Vajosuon kaljahiihto

Tämäkin päivä piti nähdä. Ostin itselleni ensimmäiset sukset. En olisi uskonut että sitä tulee koskaan tapahtumaan.

Peter kyseli lähtijöitä hiihtoyöretkelle. Valittelin, että en omista suksia. Linkki edullisiin metsäsuksiin tuli välittömästi. Ei auttanut muu kuin käydä katsastamassa millaiset lankut oli kyseessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Pohjustuksena pitänee vielä mainita, että en ole koskenut suksiin pitkällä tikullakaan 80-luvun lopun jälkeen. Ennen reissua kävin sentään tunnin verran kokeilemassa onnistuuko suksillä liikkuminen ollenkaan.

Sää Turussa ei antanut kovin optimistista kuvaa reissun mielekkyydestä, sillä perjantaina lunta oli käytännössä enää auratuissa kasoissa. Ajomatkan aikana kohti Rantapihaa lumitilanne ei juurikaan näyttänyt paremmalla. Vasta lähes perillä pellot alkoivat näyttää edes jokseenkin lumisilta. Matkaan lähdettiin perinteisen suunnitelman mukan, eli 18.00 Savojärven rantapihalta. Kurjenrahkan ja Vajosuon ylittäen laavulle.

Suolla oli kuitenkin onneksi ihan riittävästi lunta. Paikoin jopa yllättävän paljon. Peter ja JJ huolehtivat suunnistuksesta. Minä keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Tasaisessa maastossa liikkuminen oli jopa yllättävän helppoa kokemukseen nähden. Pienikin nyppylä tai ojanylitys paljasti kuitenkin todellisuuden. Hiihtäjästä tuli matkustaja...

Sinne vaan...

Suolla oli maagisen pimeää. Kirkkaat otsavalot estävät hämäränäköä tehokkaasti ja maailma rajoittuu muutaman kymmenen metrin alueeseen jonka takana on pelkkää mustaa.

...vai eikö sittenkään.

Sammutimme valot. Muutaman minuutin sokeuden jälkeen silmät alkoivat tottua pimeään. Puuraja erottui taivasta vasten yllättävän selkeästi vaikka olikin pilvinen yö. Lopulta näkökyky riitti juuri ja juuri erottamaan lähimmän maaston. Vajosuon yli päätimmekin tulla kokonaan ilman valoja. Erikoinen kokemus sekin.

Laavulle löysimme n. 3 tunnin hiihdon jälkeen ja tuli viriteltiin välittömästi.

Perinteinen suojaoksen torninuotio.

Eväät ja oluet maistuivat hyvältä kuten aina. Syömisen jälkeen minulle tuli pientä pahoinvointia ja alkoi paleltaa. Päätinkin kömpiä puolenyön jälkeen makuupussiin lämmittelemään. Nukkumaan kävimme joskus ennen kahta.

JJ liekin vankina

Aamulla heräsin seitsemän maissa ensimmäisenä (yllätys) ja virittelin nuotion. Itse tehdyllä sytykkeellä nuotio leimahtikin iloisesti.

JJ ja Peter jatkoivat vielä hetken unia.

Aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin suolle. Päivänvalossa paljastui, että suo oli vielä märempi miltä se pimeässä oli vaikuttanut.

Talvisen suon väriskaala pilvisellä säällä on aika yksipuoleinen.

Kuva: Peter Nylund

Kuva: Peter Nylund

Suolta löytyy aina vaikuttavia yksityiskohtia.

Peter ja Savojarvi

Allekirjoittanut sakkolenkillä. Rastin aiheena: etsi pudonnut makuupussi suolta. Nolous. 

Kuva: Peter Nylund

Sakkolenkin jälkeen oli jalat jo aika väsyneet ja uusia lihaksiakin löytyi. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan arviolta 20-25 km. Ensikokemuksen perusteella retkihiihto on oikein oivallinen laji. Oma suoritus oli yllättävän hyvä. Pelkäsin ennakkoon paljon suurempaa määrää horjumista ja hosumista. Ja mikä parasta yhtään pyllähdyskuvaa ei ehtinyt kukaan ottaa. Ha. Ehdottomasti aion kokeilla uudestaan. Sään puolesta näyttää tosin siltä, että tämän talven hanget on hiihdetty. Mutta aina voi tulla takatakatalvi.

Pugsleyn retkivarustus.

Ajattelin hieman avata omia ajatuksia pyörän retkivarustelusta, vaikka mikään erityisen aktiivinen retkeilijä en olekaan.

