perjantai 4. syyskuuta 2020

Kurjenrahkan retkeilyreitistö

Kurjenrahkan kansallispuiston alueella on tullut retkeiltyä 10 vuoden aikana useita eri kertoja; pyörällä, suksilla ja jalkaisin. Alueella on reilusti yhdyspolkuja ja lukuisia reittejä. Yhdysreitit luikertelevat lähes Turun keskustaan asti, reitistö nimittäin alkaa Ruissalosta. Tehtävälistalla on ollut jo pidempään kulkea reitistöä kattavammin läpi yhden yön reissulla mahdollisimman kevyellä varustuksella. Vihdoin kaikki palaset osuivat kohdilleen. Kevyeen retkeilyyn sopiva pyörä. Sopiva sää lämpötilan suhteen. Ei liian kuuma, eikä toisaalta niin kylmä että tarvitsisi kantaa hirveästi lämmintä vaatetta yms. Ja sekavan koronakesän jälkeen vieläpä lomaa siirtynyt syksylle. 

 


Lähdin liikkeelle aamutuimaan n. 7:30, lämpötila 9°C, eli juuri sopiva shortsikeli. Alkuun pieni siirtymälämmittely kohti Ruissaloa. Varsinainen matka alkoi Pahaniemen sillan alta Raisionjokivartta pitkin pohjoiseen.

Vasta vesilaitoksen padolta siirryttiin kohti oikeaa maastoa. Tuttuja polkuja kohti Kullaanvuorta. Vuori jäi tällä kertaa huiputtamatta, koska suuntana oli Karevansuo ja Maskun Riviera.
Aamupala maistui Rivieran hiekkakuopilla. Säätila optimaalinen: varjossa vähän viileä ja auringossa mukavan lämmin.
Karevansuon uusilla pitkoksilla oli kevyt kulkea.
Seuraava pysäkki Rehtsuolla.
Puolukoita oli älyttömästi.
Maiseman ihastelua Rehtsuon keskellä. Kulku oli kevyttä ja helppoa keskipäivän auringon alla.
Kunnes kävi se perinteinen pitkos-fail. Takarengas upposi syvälle lautojen väliin ja takavaihtaja otti pahasti osumaa. Ketju jysähti rattaan ja pinnojen väliin. Yritin aluksi vain laittaa ketjut takaisin rattaille ja väännellä vaihtajan suunnilleen suoraksi, mutta jokin muukin oli pielessä. Talutellessani kuivalle maalle tutkimaan asiaa paremmin, levylautasella lähti pyörimään kesähitti: "tässäkö tää oli? Levii rehtsuolle koko deraileri".

Pyörä katolleen ja vaihtaja tarkempaan syyniin. Isku oli ollut sen verran kova että yksi vaihtajan kireyttä säätävä ruuvi oli korkannut kierteiltään, eli ketju ei pysynyt kireällä. Sain sen kuitenkin hirveällä tuurilla/virittelyllä lukittua paikalleen (ei kiitos hirvikärpästen ja paarmojen). Aina kannattaa olla työkaluja ja pieni pussi ruuvia/muteria/nipparia mukana. Tunti tuhraantui, mutta matka jatkui.

Retsuo-Kangenmiekka -yhdysreitti vaihteli olemattomasta surkeaan. Reittimerkintöjä ei missään eikä maisemallisesti tai pyöräilyllisesti oikeastaan mitään tarjottavaa. Onneksi oli hyvä kartta. Liekö alueella retkeilyreitistä vähemmän innostunutta maanomistajaa vai mistä lie kyse? Tunkkasin pari hakkuuaukeaa ja jonkun epämääräisen romuvaraston ohi ja onnistuin luovimaan takaisin reitille.
Kangenmiekkakaan ei varsinaisesti toivottanut retkeilijöitä avosylin vastaan...
Lounas Halkokanniston laavulla, kellon ollessa jo 15:30
Matka jatkui kohti, ah niin tuttua ja rakasta, Vajosuota.
Vajosuon jälkeen olin selvitellyt vesitäydennyspisteen Toivolan kievarilta, jonka päärekennuksen seinässä on retkeilijöille vesihana. Yllätyksekseni siellä oli myös itsepalvelukioski, josta löytyi pientä naposteltavaa ja juotavaa pikkurahalla. Mahtavaa.

Ensimmäisen päivän tavoitteena oli ehtiä Vaskijärven luonnonpuistoon asti, koska halusin kiertää siellä olevan, itselleni entuudestaan käymättömän, retkeilyreitin. Kellon alkaessa olla jo melko paljon ja halutessani olla leiripaikalla reilusti ennen pimeää, oli pakko jättää Kurjenrahkan lentinen puoli väliin. Siellä on tullut myös käytyä useasti joten uhraus ei ollut kovin suuri. Ajelin siis lähinnä hiekkatietä kohti Vaskijärveä. Pidin vauhdin tarkoituksella rauhallisena, koska tiesin että seuraava päivä olisi vielä pitkä.
Perillä Kaukosuon laidalla olin aika tarkkaan klo 19:00. Auringon laskuun oli vielä puolitoistatuntia eli ihan passeli aikataulu. Matkaa kertyi GPS:n mukaan n. 85 km ja fillarin mittarin vähän yli 90 km. 
Tuhti iltapala oli paikallaan.
Olin varautunut nukkumaan kevyen TSI-tarpin alla. Vesirauman laavu oli kuitenkin tyhjä, ja sain viritettyä pakkaamani ötökkäverkon laavuun, joten ei tarvinnut nukkua maassa. Ötökkäverkko tuli ehdottomaan tarpeeseen. Kaikenlaista vipeltäjää oli meinaan liikkeellä.
Nukuin perin kehnosti, lyhyissä pätkissä. Syytä tähän en oikein keksinyt. Lämpötila oli sopiva ja alusta tasainen, ehkä päivä oli  sen verran rankka ettei keho rauhoittunut kunnolla. 
Päätin nousta kolmen maissa ylös ja nautiskella aamuyön pimeydestä ja hiljaisuudesta.

