sade ei kuitenkaan juurikaan haittaa.
 |
| Kuva (C) Peter Nylund. |
Yöpymispaikaksi oli muutamaa kohde katsottuna, joista ensimmäisen päätimmä käydä katsastamassa mahdollisen lintuinvaasion varalta ja sitten fiiliksen mukaan päättää miten jatketaan. Todettuamme saaren mukavaksi päätimme tehdä pienen iltalenkin ja palata takaisin samalle saarelle. Matkaa kertyi leppoisalla melonnalla yhteensä 14,3 kilometriä.
Iltalenkin aikana ihailimme seudun saaria ja sääkin selkeni taas mukavasti ihan kuten oli suunniteltu.
Leiri pystytettiin saaren auringonlaskunpuoleiselle rannalle. Peter ja Tarja asettautuivat vapaasti seisovine telttoineen rantakallioille. Itse vetäydyin viisi metriä "metsän" puolelle, josta löytyi helposti sopiva paikka pyramidilleni.
Sitten olikin vuorossa retkien tärkein vaihe, eli syöminen. En ollut jaksanut kehitellä eväitä sen kummemin vaan olin napannut mukaani kuivapussiruoan. Peterin mielestä se oli huono idea ja hän lupasi tarjota minulle maustettua kanawokkia ja nuudeleita jota riittäisi kahdelle. En vastustellut. Kiitos. Tarjan laittama poron sisäfile kanttarellikastikekkeella ei vaikuttanut sekään hullummalta. Viiniä ja jälkiruokia maistellessa oli mukava odotella auringonlaskua.
 |
| Peter |
 |
| Tarja. |
Printeiseen tapaan heräsin ensimmäisenä ja nousin teltasta juuri sopivasti katselemaan kuun laskua ja auringon nousua. Ilma oli melko viileä, lämpötila oli arviolta nollassa. Auringonnousumeditaation jälkeen aamupala nautittiin saaren koiliskulmassa, jonne oli noin 100 m vaellus leiristä.
 |
| Exit Luna |
 |
| Enter Helios |
 |
| Haummmmm. |
Merilintuja näkyi ja kuului todella paljon. Oli perus lokkia, haahkaa, joutsenta, meriharakkaa merihanhea yms. Kaakatus oli sen mukaista.
Vesille päästiin vähän ennen yhdeksää, jolloin aurinko lämmitti jo mukavasti. Maisema ja lämpötila alkoi näyttää jo hämmästyttävän kesäiseltä.
 |
| Kuva (C) Peter Nylund. |
 |
| Kuva (C) Peter Nylund. |
Suurimman osan ajasta tarkenin meloa paljain käsin, joka olikin todella mukavaa. Itse en pidä hanskojen kanssa melomisesta, kun niillä ei saa oikein tuntumaa melaan. Käytänkin yleensä vain melarukkasia, joiden suojassa voi olla paljain käsin melko kylmälläkin kelillä. Niiden huono puoli on se että nekin kastuvat, jolloin jatkuvasti märkiin käsiin tulee helposti hiertymiä, jos meloo pidempää matkaa.
|
| Kuva (C) Peter Nylund. |
Vähän ennen paluuta rantaan sää kylmeni ja alkoi vihmoa räntää, kesäiset unelmat hävisivät melko pian. Sunnuntaina matkaa kertyi n. 21,7 km eli yhteensä 36. Yllättävän paljon vaikka tuntui, että lähinnä ihasteltiin maisemia ja kikkailtiin erinäisten ohjausharjoitusten kanssa.
Ja taas jaksaa painaa arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti