Viikonloppu saaristossa

Viikonloppuna oli Saaristomeren melojien kevätretki saaristomerelle. Reissu oli niin täydellinen kuin voi olla. Mukavaa samanhenkistä seuraa, loistava sää, kauniit maisemat ja ihana alkukesäinen ulkosaaristo. Kiitoksia vetäjille ja matkaseuralle. Tuli räpsittyä ja dokumentoitua maisemia ja tunnelmia taas aika paljon. Toivottavasti kuvatulvasta välittyy retken tunnelma. Retken GPS tiedostot löytyvät myös jostain tuolta alempaa.

Matkaan kohti Paraisten porttia lähdettiin perjantai-iltana noin kuuden aikaan.

Kajakkien pakkaus on aina samanlainen härdelli, tai kuten ohikulkenut veneilijäihminen kommentoi kaverilleen, mustalaisleiri.

Vihdoin vesille.

Tuuli oli olematon.

Lähtö tapahtui sen verran myöhään, että aurinko alkoi vajota melko pian.

Auringonlasku oli niin näyttävä, että retkue ei meinannut ihastelultaan päästä liikkumaan. Ja mikäs sen mukavampaa, kun ei ollut kiire.

Ensimmäisen yön majapaikkana Sandö. Saarella oli lukuisia loistavia telttapaikkoja. Ilta alkoi hämärtää juuri sopivasti telttojen pystytyksen jälkeen.

Näppärä ja maukas retki-illallinen kaikilla mausteilla. 

Heräilin viiden maissa ja lähdin aamukävelylle tutkimaan saarta.

Sandö on osa salpausselän harjumuodostelmaa. Tämän pidemmälle ei lyhytvartisilla kengillä päässyt, mutta hiekkasärkkä jatkui vielä pitkälle aivan pinnan tuntumassa.

Käkkärämännyt on kuvauksellisia.

Saarella asusteli myös pari korppia. Korpin kraakkuna on oma suosikki lintuäänistä. #Nevermore

Aamukastetta kajakilla.

Rasvatyyni aamu kutsui heittelemään leipiä.

Joskus muninta menee ns. munille. Elämän kiertokulun kannalta tämäkään muna ei varmasti mennyt hukkaan.

Kalaperspektiiviselfie

Matka jatkuu.

Luotojen väriloistoa.

Taukopaikka.

Jännää levää.

Kuvan keskellä joku vauhdikas nilviäinen, joita vipelsi leväkasvuston seassa.

Ulkosaariston kukkaloisto on niukkaa, mutta sitkeää. Valitettavasti kukka-osastolla lajituntemukseni on erittäin heikkoa, joten en edes yritä arvailla nimiä, ruohosipulin tunnistin.

Kun minulle annetaan suunnistusvastuu on tunkkaaminen aina mahdollisuus. Jostain syysta kaikki kapeikot ja matalikot vetävät puoleensa. (Kuva (C) Peter Nylund)

Seuraava riittävät standardit täyttävä yöpymispaikka löytyi pienen arpomisen jälkeen Mellanlandet nimiseltä saarelta. Saari olikin erinomainen retkikohde, jostä löytyi paljon ihmeteltävää.

Tasasivuinen pyramidi. 

Tasasivuinen lätäkkö. Jääkauden tekosia vaiko vaan erikoinen geologinen sattuma? The truth is out there.

Sisustuselementtinä bonsai-mänty sopii saarisoon.

Yksinkertainenkin retkieväs maistuu aina hyvältä ulkona. Tällä kertaa syntyi vuohenjuusto-broiler-pekoni -rullia kermakastikkeessa. Lisukkeena wok-vihaneksia ja nuudelia. Ruokajuomana puolikuivaa valkoviiniä.

Jälkiruokaa pitää olla myös. Kauraomenapaisos, vaniljakastikeella.

Illallisen jälkeen oli aikaa odotella auringon laskua.

Auringon laskusta on vaikea olla vaikuttumatta.

Pieni merenneito on saaristomerellä vielä harvinaisempi nähtävyys kuin hylje.

Jostain sattuman oikusta retkelle osui taas täysikuu.

Aamulla heräilin taas aikaiselle aamukävelylle ihmettelemään saaren nähtävyyksiä.

Levitoiva siirtolohkare.

Lisää geologisia ihmeitä.

Kookas rankakäärmeyksilokin viihtyi leirin tuntumassa.

Matkaa jatkettiin taas sunnuntain aamuna maisemareittiä takaisin kohti Paraisten porttia.

Viimeinen taukopaikka Höglandilla

Joutsenella pesä varsin huomaamattomalla paikalla. 

Höglandin högaste kohta on 42 m merenpinnan yläpuolella.

Loppuun vielä reitit. Matkaa kertyi yhteensä n. 58 km, joka on yllättävän paljon siihen nähden miten rauhallisesti etenimme ja taukojen ja aamulähtöjen kanssa ei hosuttu.