Turun kierto 2016

Viime lauantaina ajeltiin perinteikäs, jo ties kuinka mones, Turun kierto.
Tarkoitus on kiertää 12 tuntia Turkua mahdollisimman laajassa kaaressa rauhallista retkivauhtia.

Jaksaminen arvelutti, kun on tuo pyöräily jäänyt viime aikoina aika vähälle. Yllättävän helpolla jaksoin kuitenkin. Vauhti nyt oli mitä oli, mutta ei pershiertymää lukuunottamatta mitään ongelmia. Hauskaa hommaa tämä MTB.

Etenkin alkumatkasta eteneminen oli melko tökkivää jatkuvien teknisten taukojen johdosta.

Taas korjataan.

Ja taas.

Lenkin vetäjä pääsi taas toteuttamaan fantasioitaan...

Nälkäisimmät nauttivat tuhdin retkievään.

 

Troll 5 v.

Toukokuussa 2011 kasasin pyörän, josta on näemmä muodostunut pyöräilyhistoriani (toistaikseksi) ajetuin fillari. Eli Surly Troll. Kilometrejä on kertynyt tätä kirjoittaessa 13100.

Alkuperäinen kokonpano ilman tarakoita, lokasuojia jne.

Troll on 26-tuutaisine renkaineen muuttunut jo lähes muinasijäännökseksi. Nykyään lähes kaikki maastopyörät kun ovat 29 tuumaisia ja uusin hitti on 27,5. Troll julkistettiin juuri 29 buumin alla. Jos olisin kasannut tätä pyörää vuoden myöhemmin olisin varmasti päätytyt Trollin isoveljeen eli Ogeriin, joka on käytännössä sama pyörä, mutta 29" koossa. Pakko myöntää, että aika ajoin päivitys 29" on käynyt mielessä, mutta varsinaista syytä päivitykseen ei ole. Troll on vastannut niin hyvin käyttötarkoitustaan, että eiköhän tämä runko ajeta ns. loppuun asti.

Troll on ollut pääsääntöisesti käytössä arkipyöränä ja kauppakassina. Tässä käytössä se onkin ollut likipitäen täydellinen. Kahdella tarakalla varustettuna sen kyytiin saa hyvän määrän tavaraa. Täyteenlastattuna Troll kulkee leveillä kumeilla kuin juna. Lapset ovat kasvaneet viiden vuoden aikana jo sen verran isoiksi, että lastenistuimelle taitaa olla tilausta enää tulevana kesänä, jos silloinkaan.

Kirjastoreissulla.

Toisinaan Troll irroittelee ja siitä kuoriutuu hurja kisakone. Troll on ollut mukana muutamalla unohtumattomalla seikkailulla. Pääimmäisenä näistä on mielessä ensimmäinen Mammuttimarssi vuodelta 2012.

Mammuttimarssi 2012

Kisakunnossa Troll näyttää tältä.

Troll ei ole saanut osakseen pelkkää kurjuutta.

Vikalista rungon osalta on aika lyhyt. Yhden tarakan kiinnitysreikään on pitänyt tehdä uudet jengat, kun pultti katkesi kierteeseen ja lähti irti vain poraamalla. Teräsrungossa ko. toimenpide onnistuukin varsin vaivatta ilman pelkoa, että runko vahingoittuu.

Ainut toinen varsinaisesti runkoon liittyvä ongelma on jumittunut satulaputki. Sekään ei varsinaisesti ole rungon vika vaan teräksen ominaisuus. Teräs ja alumiini nimittäin muodostavat galvaanisen parin ja näin ollen alumiinin korroosiosta johtuen ne "hitsautuvat" yhteen. Muissa teräspyörissäni ei sama ole päässyt tapahtumaan. Johtunee Trollin jatkuvasta altistuksesta surkeille sääolosuhteille, maantiesuolalle, lämpötilanvaihtelulle jne. Satulaputkea olisi pitänyt irroitella, putsata ja rasvata jollain jumittumista estävällä tahnalla. Mutta jälkiviisaus ei auta, siellä on ja pysyy.

Voimansiirto on luonnollisesti pitänyt vaihtaa useammankin kerran. Käyttöön nähden olematon huolto ja huonot olosuhteet pahentavat ketjujen ja rattaiden kulumista. Tälläkin hetkellä voimansiirto ja muut kuluvat osat alkavat olla vaihtokunnossa. Tankoteipit pitäisi uusia jne. Mutta hän ei valita.

