Olen alkanut harrastaa pyöräilyn lisäksi muutakin liikuntaa. Olen nimittäin salaa käynyt metsässä juoksemassa. Ei sinänsä varmaan muuten mitenkään ihmeellistä, mutta olen koko ikäni vihannut juoksemista. Kesän jälkeen alkoi jostain käsittämättömästä syystä tehdä mieli kokeilla lajia. Ja sehän olikin ihan mukavaa (mitä nyt veri maistui suussa ja kylkiin sattui).
Syy miksi en ole koskaan juossut on juuri tuo kylkiin sattuminen/pistäminen. Varmaan joku hengitys tms. virhe. Maastojuoksussa se ei olekaan ollut niin paha, kun tenpo muuttuu kokoajan, toisin kuin tiellä/purtsalla juostessa.
Ostin tällä viikolla jopa lenkkarit! Edellisistä lenkkareista onkin aikaa varmasti lähemmäs 10 vuotta. (Toivottavasti juoksu ei ole välineurheilua)
Paras puoli juoksussa on se, että tunnin räpiköintikin riittää siihen, että tuntee urheilleensa. Pyöräilyssä samaan tarvitsee nykyään tuhrata tunti tolkulla aikaa.
lauantai 30. lokakuuta 2010
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
F500:een nastat.
Punnersin eilen F500:een talvikumit. Samat Marathon Winterit edelleen käytössä. Asensin kumeihin myös pistosuojanauhat, koska kuulopuheiden mukaan nastat tunkevat läpi kumeista viimeistään 2000 km kohdalla. Kumin sisäpinnalla näkyi tosiaan nastojen kohdalla jo pieniä kohoumia.
Nastojen vaihtoon sain kummasti lisämotivaatiota, kun olin aamulla ajaa 30 km/h vauhdilla päin tunnelin seinää. Vaikka muuten olikin märkää ja plussaa oli tunnelin alusta peilijäätä. Refleksipelastuksella sain kuitenkin pyörän pidettyä pystyssä vaikka lähtikin keula alta.
Kestää kestää, jaksaa jaksaa. Korkeintaan hyvin sisäänajetut vasta.
Nastojen vaihtoon sain kummasti lisämotivaatiota, kun olin aamulla ajaa 30 km/h vauhdilla päin tunnelin seinää. Vaikka muuten olikin märkää ja plussaa oli tunnelin alusta peilijäätä. Refleksipelastuksella sain kuitenkin pyörän pidettyä pystyssä vaikka lähtikin keula alta.
Kestää kestää, jaksaa jaksaa. Korkeintaan hyvin sisäänajetut vasta.
tiistai 26. lokakuuta 2010
V Paimios´s Revenge
Viikonloppuna kävin kokeilemassa Paimion polkuja V Paimio´s Revengessä.
Polut olivat mukavia, mutta sää ei oikein suosinut. Lämpötila oli jonkun asteen plussan puolella ja vettä satoi tasaisesti. Ihan jees.
Turunseudun FatBikeRiders 1. syyskokous.
Yetin blogissa on lisää kuvia.
Polut olivat mukavia, mutta sää ei oikein suosinut. Lämpötila oli jonkun asteen plussan puolella ja vettä satoi tasaisesti. Ihan jees.
Turunseudun FatBikeRiders 1. syyskokous.
Yetin blogissa on lisää kuvia.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Enon testilenkki
Enon toiminta oli odotetusti eleetöntä. Lisäksi se on mukavan hiljainen.
Eipä siitä muuta raportoitavaa, toivottavasti on myös kestävä.
Eipä siitä muuta raportoitavaa, toivottavasti on myös kestävä.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Amerikan BlingBlingiä Pugiin
ACS:n sinkularattaat eivät ole huimanneet laadulla ja hakusessa on jo pidempään ollut joku laadukkaampi vastaava härpätin. Ongelmaksi muodostui rattaan koko: 20t. Sen kokoisena ei ole käytännössä löytynyt muita kuin White Industriesin ENO. Edellisen lenkin jälkeen huomasin, että rattaassa on klappia sivusuunnassa järkyttävästi. Lisäksi vapaaratas on tuntunut melko jähmeältä viime aikoina. Tuntuu siltä, että siitä on tulossa joko fixi tai "kuntopyörä". Kaiken kruunaa vielä ärsyttävä nakutus, jota tuo on pitäänyt jo keväästä asti.
Järkyttävän kilohinnan omaava räpätin saapui tänään postissa. Uskomatonta kyllä, hinta ei tunnu järkyttävältä kun sitä pitelee kädessä. Vaikuttaa ihan oikeasti laatutuotteelta.
