tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulua



(C) Tommi Jansson

perjantai 4. lokakuuta 2013

Talvi saa tulla

Uudet Laken mxz303 talvikengät ahtaaksi käyneiden Shimanojen tilalle. En tiedä onko kengät kutistuneet vai jalka lättääntynyt. Vähänkään kovemmilla pakkasilla ei enää tarkene, kun ei mahdu kuin ohut sukka mukavasti.

Vaikuttavat äkkiseltään lämpimiltä ja hyvin istuvilta. Pukeminen on huomattavasti helpompaa kuin vanhojen. Boa-kiristyssysteemi avaa kengän kunnolla auki, eikä jalkaa tarvitse survoa kenkään. Toivottavasti boa kestää pakkasta. :)

Mukana tuli myös pohjaan asennettavat nastat. Pohjan kuvio on muutenkin aika rouhea.


Uudet kengät kokoa siro 46.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tahko 180 km päihitetty

Selvisin Tahkon 180 km matkasta kunnialla. Maalilinjan ylitin ajassa 13h 23min 51s. Mahtava tunne.

Ilmeisesti kaikki palaset osuivat niin nappiin kuin omista lähtökohdista on mahdollista. Suoritus meni yllättävän tuskattomasti. Eihän se koko matkaa nyt varsinaisesti hyvältä tuntunut, mutta missään vaiheessa eteneminen ei muuttunut samanlaiseksi taisteluksi kuin monena vuonna lyhyemmillä matkoilla on käynyt. Kovempaa ajamalla tämänkin puutteen olisi tietty ratkaissut. Kunnon kesto ja nopeus yllättivät, sillä pidemmät ajot olivat jääneet todella vähälle kevään ja alkukesän aikana. Pääasiassa max 3-4 tunnin lenkkejä maastossa tai maantiellä 1-2 kertaa viikossa. Toisaalta en ollut kevään aikana kertaakaan flunssassa, joka on perinteisesti ollut tapana aina ennen Tahkoa.

Reitille lähdettiin 5.00 lämpötilan ollessa mielyttävä 17 astetta. Ensimmäinen 60 km oli tarkoitus ajaa ihan rauhallisesti kelloa toijottamatta ja mahdollisimman taloudellisesti. Ajo tuntui tässä vaiheessa vielä hämmästyttävän helpolta. Tunkata ei tarvinnut kuin kinahmien nousuissa. El Grandekin nousi kokomatkan kuin itsestään. Tunnelman ollessa korkealla lähdin reippaasti toiselle kierrokselle. Sään ja vapaan reitin ansiosta kierrokseen kului yllättäen "vain" 4h 5min, joka ei ole montaa minuuttia parasta yhden kierroksen aikaani hitaampi.

Ajoitus osui tuurilla täydellisesti nappiin sillä kakkos kierrokselle lähdin klo 9.10, eli juuri kisakuskien ja 120 ajajien perään ja 10 min etumatkalla seuraavaan lähtöryhmään. Alun siirtymällä olisi tehnyt mieli avata kaasua, mutta hoin itselleni kokoajan, että rauhassa, rauhassa, hissun, kissun. Vain muutama nopeampi kuski sai minut kiinni ennen Kinahmi I nousua, eli sain ajaa taas Kinahmin huipun ja laskun ihan rauhassa. Toisessa huoltopisteessä sain kiinni 120 km ajajien peräjoukkoa ja tästä eteenpäin oli jonkin verran ajoseuraa. Missään vaiheessa polkujen kuitenkaan ruuhkautumatta. Lämpötila, joka tässä vaiheessä oli noussut jo hellelukemiin, alkoi vaikuttaa. Olen erityisen herkkä auringon paahteelle, kuten varmaan suurin osa muistakin suomalaisista. Kinahmi II nousussa reidet alkoivat vähän kramppailla ja jouduin venyttelemään taivaan portaissa. Tästä alkoi matkan vaikein osuus, jonka aikana joitui varomaan liikkeitään. Ajelin sitkuttamalla ja "nautiskelin" merisuolaa ja salmiakkia ja yritin juoda varovasti, sillä imeytyminenkin oli alkanut tökkiä. Kuumuus alkoi tuntua todella pahalta ja kone alkoi keittää. Kaadoin huoltopisteillä vettä reilusti päähän, jotta sai edes vähän pahinta ylilämpöä pois. Krampit eivät juurikaan vaivanneet ja eteneminen onnistui koko ajan kohtuullisella vauhdilla ja toisen kierroksen kääntöpaikalla olin ajassa 8h 37min (joka on muuten sattumoisin oma ennätykseni 2 kierroksella). Toiseen kierrokseen kului 4h 32min. Kääntöpaikalla istuskelin hetken varjossa ja nautiskelin sinne jättämäni cola tölkin, joka maistui ihanan viileältä vaikka oli varmaan yli 20 asteinen. Kysyin itseltäni, että olisiko ehkä järkevä jättää tähän? Vastausta ei kuitenkaan kuulunut joten napasin matkaan evästäydennykset ja jatkoin matkaa.

