maanantai 26. lokakuuta 2015

Mammuttimarssi X 2015

Huh.

Öh..

Ör. Kröh...

Eli. Mammuttimarssin kymmenvuotisjuhlakilpailu.

Uh.

Siis. Taas oli vuoden pyöräilykohohdan aika. Joukkueemme tosin valitettavasti kutistui neljästä hengestä kahteen Peterin kärsiessä pitkittynyttä flunssaa ja Tommin vaihdettua lyhyemmälle (n. 100 km) matkalle osittain keskeneräisen kuntoutuksen takia. Toni ja minä osallistuimme luonnollisesti pisimmälle matkalle, joka oli semiagresiivista juoksijan reittiä mitattu n. 200 km pitkäksi, joten varovaisen pyöräilijän reitin arvelimme olevan helposti 240 km pitkä. Pisimmän sarjan/reitin nimi oli TUSKA, joka oikeastaan summaa ja kiteyttään koko homman ytimen aika selkeästi. Melkein voisi lopettaa tämän tarinan tähän...

Mutta jos nyt kuitenkin lyhyesti palaan reissun kauhuihin.

Ideana tässä "kilpailussa" on siis etsiä maastoon piilotettuja rasteja tietyssä järjestyksessä etukäteen annettujen koordinaattipisteiden avulla. Koordinaattien lisäksi on tarjolla lyhyt rastimäärite, joka kuvaa mihin rasti on kiinnitetty (esim puu, silta, kataja, luolassa pöllön jaloissa, jne). Rasteja oli yhteensä 45, joista viimeinen oli maali/lähtö. Kaikenlaiset GPS systeemit paikanmääritykseen kisan aikana on ehdottomasti kiellettyjä.

Jo rastipisteitä kartalle asetellessa kävi selväksi, että tiedossa olisi pyöräilykieltojen ansiosta ihan silkkaa kävelyä ilman pyöriä ja kohtuullisesti kevyttä tunkkausta. Ja sitähän oli.

Alkuvalmistelut sujuivat kerrankin ilman paniikkia ja olimme hyvissäajoin valmiina.

Matkaan lähdettiin klo 20.00 perjantai-iltana. Matkan alku meni ihan kivasti ja ensimmäiset rastit haettiin kummemmin ajattelematta, mutta heti huomasi, että pyöräilykunto on harrastuksen vähyydestä johtuen lopahtanut. Muut tiimit tuntuivat menevän melko kovaa. Pistin sen kuitenkin alkuinnokkuuden piikkiin ja ajattelin, että kyllä se vauhti siitä tasaantuu.

Ilveksenluolakallion luola.

Jossain...
Rastit 4-8 Liesjärven kansallispuistossa sisälsivät nuo pakolliset kävelyosuudet. Suunnistuksellisesti ihan helpot, mutta pyöräilykengillä kävely oli melko ikävää. Kävelyä näillä rasteillä kertyi noin 10 km. Lämpimissä pyöräilyvarusteissa oli muutenkin todella raskasta kävellä. Rasti 6 oli onneksi uintirasti, joka viilensi ja piristi oloa hetkeksi.

Uintirasti. Vaatteet pois ja kohti mustaa. (Kuvan laatu kuvaa hyvin tunnelmaa rastilla.)
Helpoiksi siirtymiksi kuvittelemamme tiepätkät olivat kuitenkin, edellisten päivien sateista johtuen, kammottavan pehmeitä ja raskaita. Lämpötila oli vähän alle 10 astetta ja vaikka päällä ei ollut mitenkään erityisen paljon vaatetta kroppa alkoi keittää ja ajelinkin takki auki ja ilman hanskoja lähes koko yön. Vasta ihan aamuyöstä ennen auringonnousua alkoi ilma viilentyä. Rastille 15 asti homma eteni ilman ihmeitä.



Gravelgrindinkia. The Horror! The Horror!

Kohtuullisen yliampuva silta noin 2 metriä leveän ojan ylitykseen.
Kellon ollessa jo n. 7.00 juuri taivaanrannan alkaessa vaalentua teimme muutaman suunnistusvirheen lähellä 16. rastia aikaa tuhrautui turhaan arpomiseen ja kaiken lisäksi löydettyämme oikean paikan rastimerkkiä ei löytynyt kuvatusta paikasta. Hetkellisesti sapetti.