Enää tarvitsisi saada jumittunut ACS irti. Ei lähde käsivoimin isolla jakoavaimella. Täytynee viedä töihin, jossa sen saa kiinni ruuvipenkkiin. Vaseliiniä lienee käytetty asennettaessa liian säästeliäästi.
Ratas on pakattu melko hellyyttävästi pehmustetulle alustalle.
Lisäys:
Ratas lähti ruuvipenkissä irti ongelmitta. Testilenkkiä varmaan ensi viikolla.
Järkyttävän kilohinnan omaava räpätin saapui tänään postissa. Uskomatonta kyllä, hinta ei tunnu järkyttävältä kun sitä pitelee kädessä. Vaikuttaa ihan oikeasti laatutuotteelta.
Enää tarvitsisi saada jumittunut ACS irti. Ei lähde käsivoimin isolla jakoavaimella. Täytynee viedä töihin, jossa sen saa kiinni ruuvipenkkiin. Vaseliiniä lienee käytetty asennettaessa liian säästeliäästi.
Ratas on pakattu melko hellyyttävästi pehmustetulle alustalle.
Lisäys:
Ratas lähti ruuvipenkissä irti ongelmitta. Testilenkkiä varmaan ensi viikolla.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Pugsleyn tarakka
Sain vihdoin Pugsliin sopivan (edullisen) tarakan. Kiitos Yetin.
Tarakka on nimeltään: Revolution Adventure Pannier Rack Mountain.
Tarakka on riittävän tukeva minun tarpeisiin. (Esim. makuupussi, työkaluja, juotavaa ym. pientä.)
Tarakan asennus onnistui kohtalaisen kivuttomasti. Yläpään kiinnikkeiden väliin tarvitsi prikat, etteivät ne osu runkoon. Kiinnikkeet olisi ilmeisesti tarkoitus asentaa kiinnitysreikien ulkopuolelle, mutta koska Pugsleyn haarukka on niin leveä oli ne asennettava sisäpuolelle.
Alapään kiinitykset puolestaan asentuivat parhaiten siten, että toinen (vasen) on ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. Tällöin tarakka on tosin aavistuksen sivussa. Pinellä voiman käytöllä molemmat puolet sai kuitenkin kiinnitettyä pidikkeiden ulkopuolelle. En tiedä kuinka kannattavaa on pitää alumiinisiä kannatinputkia jännityksessä, mutta näin se asettuu kutakuinkin keskelle.
Viritin myös etuharukkaan paikan pullotelineelle. Osat sain vanhasta heijastimen pidikkeestä. telineen ylempi ruuvi tulee pidikkeeseen ja alempi etutarakan kiinnitysreikään.
Tarakka on nimeltään: Revolution Adventure Pannier Rack Mountain.
Tarakka on riittävän tukeva minun tarpeisiin. (Esim. makuupussi, työkaluja, juotavaa ym. pientä.)
Tarakan asennus onnistui kohtalaisen kivuttomasti. Yläpään kiinnikkeiden väliin tarvitsi prikat, etteivät ne osu runkoon. Kiinnikkeet olisi ilmeisesti tarkoitus asentaa kiinnitysreikien ulkopuolelle, mutta koska Pugsleyn haarukka on niin leveä oli ne asennettava sisäpuolelle.
Alapään kiinitykset puolestaan asentuivat parhaiten siten, että toinen (vasen) on ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. Tällöin tarakka on tosin aavistuksen sivussa. Pinellä voiman käytöllä molemmat puolet sai kuitenkin kiinnitettyä pidikkeiden ulkopuolelle. En tiedä kuinka kannattavaa on pitää alumiinisiä kannatinputkia jännityksessä, mutta näin se asettuu kutakuinkin keskelle.
Viritin myös etuharukkaan paikan pullotelineelle. Osat sain vanhasta heijastimen pidikkeestä. telineen ylempi ruuvi tulee pidikkeeseen ja alempi etutarakan kiinnitysreikään.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Virstanpylväs
Tänään tuli F500:lla täyteen maaginen 10 000 km:n raja. Ensimmäinen omistamani pyörä, jolla ks. raja tuli vastaan. Aikaa kilometrien keräilyyn on tuhrattu vuoden 2006 keväästä lähtien. Kilometrit ovat kertyneet pääsääntöisesti työmatkoista. Työmatkat on ajettu sillä käytännössä läpi vuoden. Maasturilla on menty ainoastaan mikäli lumitilanne on sitä vaatinut. Viime vuoden (2009) kevät-syksy F500 oli vähällä käytöllä, koska siihen ei saanut lastenistuinta ja työmatkat tuolloin hoiti Trekki.