Kolmannen kierroksen alkusiirtymä tuntui aika väkinäiseltä, mutta josain kohtaa ennen Kinahmia taivaalle saapui kuin taikaiskusta pilvimassa. Neste oli hissuttelun ja suolan ansiosta alkanut vihdoinkin imeytyä. Kävin kusella ja fiilis parani todella nopeasti. Tiesin jo tässä kohtaa vanhasta kokemuksesta, että tulen selviämään maaliin, ellei tule kalustorikkoa tai jotain hölmöä loukkaantumista. Ajelin koko loppumatkan todella hyvällä fiiliksellä ja pikkuhiljaa vauhtia nostaen. Viimeisen kierroksen aikana napsin tasaisesti väsyneimpiä 120 km ajajia nousuissa, josta sai entisestään lisää voimia. Maalissa olin siis ajalla 13h 23min 51s. Eli kolmannen kierroksen aika oli 4h 46 min. Ajon jälkeen tuntui, että viimeinen kierros olisi ollut nopeampi kuin toinen. Ilmeisesti pitämäni tauot olivat pidempia vaikka itse ajaminen saatoikin olla nopeampaa. No joka tapauksessa 2 viimestä kierrosta tuli ajettua aika samaa vauhtia ensimmäisen ollessa lyhyiden taukojen takia selvästi nopein.

Lopullinen sijoitus oli 27. Keskeyttäneitä oli viitisentoista, josta voi nopealla laskutoimituksella selvittää, että olin lähes viimeinen joka tuolta matkalta selvisi maaliin. Ei vähennä hyvää fiilistä pätkääkään. Oma tavoite alittui puolellatoista tunnilla.

1. kierros  4.05
sija 30

2. kierros 8.37 (väliaika 5.33)
sija 29

3. kierros (maali) 13.23.51 (väliaika 10.24)
sija 27 / 29 / (44 startanutta)

Spearfish toimi kuin unelma. Ei minkäänlaisia ongelmia. Mäkien nousun helppous yllätti. Selkeästi paras ylämäkipyöräni ikinä. Vänkyräinen On-One Mary -tankokin toimi juuri niin kuin olen lyhyempien lenkien perusteella uumoillutkin. Ranteet ja sormet eivät puutuneet juuri lainkaan. Jopa Metalla, jossa oli 140 mm keula aiheutti sormien ja ranteiden puutuminen todellisia ongelmia etenkin laskuissa. Metaan verrattuna laskuissa sai olla aavistuksen varovaisempi, mutta nopeuteen se ei tuolla radalla vaikuttanut ollenkaan. Ylämäet olivat kuitenkin niin paljon kevyempiä.

Matkan aikana söin pari energiapatukkaa ja yhden ison geelin joka kierroksella. Lisäksi otin uudelle kierokselle kääntöpaikalla aina uuden pullon vahvaa urheilujuomaa. Repussa (1,5 l) pidin vain vettä, jota kului arviolta n. 8 litraa. Näiden lisäksi huoltopaikoilta aina muutama muki vettä, rusinoita, suolaa, vähän banaania sekä jokunen suolakeksi.

Onnistuneen kestävyysurheilusuorituksen aikaan saama adrenaliini ym. humala on kyllä ihmeellinen. Voittamattomuuden tunne on vahva vaikka olinkin melkein viimeinen. Kokonaisuudessaan aivan mahtava reissu, josta jää hyvä fiilis varmasti pitkäksi aikaa. Kiitos MTB-Turun porukalle ja kaikille matkan varrella kannustaneille.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Tahko 180 ennakkospekullaatioita

Ei ole ainakaan tyhmyydestä otettu opiksi. Iloittauduin nimittäin Tahkolle 180 km matkalle. Aina voi lohduttautua sillä, että tyhmyys on tarttuvaa. 180 matkalle ilmoittautuneista yli 10% on MTB-Turun väkeä...

Tavoitteena on taas vain ja ainoastaan suoriutua maaliin, mutta spekulointi on aina hauskaa:
Paras aikani (2011) 120:llä on n. 8:45 ja viime vuonna raahustin kaksi kierrosta aikaan 10:45 tyhmäpyörällä. Tältä pohjalta voisi toivoa, että aika olisi alle 15 tuntia.
Lähtö tapahtuu 5.00 ja reitti sulkeutuu 14.15, eli kahteen ensimmäiseen kierrokseen saa käyttää aikaa 9h 15min. Ihan hirveästi ei auta siis retkeillä. Maalissa pitäisi olla ennen klo 20.00. Joten max aika olisi näin juurikin tuo 15 h. Kahdelle ensimmäiselle kierrokselle tavoiteaika voisi olla n. 9 h. Viimeseen jäisi sitten varaa vaikka taluttaa 6 tuntia. (Kierrosajat 4, 5 ja 6h ???). Spekulaatioista huolimatta tarkoitus on ajaa tuijottamatta liikaa kelloa ja edetä hyvältä tuntuvaa vauhtia kropan ääniä kuunnellen. Sykemittari jää kotiin.