Kun yön kauheuksista oli selvitty ja ilman viilentyminenkin helpotti oloa, auringonnousu kohensi mielialaa ihmeen lailla. Lisäksi tiedossa oli reitin helpoin osuus ja komeimmat maisemat. Rastit 17-26 menivät yhdessä hujauksessa (joka mammuttimarssin yhteydessä tarkoittaa n. 4,5 tuntia). Homma alkoi vaikuttaa olevan jo paketissa...
Vaikuttava näkötorni vuodelta 1926.
Jyrkähkö harju Portaan kylässä, rasti korkeimmalla kohdalla tottakai.
Toni vauhdissa yhdellä harvoista asfaltoiduista siirtymistä.


Rasti 26, jonka maasto siis helpoimmasta päästä.
Rasti 27 oli ns. "Tiukusen erikoinen" eli polulla jota ei ole enää olemassa. Lähestyimme rastia ensin loogisesta suunnasta, mutta homma kusi heti alkuunsa läpikäymättömään vesaikkoon. Teimme tässä kohtaa järkivalinnan, koska kyseessä oli pienehkö metsä päätimme vartin tunkkaamisen jälkeen kiertää metsän tietä pitkin ja yrittää uudestaan toisesta suunnasta. Se vaikuttikin alkuun ihan hyvältä, kunnes totesimme, että polku kaartaa väärään suuntaan. Ei muuta kuin tunkkaamalla oikeaan suuntaan. Lopulta rasti kuitenkin löytyi ja matka jatkui. Seuraavat rastit 28-30 Tamelan ja Forssan läpi, kohti Torronsuota napsittiin taas ihan hyvällä vauhdilla. Tonin siirtymäkunto oli vielä selvästi omaani paremassa kunnossa ja sainkin todella hyvää peesiapua.

Kiljamon lintutorni oli korkein jonka olen koskaan nähnyt.


Maisema huipulta oli suodiggarille varsin vaikuttava.
Rastille 31 johtava "tie" oli kuitenkin aivan toivottomassa kunnossa, märkä, pehmeä ja päällystetty nopan kokoisella irtosoralla. Ja tämä oli alueen isoimmaksi merkitty tie. Rastille päästyämme iski ensimmäiset epätoivon aavistukset. Seuraavat 6 rastia tekisivät lenkin kohti Someroa ja takaisin Torronsuolle. Tiedossa olisi n. 40 km tätä kamaluutta, joka yksistään kävisi jo ihan kelpo lenkistä. Vielä kun paljastui, että alueella on ihan kivasti ylämäkeä, niin hilpeys alkoi haihtua. Olotilan kruunasi vielä yksi haastava rasti ja toinen josta oli rastimerkki hävinnyt. Näihin meni reilu tunti ylimääräistä harhailua. Mieliala laski kilpaa auringon kanssa...

Ihanaa! Beibe ooh! Ihanaa-aaa-aa.
No matka jatkui ja seuraava löytyi taas sieltä mistä pitikin. Tässä kohtaa olimme jo aika puhki ja pidimme vähän pidemmän evästauon. Seuraavalle rastille vievän reitin loppupään tiesimme olevan pelkkää tunkkausta. GPS-jälki seuraa hienosti kartassa olevaa polkua kunnes se loppui liian tieheään ja märkään suohon, josta ei meikäläisen suunnistustaidoilla enää pystynyt etenemään. (Muiden kisaajien GPS-viivaa katsottuani voin todeta, että sieltä ne kaikki on vaan menneet. Meiltä vain loppui väsyneinä usko ja suunnistustaito) Tunkattiin siis takaisin ja läpi lähimmälle mökkiteille tontti varovasti kiertäen. (Toim huom. Kukahan hullu tuollakin mahtaa oikeasti asua, valot oli ikkunassa). Luovuimme siis leikistä, sillä 30 tunnin aikarajakin alkoi vaikuttaa liian lyhyeltä. Ajettiin siis 20 km siirtymä ASFALTTIA! pitkin kisakeskukseen.

Tässä vielä Tonin nappaama tunnelmapala suolta, jossa leikki jäi kesken. (Kuva: Toni Lund)

Eli DNF jäi käteen, mutta ihan kamalan pettynyt en maalissa ollut. Oli se niin ihanan tuskaista. Suunnistuskin meni kokonaisuudessaan olosuhteet ja rastien vaikeus huomioiden ihan hyvin vaikkakin tietty melko hitaasti. Nyt alkaa koitoksesta selvittyä jo aavistuksen harmittamaan tuo epäonnistuminen. Varaa parantamiseen siis jäi. Ensi kerralla paremmalla uskolla soiden läpi soiden.