Hienoin yksityiskohta rajapyykin ylittymisessä lienee se, että kaikki kilometrit on ajettu samoilla ratailla ja ketjulla, melko minimalistisella huollolla. Tunturi on ollut uskomattoman luotettava. Vaihteiden säätöihin ei ole tarvinnut koskea moneen vuoteen. Muutenkin osat ovat hyvin pitkälti alkuperäiset. Originaalikiekot olivat tosin surkeat ja vaihdoinkin ne levyjarrukiekkoihin 2007? Kiekkojen (ja jarrujen) lisäksi siihen on vaihdettu ainoastaan lyhyempi stemmi ja parempi jakkara. Ja muutamat ulkokumit tietty.
Hienoin yksityiskohta rajapyykin ylittymisessä lienee se, että kaikki kilometrit on ajettu samoilla ratailla ja ketjulla, melko minimalistisella huollolla. Tunturi on ollut uskomattoman luotettava. Vaihteiden säätöihin ei ole tarvinnut koskea moneen vuoteen. Muutenkin osat ovat hyvin pitkälti alkuperäiset. Originaalikiekot olivat tosin surkeat ja vaihdoinkin ne levyjarrukiekkoihin 2007? Kiekkojen (ja jarrujen) lisäksi siihen on vaihdettu ainoastaan lyhyempi stemmi ja parempi jakkara. Ja muutamat ulkokumit tietty.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Myllyn pyöräily (Tyhmä Edition)
Viime viikolla putkahti mieleen ajatus, että Pugsleyllä voisi olla "tyhmä" käydä kokeilemassa Myllyn pyöräilyä. Testasin 16-piikkistä takaratasta työmatkalla ja hyvinhän sillä tuntui jaksavan polkea +25 Km/h keskarilla. Ajattelin, että 119 km reitin jaksaisi varmaan polkea alle viiden tunnin. Endomorphitkin rullaavat 2,5 barin paineilla lähes loistavasti. Bonuksena vielä mukava soundi.
Jättäydyin lähdössä suotta viimeisten joukkoon, kun kuvittelin, että olisin hidas. Tästä seurasi valitettavasti se, että en löytänyt sopivaa ajoryhmää. Sopiva ryhmä olisi edennyt tasamaalla n. 27-30 km/h. Kaikki tuntuivat ajavan joko alle 25 tai yli 30 keskarilla. Ajelin joidenkin letkojen mukana lyhyitä matkoja kunnes kyllästyin ja lähdin ajamaan seuraavaa kiinni. Välillä takaa tuli nopeampia pieniä ryhmiä joiden avulla pääsi vähän matkaa vauhdikkaammin. Ryhmät kuitenkin tuppasivat hajoamaan viimeistään huoltopaikoilla.
Kolmannessa huollossa törmäsin tuttuun kannustajaan, joka lähti kannustamaan/vetoavuksi myös reitille. Tämä sopi oikein hienosti, sillä välillä n. 60-80 km oli vittumainen vastatuuli. Vastatuuleen painaminen ei ole näemmä Pugin ominta aluetta. Liekkö ajoasennolla jotain tekemistä asian kanssa. Tässä kohtaa alkoi reisissä vaania kramppi.
Vimeiset 20 kilometriä ajelin käytännössä yksin. Vauhti oli kohtalisen hyvin sovitettu sillä ainoastaan oikea etureisi kramppaili vähän matkaa n. 113 kilometrin kohdilla. Se meni onneksi pienellä venyttelyllä ja irvistelyllä pois, eikä alkanut uudelleen. Loppumatka kulki taas ilman ongelmia.
Pyörävalintani keräsi jälleen (yllätys) kohtalaisen paljon huomiota. Erona maastopyöräilijöiden kiinnostukseen rengaspaineista, maantiepyöräilijän peruskysymys kuului: "Mihin toi on tarkoitettu?"
Matkalla söin muutaman geelin ja parit ballerinakeksit ja paussipatukat. Yksi iso pullo vahvaa Dexalia lightiä ja pari litraa vettä. (balleriinat on muuten kohtuu perseestä lenkkieväänä, kun niissä on se sitkeä hillosilmä, koita siinä sitten puuskuttaa kun on leuat liisteröity yhteen.)
Jättimylly:
Mittarin mukaan 122 km (GPS 124 km)
Kokonaisaika: n. 4 h 45 min
Ajoaika: n. 4h 35 min
Keskinopeus: 25,3 km/h (ilman taukoja 25,9 km/h)
Siirtymien kanssa kertyi karvan yli 150 km Pugsleyllä yhdessä päivässä... riittävän tyhmää? On muuten mun pisin maantielenkki ikinä.