Virittelin tulet, purin pikkuhiljaa leiriä ja laittelin aamupalaa. 


Auringon nousu olisi puoli seitsemältä ja valoisaa alkaisi tulla ennen kuutta. Lähdin liikkeelle 5:30.
Alkumatka ei luvannut kovin hyvää etenemisvauhtia. Nämä pitkokset olivät käytännössä hävinneet kasvillisuuden sekaan. 
Pieni kiertolenkki aavemaiselle Kajavanrahkankeskellä olevalle Kajavajärvelle. 
Alun epäilyksien jälkeen varsinainen pääreitti oli kuitenkin kohtuullisessa kunnossa. Suurin osa reitistä kulki kuitenkin enimmäkseen metsikössä tai hakkuuaukeilla. Melkein ehdin tuomita koko Vaskijärven jo hukkareissuksi, ja luulin auringon nousunkin jo menneen sivu suun, kunnes edessä aukenikin Valastensuo ja kirkkaudesta huolimatta mollukka olikin vielä metsän takana. Auringonnousun ja suon yhdistelmässä on jotain joka iskee kuin kuuden tuuman rautanaula. Seuraava puolituntinen oli ehdottomasti retken kliimaksi.


Kevyt nautiskelu brunssi Valastensuon saarekkeella.

Koskematonta metsää.
Elijärvenkulmalla pieni aamupesu. Unenrippeet ja noet pois naamasta.
Reitti kääntyi takaisin kohti Kurjenrahkaa. Seuraava kohde oli Pirunkirkoksi nimetty kalliomuodostelma, jonne onneksi päätin oikoa mahdollisimman helppoa reittiä metsäteitä pitkin. Oli epävarmaa onko reitin itäpää ollenkaan kuljettavissa. Lisäksi selvisi, että paikalla oli menossa todella suuret metsätyöt. Suunnisteluun tuhrautui, väsymyksen ja metsäkoneiden jälkien sekottamana tuhottomasti aikaa. Pirunkirkko kuitenkin löytyi. En välttämättä suosittele sen huiputtamista pyörällä...

Paluureitti kohti Savojärveä oli myös "paikoin" haastavahko retkivarustuksessa. Kuvan nousun arvioin boulder termein vähintään 4B:ksi.



Kuvat näköjään loppuivat kamerasta tänne, kuten usein loppureissusta tuppaa käymään. Paluumatkalla kiersin vielä Vajosuon toisen puolen, jonka edellisenä päivänä skippasin. Kiersin myös Kangenmiekan eteläpuolelta aavistuksen kyseenalaisella reittivalinnalla. Pääsin kuitenkin takaisin kiinni reittiin Rehtsuolla, jonka jälkeen oli tarkoitus kiertää vielä Kullaanvuoren kautta takaisin lähtöpaikalle, mutta tässä kohtaa jaloissa ja persauksissa alkoi tuntua jo sen verran ikävältä, että päätin luovuttaa ja palata Ruskon läpi teitä pitkin kotiin. Vähän harmitti, mutta lopulta pelkkä tiesiirtymä eteni niin voimattomasti, että oli varmasti oikea ratkaisu. Toiselle päivälle tuli mittaa muutama kilsa vähemmän kuin ensimmäiselle. Yhteensä siis suunilleen 170-180 km. Kokonaisaika, ilman leirissä vietettyä aikaa, oli n. 22 tuntia ja liikkeellä oloaika n. 17 tuntia. Eli kaikilla mittareilla varsin rauhallinen retkeilyvauhti, joka oli tavoitteenakin. Molempina päivinä jäi vain yksi isompi osuus pois. Ei huono.


Varustelista

Runkolaukussa (itse ommeltu):
Ajovalon akku, teepannu, kaasupullo, minimaalinen retkikeitin, sekalaista evästä.

Pienessä laukussa putken päällä:
Puhelin ja sekalaista energiaa.

Kuivapussissa tangon edessä:
kevyt makuupussi, makuualusta, tyyny.

Haarukassa:
Tarp ja ötökkäverkko (O) ja Litran vesipullo (V)

Satulalaukussa:
Varakumi, kuusiokolosarja, ketjutyökalu, sekalaista korjaustarviketta, gorillateippiä, nippareita ja pari irtoremmiä.

Repussa:
Kuoritakki, vaatteet leiriin (kevyt utsikka, pitkä merinokerrasto ja pari kuivaa tuubihuivia)
Loput eväät, 2,5L juomarakko, teemukis ja muuta ruokailutarviketta, puukko, tulitarvikkeet, EA-laukku, hygieniatarvikkeita, varavirta-akku ym pientä.

Vähän isompi satulalaukku olisi ollut hyvä pyörän tasapainottamiseksi ja repun keventämiseksi.