Matkaa kertyi vähän vajaa 250 km ja 25h 35 min, josta reilu kymppi jalkaisin ilman pyöriä ja tuntematon määrä tunkkausta pyörien kera. Henkilokohtainen ennätys yhtäjaksoiseen liikuntasuoritukseen niin ajallisesti kuin matkankin suhteen. Heijjaa!

Ensivuoden ilmottautumisen avautumista odotellessa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mammuttitreeni

Kahden viikon päästä on taas luvassa pyöräkauden odotetuin viikonloppu. Silloin on nimittäin Mammuttimarssin 10-vuotis juhlakilpailu. Luvassa ainakin entistä pidempi reitti, n. 190 km lyhintä reittiä. Todellisuudessa siis varmasti reilusti yli 200 km. Kartanlukuharjoitus oli siis paikallaan. Suunnistustaidolle ei voi enää mitään, mutta kartan kanssa ajaessa tarkoitus olisi totutella kartan ja todellisen maaston etäisyyksiin..

Ratamestarilta tilattiin siis helppo rata jolla olisi pituutta +100 km. Jostain tuli mieleen, että lähiseudulla sijaitsee useampi vanha kivikirkko. Ne saisi helposti kartalle ja kuvaamalla ne saisi kivasti "leimattua" rastit. Ihan kaikkia seudun kivikirkkoja ei pystynyt ottamaan mukaan, sillä silloin reitistä olisi tullut jo turhan pitkä.  Päätin jättää saariston pois reitiltä, koska silloin olisi pitänyt joko ajaa edestakaisin tai kiertää koko saariston rengasreitti. Lossi yhteyksien aikatauluttaminen ei kuitenkaan kiinnostanut joten päätin pysyä pääasiassa mantereen puolella.
Keskiaikaisten kirkkojen lisäksi rasteihin pääsi mukaan muutama vanhan kirkon paikka tai muu reitin varrella sopivasti ollut kirkko.

Radalle asetin pari dogmaa:
1. Saman reitin kulkeminen edestakaisin tai kahdesti samaan suuntaa kielletty, ellei ole pakko.
2. Lähtö niin, että ehtii tulla pimeä.
3. Pyrittävä ajamaan niin että on kokoajan kartalla vaikka reitti onkin pääosin tuttua.
4. Käytettävä reittejä, jotka on kartasta löydettävissä.
5. Uintirasti ei pakollinen, mutta suositeltava...

Näillä eväillä liikenteeseen reitille, jonka arvioin kartalta karkeasti 110-120 km pitkäksi.

Lähdin liikenteeseen klo 15.00. Sää oli aurinkoinen, mutta aika kylmä. Mittari näytti peräti 5 C, mutta pohjoistuuli oli pirullisen viiltävä. Onneksi olin pakannut mukaan lisäpaidan, housut ja lämpimämmän hatun, jotka kaikki puin yksitellen päälle auringon laskuun mennessä.
Valoa olisi tarjolla noin 4 tuntia, joka ilman kartanlukua olisi riittänyt lähes koko matkalle, mutta olin uumoillut että suunnistus ja kulttuurihistorian ihailu hidastaa matkantekoa huomattavasti.


Alkumatkasta kartan seuraaminen oli aavistuksen hankalaa, sillä ensimmäiset rastit sijaitsivat parin kilometrin säteellä kotoa ja pari kertaa tuli väkisin "huijattua" ja käänyttyä vaikka ei välttämättä muistanut seurata karttaa.

Rasti #1. Pyhän Katariinan kirkko 1400-luvun lopulta. Vaikea eksyä kun etäisyys nykyisestä asunnosta pari kilometriä ja edellisestä 500 m.

leima 15:11
Heti alkuun kuitenkin huomasin että taas kuvittelen kartan etäisyyksiä paljon pidemmiksi kuin ne oikeasti ovat.