Maastopyörän retkeilyvarustaminen vaatii hieman enemmän huomiota kuin perinteisen retkipyörän lastaaminen. Maastossa on tärkeää, että kaikki on tukevasti paikoillaan, eikä heilu ja hytky. Tavaran liike hankaloittaa ajamista ja jos pakkaukset kolisevat ja kilisevät menee lisäksi hermot.

Aloitetaan edestä. Tangon alla roikkuu kuivapussi, johon on hyvä laittaa jotain kevyehköä, mutta tilaa vievää esim. makuupussi. Kovin painava tai epätasaisesti jakautuva paino hankaloittaa ohjattavuutta. Tavaran kiinnitykseen on olemassa kaupallisia valjaita, mutta pihinä TSI miehenä taivuttelin lähes ilmaisen telineen parin millin teräslangasta, jonka päälystin kangasteipillä (ks. kuva alla). Säkki kiinnittyy tukevasti neljällä irtoremmillä. Kaksi kiinni tangossa ja kaksi haarukssa. Näin kiinnityskorkeudenkin saa säädettyä vapaasti.

Tankopussintukiranka

Pussi pysyy irti emäputkesta. Lisäksi tukiraudat estävät paketin keikkumista.

Yksinkertaisimmillaan kiinnitys onnistuu remmeillä suoraan tankoon, mutta silloin säkki saattaa hankautua emäputkea vasten. Toinen mahdollinen komplikaatio on, että säkki on niin ylhäällä, että tankovalo jää sen taakse.
Aiemmin käytin edessäkin tarakkaa, joka on pakkaamisen kannalta luonnolliseti huomattavasti helpompi. Tarakasta seuraa kuitenkin se, että eturengasta ei välttämättä näe. Lisäksi tarakalla oleva tavara varjostaa pimeällä renkaan edessä olevan maaston. Ajaminen on huomattavasti helpompaa kun näkee renkaan ja maaston sen edessä.

Tangossa/stemmissä roikkuu näppärä pussi, josta saa kaivettua vaikka evästä tai kameran ajaessa. Stemmin toiselle puolelle mahtuisi samanlainen. Enemmän ajoa sisältävillä retkillä ehdoton. Vaakaputken päälle saa myös monenlaista pussia esim eväille tai vaikka työkaluille yms. pikkutavaralle, mitä nyt milloinkin tarvitsee helposti käden ulottuville. Tangon päälle saisi vielä tarvittaessa vaikka karttatelineen.

Runkolaukku on myös ehdoton. Itse en ole vielä hankkinut koko etukolmion kokoista laukkua. Isompi laukku olisi pidemmillä retkillä parempi. Sinne mahtuu yllättävän paljon irtaimistoa. Iso laukku vie kuitenkin tilaa juomapulloilta. Mutta kuten kuvasta näkyy aika paljon tyhjää ilmaa jää etukolmion sisälle. Ison runkolaukun etuna olisi myös painopisteen pysyminen mahdollisimman alhaalla. Hyvään runkolaukkuun saisi tukevasti painavia ja hankalia tavaroita kuten esim. retkikeitintä, kattilaa jne. Omassa laukussa kulkee lähinnä työkalut, varakumi ja muut varaosat.

Haarukassakin kulkee mukavasti irtaimistoa. Juomapullo tai vastaavan kokoinen kuivapussi mahtuu molemmille puolille. Uudemmissa pyörissä on tätä varten valmiiksi kiinnitysreikiä ja ainakin Salsalla on erityisesti tavaran kiinnitykseen suunniteltuja telineitä. Omassa ei ko. reikiä ole joten olen käyttänyt lisäjuomapullolle tehtyjä pikakiinnikkeitä. Ei kaikkein tukevin ratkaisu, mutta ajaa asiansa.

Bivvybag kulkee kivasti haarukan kyljessä.

Takana kulkee tarakalla iso kuivapussi, johon mahtuu leirissä tarvittavia vaatteita, makuualusta ja eväitä. Repun olen pyrkinyt pitämään aina mahdollisimman kevyenä. Painavan repun kanssa saa vain selän kipeäksi. Repussa kulkee lähinnä juomapussi, evästä ja muuta leirissä tarvittavaa pikkutavaraa kuten ea-pussi, tulentekovälineet, otsalamppu jne.

Toisin kuin perinteisessä jalan suoritettavassa retkeilyssä, kun jokainen gramma tarvitsee kantaa selässä, pyöräillessä ensimmäinen rajoittava tekijä varusteita valitessa ei ole paino vaan tilavuus. Toki kevyemmin lastattu pyörä kulkee helpommin etenkin jos joutuu etenemään pyörää työntäen. Pyörän kyytiin mahtuu kuitenkin järkevästi pakattuna vain tietty tilavuus tavaraa. Selkään saa teoriassa aina halutessaan isomman rinkan, jos vaan jaksaa kantaa.