Jättäydyin lähdössä suotta viimeisten joukkoon, kun kuvittelin, että olisin hidas. Tästä seurasi valitettavasti se, että en löytänyt sopivaa ajoryhmää. Sopiva ryhmä olisi edennyt tasamaalla n. 27-30 km/h. Kaikki tuntuivat ajavan joko alle 25 tai yli 30 keskarilla. Ajelin joidenkin letkojen mukana lyhyitä matkoja kunnes kyllästyin ja lähdin ajamaan seuraavaa kiinni. Välillä takaa tuli nopeampia pieniä ryhmiä joiden avulla pääsi vähän matkaa vauhdikkaammin. Ryhmät kuitenkin tuppasivat hajoamaan viimeistään huoltopaikoilla.
Kolmannessa huollossa törmäsin tuttuun kannustajaan, joka lähti kannustamaan/vetoavuksi myös reitille. Tämä sopi oikein hienosti, sillä välillä n. 60-80 km oli vittumainen vastatuuli. Vastatuuleen painaminen ei ole näemmä Pugin ominta aluetta. Liekkö ajoasennolla jotain tekemistä asian kanssa. Tässä kohtaa alkoi reisissä vaania kramppi.
Vimeiset 20 kilometriä ajelin käytännössä yksin. Vauhti oli kohtalisen hyvin sovitettu sillä ainoastaan oikea etureisi kramppaili vähän matkaa n. 113 kilometrin kohdilla. Se meni onneksi pienellä venyttelyllä ja irvistelyllä pois, eikä alkanut uudelleen. Loppumatka kulki taas ilman ongelmia.
Pyörävalintani keräsi jälleen (yllätys) kohtalaisen paljon huomiota. Erona maastopyöräilijöiden kiinnostukseen rengaspaineista, maantiepyöräilijän peruskysymys kuului: "Mihin toi on tarkoitettu?"
Matkalla söin muutaman geelin ja parit ballerinakeksit ja paussipatukat. Yksi iso pullo vahvaa Dexalia lightiä ja pari litraa vettä. (balleriinat on muuten kohtuu perseestä lenkkieväänä, kun niissä on se sitkeä hillosilmä, koita siinä sitten puuskuttaa kun on leuat liisteröity yhteen.)
Jättimylly:
Mittarin mukaan 122 km (GPS 124 km)
Kokonaisaika: n. 4 h 45 min
Ajoaika: n. 4h 35 min
Keskinopeus: 25,3 km/h (ilman taukoja 25,9 km/h)
Siirtymien kanssa kertyi karvan yli 150 km Pugsleyllä yhdessä päivässä... riittävän tyhmää? On muuten mun pisin maantielenkki ikinä.
torstai 19. elokuuta 2010
Ketjuhommia
Pugista meni pari viikkoa takaperin ketjut poikki. Irronneet osat sai kuitenkin laitettua vielä työkalulla takaisin, joten pääsi ajamaan metsästä kotiin. Koska korjaus tuntui onnistuneen, en heti saanut aikaiseksi tilata uusia ketjuja. No poikkesihan ne viime viikolla uudestaan samasta kohtaa. Tällä kertaa korjaaminen ei onnistunut yhtä helposti. Kävi kuitenkin tuuri, sillä ketjut katkesivat pikalukon viereisestä lenkistä. Ei muuta kun rikkinäiset osat pois ja vähän lyhyempi ketju kasaan. Pätkitty ketju ei riittänyt 20 hampaisen vapaarattaan kanssa. Eli vielä kiekkojen vaihto päittäin ja matka jatkui astetta raskaammalla vaihteella. Helppoa ja kätevää.
Sain uudet ketjut (SRAM PC-1) asenneltua eilen.
Samalla vaihdoin myös Metan ketjut toiseen kierrätyspariin. Uudella voimansiirrolla on ajettu nyt n. 300 km. Olisi voinut vaihtaa jo vähän aiemmin, että tulisi tasaisemmin venytettyä molempia ketjuja.
Sain uudet ketjut (SRAM PC-1) asenneltua eilen.
Samalla vaihdoin myös Metan ketjut toiseen kierrätyspariin. Uudella voimansiirrolla on ajettu nyt n. 300 km. Olisi voinut vaihtaa jo vähän aiemmin, että tulisi tasaisemmin venytettyä molempia ketjuja.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Helvetinjärven kansallispuisto 19.7.2010
Pyörä oli matkassa perheen kesäretkellä. Ruovedellä kävin tutustumassa Helvetinjärven kansallispuistoon.
