Kevätretki

Onpas ollut hiljainen kevät. Se mitä ei ole somessa ei ole tapahtunut, eli eipä ole paljoa tullut puuhattua.

Viime viikonloppuna sentään tuli käytyä seuran melontaretkellä. Kyseessä oli vastaava retki kuin tasan vuosi sitten järjestetty. Tämän vuotinen retki seurasi samaa konseptia, eli lähtö perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntai-iltapäivästä. Sääkin oli järjestetty  samanlaiseksi. Aurinkoista ja lämmitä, mutta ei kuitenkaan ihan liian kuuma kuivapuvuille. Lämpötila pysytteli ilmeisesti noin 10 asteen tienoilla, vaikka mantereella oli ollut reilusti yli 20 astetta kuumaa.

Sää oli siis loistava, jopa niin loistava että jouduimme muuttamaan reittisuunnitelmaa melko radikaalisti, kun aukeni mahdollisuus käydä yleensä vaikeasti tavoitettavissa olevalla Bengtskärin majakalla.

Lähtohärdelli.

Rasvatyyni, peilityyni, pläkä, sees

Leiripaikkaa hakiessa alkoi olla jo hämärää.

Iltapalaksi poron käristystä ja perunamuussia

Bengtskärin majakka on aika hallitseva elementti näillä seuduin. Se näkyy 15 kilometrinkin päähän vielä ihan selvästi tunnistettavana. Tämä kuva tosin huomattavasti lähempää.

Lähestyy

Majakan tornin korkeus on 52 m. Uskomatonta,että koko komeus rakennettiin vain 9 kuukaudessa. Valmistumisvuosi oli 1906. Suurin osa kivestä louhittu paikanpäällä.

Paikalliseksi nähtävyydeksi on muodostunut saarella pesivät haahkanaaraat, jotka ovat tottuneet ihmiseen eivätkä edes yritä piilotella. Pedot eivät uskalla ihmisen lähelle tulla, joka on ilmeisesti aiheuttanut suuren suosion haahkojen keskuudessa. Pienellä saarella on vierivieressä noin 300 pesää, toinen toistaan hullummassa paikassa.

Näkymä valohuoneesta. Kajakit näyttävät melko pikkuruisilta.

Porraskäytävä oli varsin vaikuttava ja varmasti saaren kuvatuimpia näkymiä.

Kohti uutta leiripaikkaa.

Taas saa syödä.

Ilmeisen monta auringonlaskua nähnyt retkue, kun tällä kertaa majakan valon spekulointi taisi olla kiinnostavampaa.

Viimeinen taukopaikka ennen paluuta.