maanantai 9. tammikuuta 2017

Suoajelu

Pitkän odotuksen jälkeen oli taas luvattu lunta ja muutenkin loistavaa ulkoilusäätä. Lisäksi ajoitus osui loppiaiviikonlopulle, joten yöretki oli taas paikallaan. Hassu tilastollinen fakta: vaikka talvet ovat viimeaikoina olleet mitä ovat, niin viimeiset kolme loppiaista putkeen on ollut loistava talvisää ja melko kireä pakkanen. Tänä vuonna oli loppiaisena lähes -20°C, 2016 oli reilu -20°C ja 2015 noin -15°C.

Pakkanen putosi lauantaiksi reilusti, jääden keikkumaan vain aavistuksen nollan alapuolelle. Retkeilysää oli siis mitä mitä parhain. Peterin ajatuksena oli lähteä kokeilemaan josko Kurjenrahkan suot olisivat ajokunnossa.

Peterin uusi retkipyörä, XL kokoinen Surlyn ICT 5,05" renkaila.
On iso, mutta ei varsinaisesti ison näköinen


Siirryimme lyhintä mahdollista reittiä suolle kokeilemaan sen ajokuntoa. Ajettaavuus osoittautui yllättävän hyväksi, joskin paikoin melko raskaaksi. Suo ei upottanut ollenkaan ja luntakaan ei ollut haitaksi asti Suo oli kuitenkin enimmäkseen melko epätasaista, joka teki etenemisestä jatkuvaa jumppaamista.

Pimeällä sumuisella suolla suunnistaminen oli tarkkaa puuhaa. Koska sumun vuoksi ei nähnyt suota reunustavaa metsää oli suunnan pitäminen käytännössä mahdotonta. Ajokelpoisinta reittiä hakiessa oli pakko kierrellä jatkuvasti. Kurjenrahkan ylitys meni varsin suoraviivaisesti, mutta Vajosuon ylitys oli melkoista hakemista. GPS apu tuli ihan tarpeeseen.

Peter varmistaa, ettei olla (tai kuinka pahasti) ajettu harhaan.


Hyvä sää oli saanut retkeilijät liikkeelle. Vasta kolmannella laavulla tärppäsi. Retun laavu on melko pieni, eikä erityisen maisemallisella paikalla, mutta sopi kahden hengen joukkueelle paremmin kuin hyvin.



Ruokailu on olennainen osa retkeilyä. Tällä kertaa lastasin mukaan muurikkapannun, jolla valmistimme chili-broilerwokkia. Ja jäkkäriksi muurikkalettuja mansikka-raparperihillolla. Suolla menetetyt kalorit saatiin onnellisesti taas takaisin talteen.




Yöksi sumu ja pilvet hälvenivät ja pakkenen laski yön aikana n. -5-7 asteeseen.



Rettukin on oikeassa valaistuksessa ihan tunnelmallinen.


Heräsin aamulla 6.30 ja virittelin tulet. Laitoimme rauhallisen aamiaisen ja pakkasimme leirin. Liikkeelle lähdettiin varttia vaille 9, jolloin pärjäsi jo melkein ilman valoja. Aamuksi oli noussut taas sumua, joka aluksi tuntui tylsältä, mutta joka tekikin suosta entistä valokuvauksellisemman.

Pieni tiesiirtymä seuraavalle suolle.
Paikoitellen oli turhan tiheäkasvuista ajamiseen, mutta yllättävän suurella prosentilla edettiin ajamalla.


Entisessä metsässä oli jännä tunnelma.








Vanha ja uskollinen Pugsley näyttää 4,0" kumeineen ja 65 mm vanteineen jo melko kapearenkaiselta nykyläskeihin verrattuna, mutta ei ole tullut tarvetta vaihtaa. Pugsley toimii edelleen todella vakuuttavasti. Jättimäisen etukolmion ansiosta mukaan saa aika hyvän määrän tavaraa. Tällä kertaa tosin runkolaukusta melko suuren osan vei muurikkapannu, mutta silti sinne mahtui mm. 1,5 litran vesipullo teepannu, tulentekovälineet, paistolasta, puukko, varakumi, pumppu ja työkalut.