Ilman loukkaantumista tai kalustorikkoa maaliinpääsy tuntuu ihan mahdolliselta. Todennäiköisin loukkaantumisriski on, että selkä alkaa vihoitella liikaa. Selkä tulee menemään täysin jumiin, se on ihan varmaa, mutta josko menisi vasta maalissa.

Spearfishillä on tullut harjoiteltua täpärilläajoa kevään/kesän aikana n. 300 km. Muuta ajoa on jonkin verran enemmän, mutta ei mitenkään kehuttavan paljoa. Syksyllä ja talvella tuli ajettua ihan kohtuullisesti, mutta keväänkorvalla jotenkin lopahti.

Ei ole ollut mitenkään hirveä inspiraatio tänä vuonna, mutta alkaa se vihdoin mukavasti kutkuttamaan, kun aikaa starttiin on enää vajaa viikko.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Jäähyväiset Metalle

No nyt se lähti Metakin maailmalle, toivottavasti pääsee taas kunnolla ajelemaan.

Yhteisiä kilometrejä kertyi 2007 kesästä alkaen karvan yli 4000. Parin viimevuoden aikana yhteensä vain muutamia satoja. Meta kiersi mm. 5 kierrosta tahkoa, pari Lohja24:sta ym turneeta. Jää vain hyviä muistoja tästä pyörästä. Mutta totuus on kuitenkin se, että se on mun nykyiseen käyttöön liian järeä ja siksi jää käyttämättä. En kuitenkaan uskalla/osaa ajaa kovaa maastossa jossa tuo pääsisi kunnolla oikeuksiinsa.

Hyvästi, snif.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Spearfish läjässä

Tämmönen siitä rakentui. Miellyttää ainakin omaa silmää kovasti.



Pientä säätöä ja nippeliä puuttuu vielä, mutta sen verran kävin kokeilemassa, että sai kuvattua ulkona. Ajotuntuma on taas ihan erilainen kuin muissa pyörissä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Varsinainen testiajo täytyy suorittaa mahdollisimman pian.

Painoa n. 11,5 kg.





keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Spearfish

Tilaa kellariin raivattiin tällaista projektia varten:

Salsa Spearfish



Tavoitteena olisi yhdistää Kevyt™, Metan ja Karate Monkeyn hyvät puolet = kevyehkö lyhytjoustoinen 29-täpäri.

Ei muuta kun askartelemaan.

torstai 18. huhtikuuta 2013

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Erikoisosien ihanuutta

Tämmönen kaunis tanko...



ja tämmönen siro stemmi...



eivät perkele ole yhteensopivat.

Tanko olisi tarkoitus pujottaan stemmiin, koska siinä ei ole irrotettavaa päätylevyä. Mary-tangossapa on sen verran mutkaa, että eipä vaan mahdukaan perille asti. Kokeilin pakastaa tangon ja keittää stemmiä, mutta kun ei niin ei. Voimaa en käyttänyt, koska en haluaisi naarmuttaa tankoa. Voiman kanssa olisi vaarana vielä sekin, että stemmi jää kokonaan jumiin. Taas niin mieleni pahotin.

Ostaakko flätti-tanko, että saa tuon namun käyttöön? Täytynee testata ensin miten Mary sopii normaalin stemmin kanssa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Tubeless

Oho. Tubeleksiminen onnistui ilman henkilövahinkoja, mielenterveyspalveluita, eikä edes tullut sotkua.

Alkuun ilmaa vuoti venttiilien juuresta, että ihan ilman voimasanoja ei onistunut tämäkään projekti, mutta jotenkin kikkailemalla ja useasti yrittämällä vuoto loppui. Saa nähdä onko aamulla vielä ilmat tallella.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kohta saa taas askarrella

Tällaiset rinkulat tulee uuteen projektiin. Tarkoitus olisi vihdoin kokeilla tubeless systeemiä. Olen tähän asti karsastanut tubeless maailmaa, koska kuvittelen, että se on sottaista, työlästä ja hankalaa ilman merkittävää etua. Mutta uuteen projektiin on perinteisesti ollut ihan mielenkiinnosta tapana ottaa mukaan jotain uutta. Tämä projekti tulee sisältämään jotain uutta jotain vanhaa, lainattua ja sinistä.


























Kiekot vaikuttavat ihan päteviltä, joskin olen vähän yllättynyt niiden painosta +1900 g. Vaikka on ohennetut pinnat ja kevyehköt navat. Kuvittelin, että olisi ollut n. 1800 g.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Jäähyväiset hiilarille

Snif. Kellariin täytyy tehdä lisää tilaa ja vähemmän käytetyt pyörät saavat valitettavasti lähtöpassit. Armoa ei anneta ja rakas Kevyt™ päätyi lihoiksi ja myyntiin ensimmäisenä.


Jarrut ja keskiö jäivät odottelemaan uusia projekteja, muuten varastoon jäi vain ikivanha takavaihtaja ja twistshifteri ja jotain randon nippeleitä.

Kilometrejä kyseisellä rungolla ei koskaan ehtinyt kauheasti kertyä, mutta speksailua riitti. En uskalla kalkuloida ajetulle kilometrille hintaa. Mutta tämä olikin aina harrastus/hupi -pyörä. Aikansa kutakin.