Läskipyörä soveltuu ajopehmeytensä ja vakautensa ansiosta loistavasti retkeilykäyttöön. Talvella retkeillessä läskipyörän edut korostuvat entisestään. Mutta mikä tähänsa maastöpyörä soveltuu todistettavasti retkeilyyn. Mitä enemmän pyörästä löytyy kiinnikkeille paikkoja sen helpompaa lastaaminen on.

Ex tempore yöretki Lakjärvelle

Ilmassa oli selvästi kroonista yöretken tarvetta. Toni mainitsi menevänsä treenimielessä yöretkelle ja mukaan tunki viisi kutsumatonta vierasta.

Sää on ollut viimeiset viikot lähinnä huvittava lumi-loska-sohjo-vesisade kierre. Perjantai illaksi oli kuitenkin luvattu muutama aste pakkasta, joka lisäisi kummasti siirtymien ajomukavuutta.
Lastasin pienen arpomisen jälkeen Pugsleyn, jossa ei ole lokareita, eikä nastoja (ilmeni, että valinta osui nappiin).

Lastattu Pug. Pakkausviritelmistäni olisi tarkoitus kirjoitella erillinen selonteko.

Lähdin matkaan noin 18 maissa. Tienpinnat olivat jo onneksi alkamassa kuivua.
45 km siirtymä meni kivuttomasti joskin hieman hitaasti. Aikaa kului n. 2,5 tuntia muutamalla kuvaustauolla.

Kurjenrahkalla olikin yllättäen oikea talvi ja tuoretta suojalunta oli parikymmentä senttiä. Lähestyminen Lakjärven laavulle puolestaan meni vähemmän tyylipuhtaasti. Onnistuin nimittäin huolimattomuuttani valitsemaan väärän luontopolun, joka kiertää laajemman kaaren, vaikka nimen omaan yritin välttää sille joutumista. No kahden tunnin tunkkaussessio oli tosiasia, koska takaisinhan ei voi kääntyä.

Talven ensimmäinen kunnollinen lumi. Pug oli iloinen.

Kapeilla pitkoksilla ei ollut mitään toivoa ajaa.

Dude where is my laavu??

Paikoin lumi oli todella syvää, ja jostain käsittämättömästä syystä kukaan ei ollut kulkenut siellä! Paikoin reittiä oli lumen takia jopa hankala seurata pimeässä. Lumen alla kaikki oli tietysti edelleen täysin sulaa. Onnistui tottakai myös astumaan suohon ja kastelin toisen kengän kohtuullisesti. Lisäksi pyörä jäi kahvasta kiinni jonnekin juurakkoon suossa. Oli jokseenkin hankala saada se sieltä pitkoksilla tasapainoillen ylös. Koko Pukkipalon reitti oli aika pitkälti ajamattomassa kunnossa, muutamaa tiheämpää kuusikkoa lukuunottamatta, joissa lunta oli vähemmän. Laavulle saavuin n. 22.30 ja siellä olikin jo iloinen leiri hyvässä mallissa.

Kiekot olivat keränneet vähän lisäpainoa.

Täytyy ottaa tästä kyllä opiksi seuraaville soolosuunnistusretkille. Kunnon kartta mukaan ja malttia suunnistukseen. Jostain syystä kuvittelen löytäväni aina näppärästi perille, vaikka suunnistushistoriani ei anna tälle itsevarmuudelle mitään katetta. Onneksi keli oli leuto, enkä lähtenyt kovin pahasti väärään suuntaan ennen kuin tajusin erheeni. Kompassilla (joka onneksi oli mukana) ja puhelimen gepsillä sain tietty helposti tarkistettua suunnan, mutta jos puhelin ei olisi syystä tai toisesta toiminut niin ties mihin olisin päätynyt. Lähes tutussa paikassakin on näemmä helppo harhautua kun taito on hallussa.

Perinteistä suojaoksen retkimuonaa, folionyyttejä.

Kuukin kurkkasi.

Vielä yksi kuva nuotiosta koska se on aina hypnoottinen.

Yöllä oli jostain syystä vähän viileä vaikka ei ilma ollut kovin kylmä. Pukeutuminen ei ollut optimaalista, koska en jaksanut raahata kuivia vaihtovaatteita. Aavistuksen kosteat vaatteet ja sukat viilentävät oloa yllättävän paljon.

Ja vielä. Koska aamullakin tarvitaan tuli.

Aamun sininen hetki.

Yöllä oli satanut vähän luntakin.

Aamupalan jälkeen lähdin kotia kohti, muiden pyörällä saapuneiden jäädessä vielä viimeistelemään aamupalojaan. Peter lähti samoihin aikoihin lykkimään suksilla suon poikki. Tällä kertaa ajelin lyhyempää reittiä.