Kansallispuiston maisemat olivat upeita ja maasto todella vaihtelevaa. Yllättävän hankalakulkuistakin paikoittain. Paljon korkeuseroja ja kivikkoja... ja paarmoja. Osa reitista puolestaan oli viettävää vauhdikasta singleträkkiä. Lisäksi reitille osuu aarnimetsää, kalliobaanaa ja vähän aina kaunista suomaisemaa.
Poljettavaa tuolla ei ole mitenkään erityisen paljon eivätkä reititkään ole ympyräreittejä, joten on ajettava samat polut edestakaisin. Mahdollisia lähtöpaikkoja tuolla on useita. Itse olin parkissa Kankimäellä, josta on lyhyt matka Helvetinkolulle. Helvetinkolulta lähtee kaksi reittiä: toinen Luoma- ja toinen Haukkajärveä kohti. Molemmat edestakaisin ajettuna noin 10 km.
Parin kilometrin matkalle parkkipaikalta Helvetinkolulle oli rakennettu varsinainen "High Way"eli n. metrin leveä hiekkapolku, joka sisälsi onneksi korkeuseroja ja muutamia kiviä.
Luomajärvelle kulkeva reitti ei ollut mitenkään erityisen nautinnollista ajettavaa. Reitti sisälsi paljon lyhyitä lähes pystysuoria nousuja ja järkyttävää louhikkoa. Pyörän päälta sai nousta noin 50 metrin välein. Eteneminen oli siis varsin tökkivää. Edestakaiseen matkaan sain tuhrattua taukoineen pari tuntia.
Haukkajärvelle kulkeva reitti oli huomattavasti mukavampi. Reitti sisälsi runsaasti ajettavia nousuja ja laskuja sekä pitkospuuta. Jyrkimpiin nousuihin oli rakennettu portaat, jotka olivat ajettavissa alaspän. Ylöspäin mentäessä meno muistutti Tahkotreeniä.
Kokonaisuudessaan matkaa kertyi n. 30 kilometriä, mutta silti sain tuhrattua retkeen yli 5 tuntia. GPS käppyrä lähes koko reitistä löytyy täältä.
Osuvasti nimetty reitistö.
Tämä lienee sitten sitä kuuluisaa juurakkohelvettiä.
Helvetinkolulta oli upeat maisemat rotkossa olevalle Iso Helvetinjärvelle.
Kamera syö ikävästi kerkeuserot, mutta tästä kuvasta saa paremmin käsityksen rotkon syvyydestä. Kuusen latva on kuvauskorkeudella, mutta juurakko ei ole edes ihan pohjalla.
Pakollinen ajokuva.
Pitkoksia koskemattomannäköisessä metsässä.
Reitistö sisälsi paljon erittäin jyrkkiä nousuja/laskuja. Kuvassa olevat pitkokset olivat vain muutaman metri polkua eteen päin (tai siis alaspäin).
Retkivauhtia ajaessa on aikaa evästauoille.
Kansallispuiston maisemat olivat upeita ja maasto todella vaihtelevaa. Yllättävän hankalakulkuistakin paikoittain. Paljon korkeuseroja ja kivikkoja... ja paarmoja. Osa reitista puolestaan oli viettävää vauhdikasta singleträkkiä. Lisäksi reitille osuu aarnimetsää, kalliobaanaa ja vähän aina kaunista suomaisemaa.
Poljettavaa tuolla ei ole mitenkään erityisen paljon eivätkä reititkään ole ympyräreittejä, joten on ajettava samat polut edestakaisin. Mahdollisia lähtöpaikkoja tuolla on useita. Itse olin parkissa Kankimäellä, josta on lyhyt matka Helvetinkolulle. Helvetinkolulta lähtee kaksi reittiä: toinen Luoma- ja toinen Haukkajärveä kohti. Molemmat edestakaisin ajettuna noin 10 km.
Parin kilometrin matkalle parkkipaikalta Helvetinkolulle oli rakennettu varsinainen "High Way"eli n. metrin leveä hiekkapolku, joka sisälsi onneksi korkeuseroja ja muutamia kiviä.
Luomajärvelle kulkeva reitti ei ollut mitenkään erityisen nautinnollista ajettavaa. Reitti sisälsi paljon lyhyitä lähes pystysuoria nousuja ja järkyttävää louhikkoa. Pyörän päälta sai nousta noin 50 metrin välein. Eteneminen oli siis varsin tökkivää. Edestakaiseen matkaan sain tuhrattua taukoineen pari tuntia.