Vaikka myönnettäköön, että Peterin 5,05" tuuman kumit vaikuttiva etenevän suolla pienemmällä jumpalla. Tieosuuksilla niiden rullausominaisuudet olivat kyllä selkeästi rajoittuneet. Olen kyllä sitä mieltä, että yleiskäyttöön noi 4,0" kumit on kyllä paras kompromissi. Toivottavasti tulee vielä enemmän lunta niin nähdään mihin Peterin monsterpyörä vielä kykenee.


Tuli vihdoin hankittua alennuksesta tankorukkasetkin. Vaikka nyt ei ollutkaan niin kylmä että niitä olisi varsinaisesti tarvinnut päätin silti koeajaa ne. Voin vakuuttaa, että toimivat. Sunnuntaina ajoin suurimman osan ajasta ilman hanskoja ja silti sormet pysyivät ihan lämpiminä.






maanantai 28. marraskuuta 2016

Kalja-ajelu VIII

Järjestyksessään jo kahdeksas Kalja-ajelu ajettiin viime viikonloppuna. Olen ollut mukana joka kerta, viime vuonna tosin ajoin autolla laavulle, kun olin kevyessä flunssassa. Kalja-ajelun evoluutiota seuranneena täytyy todeta, että paino on siirtynyt jo pidemmän aikaa enemmän ruokailuksi kuin kaljan juonniksi. Lisäksi viime vuodesta lähtien ajeluakin on ollut selkeästi enemän. Tällä kertaa minulle kertyi siirtymineen karvan yli 100 km.
Reitistä oli saatu sorvattua hyvä, joskin raskas, Turku-Kuhankuono-Turku rengasreitti.

Konsepti on kuitenkin edelleen sama. Ajetaan laavulle syödään/juodaan/sosialisoidaa, nukutaan yö laavussa tai maastossa, aamulla ajetaan kotiin. Ei säävarausta.

Vanha sotaratsu uudessa asussa. On 1x11, uutta tankoa ja uudet kumit.

Lähtöpaikalle saapui kuusi polkijaa, joista yksi ilman tarkoitusta jäädä yöksi laavulle.



Sää suosi retkeilijää alkumatkasta.


Jokainen tauko tuli tarpeeseen (ainakin minulle). Eteneminen oli yllättävän raskasta.
 
Suo
Aurinko laski suohon.


Auringon laskiessa alkoi myös vesisade, joka ei juuri haitanut.



Leirissä oli perinteinen meininki.
(huom. Tunnustimme myös väriä)



Laavulla oli omia reittejä/autolla saapuneita retkeilijöitä viisi lisää. Eli kokonaisvahvuus oli 10 miestä. 
Puolille öin asti sateli ajoittain, jonka jälken pilvipeite hävisi ja tähtitaivas tuli esille. Koska kaikille ei ollut tilaa laavussa, majoittauduin maastoon Bivy-pussiin. Onneksi pääsin Peterin laavukankaan alle suojaan mahdolliselta sateelta.



Aamulla maistui lämmin leipä.

Yöllä oli tullut talvi. Pakkasta oli pari astetta. Mahtavuutta.




Paluumatkalle lähti viisi kuskia, joista kaikki ajoivat turkuun asti yhtä matkaa.

Pugsley koeajossa. Itse otin tyypit kevyehköstä Muklukista, joka tuntui myös varsin toimivalta peliltä.

Esteiden ylityksiä on reitillä aika paljon. Painavan retkivarustuksella lastatun pyörän kanssa sai olla tarkkana jäisillä lankuilla. 








Lyhyt letka eteni vauhdilla.


Pugsley ei petä. Tosin Surlyn Nate renkaat eivät ole optimaaliset retkikäyttöön. Heikko rullaavuus kävi vielä heikomman kunnon päälle.