Åland jääretki

Kamat kasaan ja...

...jäälle.

Pakkasta oli hieman reilu 10 astetta. Kellon ollessa noin 7, aurinko alkoi nousta juuri parahiksi.

Nousee nousee.

Plop.

Aavistuksen epämääräisen näkoinen osuus.

  

Quutamo luo merelle siltaa...

JJ

Reittispekulaatiota ja jääsauva.

Peterin jäätiedustelu paljasti, ettei uskallettu ajamalla Airistolta Nauvon puolelle. Käytimme suosiolla Parainen-Nauvo lossia. Muutoin jään paksuus oli kaikkialla mistä kokeilimme vähintään 15 senttistä.

 

Nauvon saarien lomassa kelpasi ropistella menemään. Ilman nastarenkaita ei hommasta olisi tullut mitään. Jää oli niin sileää ja kovaa, että paksunastat eivät meinanneet ihan riittää. Kukaan ei kuitenkaan pahemmin pannutellut. Peten 29 nastakumit olivat huomattavasti paremmat tällä alustalla.

Sileää kyytiä.

Jäälle oli syntynyt monia hienoja railoja ja lohkaremuodostelmia.

Nauvon ja Seilin suunnilla olikin yllättäen yhteysalusliikennettä vastoin tiedustelun tarjoamia tietoja. Vaati pientä hakemistäja yhden saaren yli tunkkauksen, että päästiin nauvon korppoon puoleiselle jäälle.

Lounastauko Korppoon keskustassa. Ehdittiin käydä oikein lounasravintolassa kun lossin odottelua oli yli tunti.

Muutama väylä oli pakko ylittää lossilla. Lossimatkoja tasi olla yhteensä kolme kappaletta. Tämä kahvilalla varsutettu huvijahti kulki Korppoon ja Houtskarin väliä.

Pete

Peter ja Matti iloisessa possujunassa. Vaikka koppuraista lunta oli vain muutama sentti, niin se teki etenemisesta varsin raskasta. Erityisesti jonon etumaiselle. Tällä alustalla oli 29 renkailla vähän enemmän tekemistä.

Jää on epästabiili alusta.

Aakeetalaakeeta Kihdillä.

Old faithful

Kumlingen kohdalla aurinko laski.

Tässä kohtaa päätimme käyttää bailout-kortin ja hypätä Kumlingen viimeiseen yhteysalukselle Vårdohon. Pimeys tuntemattomalla jäällä ei varsinaisesti houkutellut. Lisäksi energiantarve oli melkoinen, eli tauko olisi ollut joka tapauksessa pakollinen. Kumlingen satamassa oli onneksi lämmin odotuskoppero, jossa sai lämmiteltyä ja tankattua lokoisasti. Aikaakin oli. Aluksen lähtöön oli oli yli kolme tuntia. Tai niin me luulimme, sillä tässä kohtaa retki siirtyi seikkailu moodiin. (dramatic music). Kas kun meidän odottamaa yhteysalusta ei näkynyt, eikä kuulunut. Muita aluksia satamassa piipahti hakemassa kyytiläisiä. Pikainen rimpautus alukseen kertoi hämmentävän faktan. Alus ei ollut tulossa ollenkaan. Ilmeisesti aikatauluja on muutettu, mutta sataman infotaululle eikä nettiin oltu vaivauduttu moista pientä yksityiskohtaa päivittämään.
Pidimme pikaisen riskipalaverina ja päätimme ennakkopuheista huolimatta palata jäälle.Vaihtoehtoina olisi ollut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä alusta, joka olisi tullut (jos aikataulu oli oikeassa) vasta aamu 9 jälkeen, joka puolestaa olisi automaattisesti tarkoittanut että myöhästyisimme paluulaivastamme ja mohdollisesti myös seuraavan päivän päivälaivasta.

Kohti piemeää.

Viimeinen "sprintti" oli 45 km varsin lumisella jäällä täydellisessä pimeydessä. Voimat ja energiat hiipuivat taas, taukoilusta huolimatta, kylmenevässä yössä nopeaan tahtiin. Suunnistus meni onneksi ihan nappiin, eikä matkala ollut mitään yllättävää. Kovaa suorittamista. Itse keskityin lähinnä roikkumaan vauhdissa mukana. Taistelimme aukon yli 3 tuntia ja vielä viimeinen puolen tunnin tiesiirtymä Långnäsin satamaan. Laivan lähtöönkin jäi vielä mukavasti pari tuntia aikaa lepäillä, syödä viimeisiä eväiden rippeitä ja vaihtaa kuivaa ylle.

Ei hetkeäkään liian aikaisin.

Pari tuntia unta baarin sohvalla ja taas jaksaa. (Maistu meinaan meriaamiainen melko hyvin)

Kaikkinensa oikein reipashenkinen retki. Matkaa kertyi pyörän selässä noin 181 km kokonaisaika n. 19,5 tuntia, joka sisältää 4 tunnin tauon Kumlingen satamassa, puolen tunnin lounaan sekä lossimatkat. Voi olla ettei ihan heti tarvitse toistaa tätä retkeä, sillä edellinen mahdollisuus oli vuonna 2011. Tältä talvelta ikkuna sulkeutunee tänään runsaaksi ennustetun lumi/räntäsateen takia. Seuraavaa sopivaa talvea saattaa joutua odottelemaan siis vuosia.
Aivan mahtava reissu osaavalla ja luotettavalla porukalla. Ihan älytöntä että tällaisi reissuja voi ja saa tehdä startaten käytännössä kotiovelta.

***

Jäällä liikumisessa on aina omat riskinsä. Jäälle ei tule koskaan lähteä ilman osaamista tahi varustusta. Ja missään tapauksessa liikkua ei kannata yksin. Meillä oli kokenut jäilläliikkuja "oppaana". Lisäksi kaikilla roikkui kaulassa naskalit ja kuivapussiin pakatut vaihtovaatteet repussa. Varusteina oli myös kaksi heittoköyttä ja vielä jääsauva, jolla jään paksuuden pystyy tarvittaessa selvittämään.

***

ettäs tiedätte

Täältä vielä Peterin englanninkielinen kertomus. Ja kommenteissa linkki JJ:n koostamaan mainioon videoon.