Kuvasta näkee ketjun kulumisen ja kurjat olosuhteet.

Teräs ruostuu...

Trollia markkinoidaan muuntautumiskykyisenä jokapaikanpyöränä. Tämän voin kyllä helposti allekirjoittaa. Pyörä on lastattuna todella tukeva. Ja toisaalta, ylimääräisestä varustuksesta riisuttuna, yllättävän ketterä. Muuntautumiskyvyn kulmakivenä on taka-dropout, johon saa kiinni lähes mitä vain. (lokasuojat ja tarakka levyjarrujen kanssa samaan aikaan, Rohloffin ja vaikka peräkärryn). Rungossa on myös paikat vannejarruille, jos sellaisesta tykkää. Ja horisontaalisen dropoutin ansiosta pyörästä voi tehdä helposti myös sinkulan. Yhden kevään Troll oli jopa fixinä kun alkuperäiset jarrut piti palauttaa viallisina. Tästä kokeilusta muuten syntyi fixi-innostus, jonka ansiosta syntyi Karate Monkey.

Hämmentävä dropouthimmeli

Troll on yksi niistä pyöristä, joihin on muodostunut niin vahva side, ettei siitä luopumista voi edes harkita. Varmasti vielä paljon matkaa jäljellä ja ketjua kulutettavana.

Kauden ensimmäinen melontaretki

Peter kysyi mukaan pienelle melontaretkelle. Melkein en jaksanut lähteä, mutta kylläpä kannatti. Noin vuorokauden "miniristeily" on juuri sopivan mittainen normaaliin viikonloppuun. Valmisteluihin ei mene hirveästi aikaa ja toisaalta aikaa jää myös muuhun (=perhe) toimintaan. Eikä reissun jälkeen ole tavattoman väsynytkään.

Retkikohteena oli Rymättylän edustan saaristo. Saaristoon koostuu noin 400:sta enimmäkseen pienehköstä saaresta, joten yöpymispaikalle riittää valinnanvaraa, joskin melko monella saarella on lomasunto tai pari.

Capella lastattavana.

Tavaraa oli mukana melko vähän ja kajakin lastauksen suoritin sen kummempia miettimättä. Silti ainoastaan taaimmainen luukku oli melko täynnä. Keskiluukkuun ja etuluukkuun olisi mahtunut vielä hyvinkin tavaraa. Lisäksi pakkausta järkeistämällä tilaa löytynee vielä lisää takaluukkuunkin. Pidemmällä retkellä tilantarve kasvaa lähinnä vain suuremmalla eväiden ja juotavan määrällä. 

Kovin kummoista säätä ei oltu luvattu, mutta illaksi ja yöksi luvattiin sentään selkeää. Vaikka aurinko paistoikin komeasti vesillelaskun aikaan, mantereen suunnalta lähestyi jo melko uhkaavia pilviä. Kuuropilvet saivat meidät kuitenkin kiinni vasta reilun tunnin melomisen jälkeen. Kuivapuvussa sade ei kuitenkaan juurikaan haittaa.

Kuva (C) Peter Nylund.

Yöpymispaikaksi oli muutamaa kohde katsottuna, joista ensimmäisen päätimmä käydä katsastamassa mahdollisen lintuinvaasion varalta ja sitten fiiliksen mukaan päättää miten jatketaan. Todettuamme saaren mukavaksi päätimme tehdä pienen iltalenkin ja palata takaisin samalle saarelle. Matkaa kertyi leppoisalla melonnalla yhteensä 14,3 kilometriä.

Iltalenkin aikana ihailimme seudun saaria ja sääkin selkeni taas mukavasti ihan kuten oli suunniteltu. 

Leiri pystytettiin saaren auringonlaskunpuoleiselle rannalle. Peter ja Tarja asettautuivat vapaasti seisovine telttoineen rantakallioille. Itse vetäydyin viisi metriä "metsän" puolelle, josta löytyi helposti sopiva paikka pyramidilleni.