Haukkajärvelle kulkeva reitti oli huomattavasti mukavampi. Reitti sisälsi runsaasti ajettavia nousuja ja laskuja sekä pitkospuuta. Jyrkimpiin nousuihin oli rakennettu portaat, jotka olivat ajettavissa alaspän. Ylöspäin mentäessä meno muistutti Tahkotreeniä.
Kokonaisuudessaan matkaa kertyi n. 30 kilometriä, mutta silti sain tuhrattua retkeen yli 5 tuntia. GPS käppyrä lähes koko reitistä löytyy täältä.
Osuvasti nimetty reitistö.
Tämä lienee sitten sitä kuuluisaa juurakkohelvettiä.
Helvetinkolulta oli upeat maisemat rotkossa olevalle Iso Helvetinjärvelle.
Kamera syö ikävästi kerkeuserot, mutta tästä kuvasta saa paremmin käsityksen rotkon syvyydestä. Kuusen latva on kuvauskorkeudella, mutta juurakko ei ole edes ihan pohjalla.
Pakollinen ajokuva.
Pitkoksia koskemattomannäköisessä metsässä.
Reitistö sisälsi paljon erittäin jyrkkiä nousuja/laskuja. Kuvassa olevat pitkokset olivat vain muutaman metri polkua eteen päin (tai siis alaspäin).
Retkivauhtia ajaessa on aikaa evästauoille.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Tahko 2010 nähty ja käyty.
Lähdin tahkolle hauskanpito mielessä. Ja sitähän riitti.
Reissuun lähdettiin pääosin MTB-Turun porukalla, jonka juttujen taso on legendaarisen laadutonta. Kiitos siitä.
Ajelin yhden kierroksen (60 km) Pugilla. Tavoitteena oli päästä alle 5 tunnin. Loppuaika oli yllättävän hyvä 4.19.08. Rata oli kylläkin ilmeisesti aiempaa hieman nopeampi ja säänkin puolesta polut olivat nopeassa kunnossa.
Toiseksi viimeiselle huollolle kiivettäessä, noin 40 km kohdalla, alkoivat etureidet kramppailla. Kramppeja tuli loppumatkan aikana tasaisesti. Välillä kuitenkin pystyi ajamaan ihan kunnolla, joten en usko että krampit lopulta juurikaan hidastivat lopullista aikaa. Varsinaista seisoskelua ei kuitenkaan ollut kuin joitain minuutteja ja suuren osan taluttamistani pätkista olisin taluttanut ilman kramppejakin.
Tankkaus oli tällä kertaa niin onnistunut, että voimat eivät loppuneet missään vaiheessa. Juomaa kului 1,5 litraa urheilujuomaa ja noin 3,5 litraa vettä. Lisäksi mukana oli paketti taikapiirakoita ja yksi geeli. Kokeilin geeliä nyt ensimmäistä kertaa. Vaikutusta on vaikea analysoida, mutta ainakaan siitä ei ollut mitään haittaa. Hyvin upposi ja imeytyi.
Kalustovalintani aiheutti (odotetusti) kierroksen aikana: mm. hilpeyttä, kunnioitusta, epäuskoa, mielenkiintoa ja ainakin yhden kolarin :D Renkaan strategiset mitat ja paineen sai myöskin kerrata kohtuullisen tasaisesti.
Reissuun lähdettiin pääosin MTB-Turun porukalla, jonka juttujen taso on legendaarisen laadutonta. Kiitos siitä.
Ajelin yhden kierroksen (60 km) Pugilla. Tavoitteena oli päästä alle 5 tunnin. Loppuaika oli yllättävän hyvä 4.19.08. Rata oli kylläkin ilmeisesti aiempaa hieman nopeampi ja säänkin puolesta polut olivat nopeassa kunnossa.
Toiseksi viimeiselle huollolle kiivettäessä, noin 40 km kohdalla, alkoivat etureidet kramppailla. Kramppeja tuli loppumatkan aikana tasaisesti. Välillä kuitenkin pystyi ajamaan ihan kunnolla, joten en usko että krampit lopulta juurikaan hidastivat lopullista aikaa. Varsinaista seisoskelua ei kuitenkaan ollut kuin joitain minuutteja ja suuren osan taluttamistani pätkista olisin taluttanut ilman kramppejakin.
Tankkaus oli tällä kertaa niin onnistunut, että voimat eivät loppuneet missään vaiheessa. Juomaa kului 1,5 litraa urheilujuomaa ja noin 3,5 litraa vettä. Lisäksi mukana oli paketti taikapiirakoita ja yksi geeli. Kokeilin geeliä nyt ensimmäistä kertaa. Vaikutusta on vaikea analysoida, mutta ainakaan siitä ei ollut mitään haittaa. Hyvin upposi ja imeytyi.