Rasti #2. Koroisten kirkko. 1200-luvun piispanistuimen sijaintipaikka vuodesta 1229-1396.
leima 15:21
Rasti #3. Maarian kirkko. Rakennettu todennäköisesti 1440-luvulla.
leima 15:25
Rasti #4. Ravattulan keskiaikainen kirkko. Kirkon argeologinen kaivauspaikka sijaitsee Ristimäessä keskellä peltoa olevassa metsäsaarekkeessa. Kirkko on rakennettu 1100-1200 lukujen vaihteessa. Kyseessa Suomen vanhin tunnettu kirkko. Jäännökset löydettiin vasta vuonna 2013.
leima  15:41
 Rasti #5. Liedon kirkko. Arvioitu rakennetuksi 1470-1480.
leima  16:11
Pikkuruinen silta Aurajoen yli Liedon kulmalla.

 Rasti #6. Ruskon kirkko. Rakennettu todennäköisesti 1510-1530. Puinen kellotapuli vuodelta 1744
leima 17:07
Komeita hopeapajuja?

Rasti #7. Maskun kirkko. Rakennettu n. 1490-1510.
leima  17:43
Varjo pitenee.

Rasti #8. Nousiaisten kirkko. Kivikirkko rakennettu todennäköisesti 1420 tai 1430-luvulla. Paikalla sijainnut ilmeisesti useita puukirkkoja ennen nykyistä kivikirkkoa. Alueelta löydettu kalmistoja jotka on ajoitettu toisen vuosituhannen alkuun. Piispan istuin siirrettiin täältä rastille #2.
leima  18:09

Rasti #9. Lemun kirkko. Rakennettu joskus1460-1480 välillä. Tälläkin paikalla sijainnut aiemmin puukirkko joka kansanperimätiedon mukaan rakennettiin tälle paikalle koska hirsikuorma sattui kaatumaan.
leima  18:44
Aurinko vajosi puiden taakse noin 19.00 aikoihin.

Rasti #10. Askaisten kirkko. Rakennettu 1653, eli tämän ei lasketa olevan keskiaikainen.
leima  19:21
Askaisten kirkon vieressä sijaitsee Mannerheim-ristin ritareiden kunniaksi tehty ritaripuisto ja naapurissa sijaitsee Mannerheimin syntymäkoti, Louhisaaren kartanolinna.

Auringon lasku Merimaskun kirkonsalmen sillalta nähtynä.
Rasti #11. Marimaskun puinen kirkko vuodelta 1726. Tämäkin kirkkomaa on museoviraston mukaan määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi. Helppo ymmärtää.
leima  19:59

Rasti #12. Naantalin kirkko. Kirkon rakennusvuodesta ei ole tarkaa konsensusta. Naantalin birgittalaisluostari vihittiin käyttöön 1462, tätä vuotta on pidetty myös kirkon vihkimisvuotena, mutta joidenkin spekulaatioden mukaan rakennettu vasta myöhemmin 1400-luvun lopulla.

leima 20:41
Uintirasti sijaitsi Naantalin kirkon välittömässä läheisyydessä. Kumma kyllä rannalla ei ollut ketään vaikka sää oli mukavan pilvetön ja lämpötila vain pari astetta pakkasen puolella.


Lämmin juotava maistui.
Uinnista sai kummasti virtaa ja polkeminen tuntui ihmeen kevyeltä ja olo virkeältä loppumatkan aikana.

Raision temppeli. Hetkinen... ei tainnutkaan olla vielä tämä.

Rasti #13. Raision kirkko. Rakennusajankohta arvioitu 1480-1520 välille.
leima 21:46
Rasti #14. Mikaelinkirkko. Reissun selkeästi nuorin rasti erotuu joukosta, eikä oikein kuuluisi listaan, sillä se on valmistunut vasta vuonna 1905. Komea kumminkin.
leima 22:16
Rasti #15. Viimeisenä oikeutetusti Turun tuomiokirkko. Rakennettu kivestä puisen kirkon tilalle joskus 1300 luvun alussa. Kirkkoa on kuitenkin laajennettu pitkin 1400-lukua ja tornia korotettu useampaankin otteeseen myöhemmin, 1600, 1700 ja 1800-luvuilla.
leima 22:33
Loppuun vielä muutama turisti räpsy jokirannasta.







Aikaa lenkkiin kului suunnistuksineen ja muine puhteineen peräti 7h 45 min. Liikkeellä oloaika n. 6 tuntia.
Mahtava lenkki. Ehkä jopa myös hyödyllinen.



Tallenteen nousumetrit ja energiankulutus tuulestatemmattuja.