Troll 5 v.

Toukokuussa 2011 kasasin pyörän, josta on näemmä muodostunut pyöräilyhistoriani (toistaikseksi) ajetuin fillari. Eli Surly Troll. Kilometrejä on kertynyt tätä kirjoittaessa 13100.

Alkuperäinen kokonpano ilman tarakoita, lokasuojia jne.

Troll on 26-tuutaisine renkaineen muuttunut jo lähes muinasijäännökseksi. Nykyään lähes kaikki maastopyörät kun ovat 29 tuumaisia ja uusin hitti on 27,5. Troll julkistettiin juuri 29 buumin alla. Jos olisin kasannut tätä pyörää vuoden myöhemmin olisin varmasti päätytyt Trollin isoveljeen eli Ogeriin, joka on käytännössä sama pyörä, mutta 29" koossa. Pakko myöntää, että aika ajoin päivitys 29" on käynyt mielessä, mutta varsinaista syytä päivitykseen ei ole. Troll on vastannut niin hyvin käyttötarkoitustaan, että eiköhän tämä runko ajeta ns. loppuun asti.

Troll on ollut pääsääntöisesti käytössä arkipyöränä ja kauppakassina. Tässä käytössä se onkin ollut likipitäen täydellinen. Kahdella tarakalla varustettuna sen kyytiin saa hyvän määrän tavaraa. Täyteenlastattuna Troll kulkee leveillä kumeilla kuin juna. Lapset ovat kasvaneet viiden vuoden aikana jo sen verran isoiksi, että lastenistuimelle taitaa olla tilausta enää tulevana kesänä, jos silloinkaan.

Kirjastoreissulla.

Toisinaan Troll irroittelee ja siitä kuoriutuu hurja kisakone. Troll on ollut mukana muutamalla unohtumattomalla seikkailulla. Pääimmäisenä näistä on mielessä ensimmäinen Mammuttimarssi vuodelta 2012.

Mammuttimarssi 2012

Kisakunnossa Troll näyttää tältä.

Troll ei ole saanut osakseen pelkkää kurjuutta.

Vikalista rungon osalta on aika lyhyt. Yhden tarakan kiinnitysreikään on pitänyt tehdä uudet jengat, kun pultti katkesi kierteeseen ja lähti irti vain poraamalla. Teräsrungossa ko. toimenpide onnistuukin varsin vaivatta ilman pelkoa, että runko vahingoittuu.

Ainut toinen varsinaisesti runkoon liittyvä ongelma on jumittunut satulaputki. Sekään ei varsinaisesti ole rungon vika vaan teräksen ominaisuus. Teräs ja alumiini nimittäin muodostavat galvaanisen parin ja näin ollen alumiinin korroosiosta johtuen ne "hitsautuvat" yhteen. Muissa teräspyörissäni ei sama ole päässyt tapahtumaan. Johtunee Trollin jatkuvasta altistuksesta surkeille sääolosuhteille, maantiesuolalle, lämpötilanvaihtelulle jne. Satulaputkea olisi pitänyt irroitella, putsata ja rasvata jollain jumittumista estävällä tahnalla. Mutta jälkiviisaus ei auta, siellä on ja pysyy.

Voimansiirto on luonnollisesti pitänyt vaihtaa useammankin kerran. Käyttöön nähden olematon huolto ja huonot olosuhteet pahentavat ketjujen ja rattaiden kulumista. Tälläkin hetkellä voimansiirto ja muut kuluvat osat alkavat olla vaihtokunnossa. Tankoteipit pitäisi uusia jne. Mutta hän ei valita.

Kuvasta näkee ketjun kulumisen ja kurjat olosuhteet.

Teräs ruostuu...

Trollia markkinoidaan muuntautumiskykyisenä jokapaikanpyöränä. Tämän voin kyllä helposti allekirjoittaa. Pyörä on lastattuna todella tukeva. Ja toisaalta, ylimääräisestä varustuksesta riisuttuna, yllättävän ketterä. Muuntautumiskyvyn kulmakivenä on taka-dropout, johon saa kiinni lähes mitä vain. (lokasuojat ja tarakka levyjarrujen kanssa samaan aikaan, Rohloffin ja vaikka peräkärryn). Rungossa on myös paikat vannejarruille, jos sellaisesta tykkää. Ja horisontaalisen dropoutin ansiosta pyörästä voi tehdä helposti myös sinkulan. Yhden kevään Troll oli jopa fixinä kun alkuperäiset jarrut piti palauttaa viallisina. Tästä kokeilusta muuten syntyi fixi-innostus, jonka ansiosta syntyi Karate Monkey.

Hämmentävä dropouthimmeli

Troll on yksi niistä pyöristä, joihin on muodostunut niin vahva side, ettei siitä luopumista voi edes harkita. Varmasti vielä paljon matkaa jäljellä ja ketjua kulutettavana.