Kalustovalintani aiheutti (odotetusti) kierroksen aikana: mm. hilpeyttä, kunnioitusta, epäuskoa, mielenkiintoa ja ainakin yhden kolarin :D Renkaan strategiset mitat ja paineen sai myöskin kerrata kohtuullisen tasaisesti.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Metan voimansiirron päivitys
Metan voimansiirrolla on kertynyt yli 3000 km:ä. Rattaat alkoivat olla ns. polkunsa päässä.
Vaihtoon menivät:
-takapakka Sram pg980
-ketjut Sram pc991 (kahdet, joita olisi tarkoitus kierrätellä)
-kampisatsi Race Face Deus XC
Tilalle tuli yllättäen täysin sama kokoonpano. Ilmeisesti olen ollut osiin tyytyväinen.
Lisäksi vaihdoin uuden takavaihtajanvaijerin, joka on ollut poikki vaihtajan mutterin juuresta viimeisen vuoden.
Kampien vaihto osoittautui yllättävän haastavaksi. Onnistuin vioittamaan pulttia, joka pitää kammet yhdessä. Muuten sillä ei olisi ollut väliä, vaihtoonhan ne on menossa, mutta kyseinen pultti toimii myös kammen ulosvetäjänä. Yritin kaikin mahdollisin keinoin saada kammet irti. Normi ulosvetäjä ei sopinut, leka ei auttanut, ruuvipuristin patentti petti, ylämäkeen runttaaminen ei vaikuttanut. Lopulta keksin kuitenkin sahata vioittuneesta pultista huonon osan pois. Eli sain kuin sainkin kammet pois oikeaoppisesti.
Eikä siinä vielä kaikki. Asentaessani uutta kampisettiä tuhosin vastaavan pultin uudestaan. Kierteet korkkasivat. Kierteet lähtivät vekkulina jousena irti pultista (ei tosin naurattanut siinä kohtaa). Kierteet irtosivat kampia paikoilleen kiristettäessä. Ilmeisesti käytin liikaa apinavoimia. Lainaus asennus ohjeesta: " Actual torque required to bottom-out RH crank may vary but this is a “hard stop” that will be very noticeable. It is not possible to “over-load” the bearings with the RH crank installation. The most important thing is to ensure that the RH crank bolt is fully bottomed-out, regardless of final torque requirement." Tähän nojaten väänsin niinkauan kuin pultti pyöri.
Lähikaupasta sai onneksi korvaavan. Kylläpä toimii nyt smoothisti. Melkeen tekisi mieli lähteä ihan Metalla lenkille.
Kammet: Deus XC 848 g -> 884 g = +36 g
Pakka: pg980 275 g -> 275 g = 0 g
Ketjut: pc991 286 g -> 287 g = +1 g
Vaihtoon menivät:
-takapakka Sram pg980
-ketjut Sram pc991 (kahdet, joita olisi tarkoitus kierrätellä)
-kampisatsi Race Face Deus XC
Tilalle tuli yllättäen täysin sama kokoonpano. Ilmeisesti olen ollut osiin tyytyväinen.
Lisäksi vaihdoin uuden takavaihtajanvaijerin, joka on ollut poikki vaihtajan mutterin juuresta viimeisen vuoden.
Kampien vaihto osoittautui yllättävän haastavaksi. Onnistuin vioittamaan pulttia, joka pitää kammet yhdessä. Muuten sillä ei olisi ollut väliä, vaihtoonhan ne on menossa, mutta kyseinen pultti toimii myös kammen ulosvetäjänä. Yritin kaikin mahdollisin keinoin saada kammet irti. Normi ulosvetäjä ei sopinut, leka ei auttanut, ruuvipuristin patentti petti, ylämäkeen runttaaminen ei vaikuttanut. Lopulta keksin kuitenkin sahata vioittuneesta pultista huonon osan pois. Eli sain kuin sainkin kammet pois oikeaoppisesti.
Eikä siinä vielä kaikki. Asentaessani uutta kampisettiä tuhosin vastaavan pultin uudestaan. Kierteet korkkasivat. Kierteet lähtivät vekkulina jousena irti pultista (ei tosin naurattanut siinä kohtaa). Kierteet irtosivat kampia paikoilleen kiristettäessä. Ilmeisesti käytin liikaa apinavoimia. Lainaus asennus ohjeesta: " Actual torque required to bottom-out RH crank may vary but this is a “hard stop” that will be very noticeable. It is not possible to “over-load” the bearings with the RH crank installation. The most important thing is to ensure that the RH crank bolt is fully bottomed-out, regardless of final torque requirement." Tähän nojaten väänsin niinkauan kuin pultti pyöri.