Nokinaamaselfie.

"Vanha talvitie".

Uuden kameran testikuvia sunnuntailenkiltä. Pimeässä otettujen kuvien laatu on aivan eri planeetalta vanhaan kameraan verrattuna. Kalja-ajelua odotellessa...

LoppiaisRogaining

Loppiaisena järjestettiin 8 tunnin rogaining kisa Espoossa. Peter kysyi lähdenkö mukaan ja koska mammuttimarssin innoittamana rogaining vaikuttaa todella mielenkiintoiselta lajilta, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Menopeliksi valikoitu Troll, koska se on ainut "järkevä" pyörä johon minulla on nastat, eikä lunta ollut niin paljoa, että Pugsleytä olisi kannattanut harkita. Troll riisuttiin työmatkavarustuksesta. (lokasuoja, tarakat ja lastenistuimen kannatin). Siitä kuoriutuikin yllätävän ketterä ja kevyt kisakone.

Troll kisakunnossa. Hommasin vihdoin oman karttatelineenkin.

Muutama päivä ennen loppiaista sääennusteessa tapahtui selkeä muutos kylmempään. Parhaimmillaan matkalla Espooseen mittarit näyttivät -21°C. Kisan aikana lämpötila vaihteli n. 14-18 pakkasasteen välillä. Vaatetus aiheutti vähän mietintää, mutta valikoitunut setti oli oikein onnistunut:
-Jalassa pohjasta villavahvistetut talvisukat ja Laken 303 kengät
-Lyhyet pyöräilyhousut + pitkät trikoot, joiden päällä vielä tuulenpitävät hiihtohiihtohousut.
-Pitkähihainen aluspaita, microfleece ja softcell takki + huomioliivit.
-Kaulassa polarBuff ja päässä kypärän alla tuultapitävä lakki.
-Kädessä lobsterit.

Talvinen varustus. (Kuva: Peter Nylund)

Heti liikkeelle lähdettäessä huomasin, että takajarru oli jäätynyt eikä kahva hievahtanutkaan. Vaijerinkuoressa lymyää ilmeisesti kosteutta. No, hyvin se tuli pelkällä etujarrullakin.

Rogainingin ideana on hakea karttaan merkittyjä eriarvoisia rasteja kilpailuajan puitteissa mahdollisimman monta haluamassaan järjestyksessä. Kartan sai tuntia ennen starttia.
Päätimme Peterin kanssa suuunnata alkuun kohti kauimmaisia ja arvokkaampia rasteja ja poimia lähellä sijaitsevia lopuksi jos jää aikaa. Ruksasimme suosiolla pahimmat rastit pois sillä oli selvää, ettemme ehtisi kaikille rasteille.

(Kuva: Peter Nylund)

Rastit oli sijoitettu niin että pyörällä liikkeellä olleelle nopeinta oli käyttää teitä. Suuri osa rasteista oli ihan umpimetsässä, joten oli viisainta jättää pyörät ja käydä poimimassa kyseiset rastit jalkaisin lähimmältä tieltä tai polulta.
Virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta omien laskelmien mukaan saimme kasaan 77/140p ja haimme 21 rastia 39:stä. Teitä pitkin suunnistaminen ei tuottanut juurikaan ongelmia. Paria rastia haimme maastosta turhan kauan. Vain yhden rastin kohdalla luovutimme pienen pummin jälkeen, kun oikean näköistä polunpäätä ei löytynyt. Yhdelle rastille johtava polku näytti niin "sunnuntaicyclomaiselta" (pahoittelut sisäpiirihuumorista) että jatkoimme vähin äänin kohti seuraavaa.

Täällä se jossain on.

Olimme liikkeellä perinteisellä retkeilyvauhdilla, ja se näkyy datassa. Kokonaismatka 61 km, pyörän mittarissa 53 km. Kokonaisaika n.7,5h, josta pyörät olivat liikkeessä vain 3h45min.

Retkellä nautitaan retkieväitä.

(Kuva: Peter Nylund)

Varsin mielyyttävä tapahtuma ja lajikokeilu. Sää oli uskomattoman kaunis. Retkelle osui auringonpaistetta ja täysikuu. Jos pyörärogainingia olisi enemmänkin tarjolla osallistuisin edottomasti uudestaan.

Kierrekorjaus

Pultti oli ruostunut kiinni kierteisiin niin pahasti, että katkesi kun yritin avata sitä.
Vanha ruuvi katki rautasahalla ja loput pois 4 mm terällä.
M5 kierretyökalulla uudet jengat.


Så här.
Voilá