Sitten olikin vuorossa retkien tärkein vaihe, eli syöminen. En ollut jaksanut kehitellä eväitä sen kummemin vaan olin napannut mukaani kuivapussiruoan. Peterin mielestä se oli huono idea ja hän lupasi tarjota minulle maustettua kanawokkia ja nuudeleita jota riittäisi kahdelle. En vastustellut. Kiitos. Tarjan laittama poron sisäfile kanttarellikastikekkeella ei vaikuttanut sekään hullummalta. Viiniä ja jälkiruokia maistellessa oli mukava odotella auringonlaskua.

Peter

Tarja.

Hyvin dokumentoitu auringonlasku.

Sinne män.

Kuva (C) Peter Nylund.

 Aamulle sovittiin aikainen lähtö joten teltta kutsui pian illan pimettyä. Yöllä tosin ei ollut lainkaan pimeää kun kuu valaisi lähes täytenä. Jätin teltan ovet auki, kun sieltä oli niin hieno näkymä merelle ja taivaalle. Merilinnut pitivät melkoista elämää ja joku sadekuurokin taisi ropista alkuyöstä. Sain kuitenkin nukuttua ihan kohtuullisesti.

Rentouttava lepopaikka.

Printeiseen tapaan heräsin ensimmäisenä ja nousin teltasta juuri sopivasti katselemaan kuun laskua ja auringon nousua. Ilma oli melko viileä, lämpötila oli arviolta nollassa. Auringonnousumeditaation jälkeen aamupala nautittiin saaren koiliskulmassa, jonne oli noin 100 m vaellus leiristä.

Exit Luna

Enter Helios

Haummmmm.

Merilintuja näkyi ja kuului todella paljon. Oli perus lokkia, haahkaa, joutsenta, meriharakkaa merihanhea yms. Kaakatus oli sen mukaista.

Vesille päästiin vähän ennen yhdeksää, jolloin aurinko lämmitti jo mukavasti. Maisema ja lämpötila alkoi näyttää jo hämmästyttävän kesäiseltä. 

Kuva (C) Peter Nylund.

Kuva (C) Peter Nylund.

Suurimman osan ajasta tarkenin meloa paljain käsin, joka olikin todella mukavaa. Itse en pidä hanskojen kanssa melomisesta, kun niillä ei saa oikein tuntumaa melaan. Käytänkin yleensä vain melarukkasia, joiden suojassa voi olla paljain käsin melko kylmälläkin kelillä. Niiden huono puoli on se että nekin kastuvat, jolloin jatkuvasti märkiin käsiin tulee helposti hiertymiä, jos meloo pidempää matkaa.

Kuva (C) Peter Nylund.

Vähän ennen paluuta rantaan sää kylmeni ja alkoi vihmoa räntää, kesäiset unelmat hävisivät melko pian. Sunnuntaina matkaa kertyi n. 21,7 km eli yhteensä 36. Yllättävän paljon vaikka tuntui, että lähinnä ihasteltiin maisemia ja kikkailtiin erinäisten ohjausharjoitusten kanssa.

Ja taas jaksaa painaa arkea.

Pelastautumisharjoitus

Melonta kausi alkaa olla täällä taas. Pitikin siksi käydä kokeilemassa onko talvikauden hallitreeneistä ollut mitään hyötyä.

Tulipahan samalla testattua kuivapuvun tiiveys.

Pakkasretki

"Pakkasta, jee. Vois mennä laavulle, juu, Paimio? käy, koska mennään?"

Laavun puut eivät olleet ihan priimaa ja nuotio vaatikin vähän enemmän yritystä (ekalla tikulla silti toki)

Kylläpä lämmitti sormia mukavasti.

Oikea oppinen oluen nauttimen pakkasilla onkin oma taiteenlajinsa. Se onnistuu kuitenkin helposti seuraamalla näitä kolmea askelta. 1. avaa pullo. 2. sulata ja temperoi olut sopivaksi. 

3. nauti todella nopeasti.

Yö oli ns. tähtikirkas.

Aamulla viisaampana tikut riittävän pieniksi ennen sytytystä ja kas homma onnistui huomattavasti helpommin. 

Kuu nousi aamulla.

Ja perässä aurinko.

Aamun luotoääninä paistuvan pekonin ritinä ja kahvimyllyn rouhina.

Siirymät 2 x 43 km olivat yllättävä raskaita. 

Glögimelonta

Glögi ja piparit maistuivat vallan mainiolta.

Taivaskin oli melko näyttävä.