Lähikaupasta sai onneksi korvaavan. Kylläpä toimii nyt smoothisti. Melkeen tekisi mieli lähteä ihan Metalla lenkille.
Kammet: Deus XC 848 g -> 884 g = +36 g
Pakka: pg980 275 g -> 275 g = 0 g
Ketjut: pc991 286 g -> 287 g = +1 g
maanantai 31. toukokuuta 2010
Vapaapäivälenkki
Ajelin Pugilla pidemmän lenkin. Tarkoituksena oli vähän kartoittaa Tahko-suunnitelmia. Matkaa kertyi "vain" 43 km. Ajoaika oli aika tasan 3 tuntia. Matka-aika oli vähän vajaa 4 tuntia. Ei siis kauhean vakuuttava suoritus Tahkoa ajatellen. Tällä vauhdilla yhteen kierrokseen tuhrautuisi 6 tuntia. Ei tehnyt yhtään mieli ajaa kovaa, vaikka muuten olikin mukava lenkki. Lisäksi pysähdyin kuvailemaan maisemia ja syömään eväitä.
Olen siis edelleen kahden vaiheilla Tahkon suhteen. Kunto ei tunnu siltä, että tulisi oma ennätys Metalla. Kahta kierrosta taas ei tänä vuonna huvita ajaa. Harkitsen siis vakavasti lähtöä Pugilla. Pugilla tavoitteena olisi lähinnä hauskanpito. Etenkin, jos sää on kehno lähden aika varmasti tankilla.
Käppyrä Osa I ja Osa II
-matka: 43 km
-ajo-aika n. 3 h
-matka-aika: n 4 h
Olen siis edelleen kahden vaiheilla Tahkon suhteen. Kunto ei tunnu siltä, että tulisi oma ennätys Metalla. Kahta kierrosta taas ei tänä vuonna huvita ajaa. Harkitsen siis vakavasti lähtöä Pugilla. Pugilla tavoitteena olisi lähinnä hauskanpito. Etenkin, jos sää on kehno lähden aika varmasti tankilla.
Käppyrä Osa I ja Osa II
-matka: 43 km
-ajo-aika n. 3 h
-matka-aika: n 4 h
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Lohja 24h 22-23.5.2010
Lohjalla käytiin. Hauskaa oli.
Liikkeellä oltiin tällä kertaa vain neljän hengen joukkueella, josta 75 % ei ehtinyt olla paikalla kaikkia 24:ää tuntia.
Sää oli aluksi uhkaavan helteinen, mutta onneksi jo kolmen tunnin odottelun jälkeen alkoi sade ja ukkosmyrsky. Sade taukoili aina välillä, mutta keli pysyi loppuun asti markänä.
Liikkeellä olin Pugilla, jonka olen kevään aikana todennut mahtavaksi yleispyöräksi kaikkeen mahdolliseen maastoon. Niljakkaassa kangasmaastossa Pugin "höyhenen kevyt" meno kirvoitti jatkuvasti kommentteja kanssapolkijoilta. Ajoa kertyi rauhallisesti poljeskellen 97 km.
Lauantaina järjestetyllä porukkalenkillä Puggi näytti taas pahan puolensa jyräämällä Yetin pahaa aavistamattoman Hifi 29 takakiekon pilalle. Yeti päätettiin palkita tästä onnettomuudesta kiertopalkintokypärällä.
Liikkeellä oltiin tällä kertaa vain neljän hengen joukkueella, josta 75 % ei ehtinyt olla paikalla kaikkia 24:ää tuntia.
Sää oli aluksi uhkaavan helteinen, mutta onneksi jo kolmen tunnin odottelun jälkeen alkoi sade ja ukkosmyrsky. Sade taukoili aina välillä, mutta keli pysyi loppuun asti markänä.
Liikkeellä olin Pugilla, jonka olen kevään aikana todennut mahtavaksi yleispyöräksi kaikkeen mahdolliseen maastoon. Niljakkaassa kangasmaastossa Pugin "höyhenen kevyt" meno kirvoitti jatkuvasti kommentteja kanssapolkijoilta. Ajoa kertyi rauhallisesti poljeskellen 97 km.
Lauantaina järjestetyllä porukkalenkillä Puggi näytti taas pahan puolensa jyräämällä Yetin pahaa aavistamattoman Hifi 29 takakiekon pilalle. Yeti päätettiin palkita tästä onnettomuudesta kiertopalkintokypärällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)