lauantai 29. marraskuuta 2014

Kalja-ajelu opus 6.

Perinteikäs kalja-ajelu ajettiin yllä olevalla päivämäärällä jo kuudetta kertaa. Oli kivvaa..


























sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mammuttimarssin Mahoton 2014

Vuoden "kilpailullinen" kokokohta oli viikonloppuna, kun PePo:n järjestämä Mammuttimarssi starttasi lokakuiseen yöhön. Kisan nerokas konsepti on suunistaa annettujen koordinaattipisteiden kautta takaisin lähtöpaikalle. Rastipisteet julkaistaan viikkoa ennen tapahtumaa, jotta reitin ehtii suunnitella ja kartat tulostella. Rasteilta löytyvä koodi lähetetään tekstiviestinä kisakeskukseen. Yksinkertaista ja helppoa.

Tällä kertaa minulla oli aikaa ja intoa paneutua reitin suunnitteluun. Osittain oli myös vähän pakko, sillä Peter ei ehtinyt muilta kiireiltä kunnolla perehtyä reitiin ennen keskiviikkoa. Täytyy sanoa, että reitin suunnittelu oli yllättävän kiinostavaa puuhaa. Muutama ilta lipsahtikin aika pitkäksi kartoja tuijotellessa. Aika nopeasti selvisi, että reitti tulee olemaan aika raskas ja sisältämään väkisinkin muutakin kuin asfalttia. Mikä on ajamisen kannalta mielenkiintoisempaa, mutta tekee suunnistuksesta tietty työläämpää ja kaikesta hitaampaa.

Tämän vuoden joukkue oli Tommilla vahvistettu viimevuoden joukkue (Toni, Peter ja minä). Tommille Mammutti oli ensimmäinen laatuaan, muille tämä oli jo kolmas. Joukkueen viidenneksi jäseneksi voi laskea Matin, joka juoksi 100 km reitin. Onnittelut vielä huikeasta suorituksesta!

Olimme kisapaikalla kerrankin hyvissä ajoin ja ehdimme laittaa kamat ja pyörät hyvin kuntoon ajallaan, mutta pienen kalustoprobleeman ansiosta onnistuimme (taas?) aavistuksen myöhästymään yhteislähdöstä.

Lähdimme siis vähän hosuen reitille ja varmaan tästä syystä ajoimme heti muutaman mutkan jälkeen harhaan. Kun kisa oli ollut käynnissä ehkä 10 minuuttia olimme noin 8 minuuttia muiden perässä. Alkoi sataa vettä...

Alun sähellyksen jälkeen homma lähti pyörimään kyllä ihan hyvin. Rastille 4 mennessä olimme saaneet kiinni melko paljon pyöräilijöitä ilmeisen hyvän reittivalinnan takia. Rastilla oli yllättäen myös mukava pulmatehtävä, jota ei ollut etukäteen ilmoitettu. Tehtävänä oli lutrata 3:n ja 5:n litran ämpäreillä tasan 4 litraa. (fiksumpi olisi suorittanut tehtävän ilman hanskoja...)

Lutra lutra. Onneksi tehtävä oli heti alussa, joten aivot olivat vielä käynnissä.
Kuva: Peter Nylund


Rastilta 4 alkoi hieno mutaränni, joka ei ollut kierrettävissä. Onnistuin suorittamaan oppikirjamaiset spedulipat suoraan mutaan. Ei voinut kuin nauraa ääneen. Onneksi joukuetoverit olivat tukena ja kamerat löytyivätkin alta aikayksikön.

Kuva: Peter Nylund
Rasteille 5-6-7 ajaessa aloin viimein hahmottamaan kartan mittakaavaa ja maaston muotoja yhteen. Tästä eteenpäin pysyin kartalla hämmästyttävä hyvin.
Kuva: Tommi Jansson
8 rastilla oli kiva pieni pisto jonnekin suolle. Kävimme noutamassa rastin jalkaisin, joka osoittautui loistavaksi päätökseksi. Pätkä oli ahdas ja tooodella pehmeä.

9-10-11-12 rastit sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Ajan kulusta ei ole mitään hahmotusta. Lähetetyistä rastiviesteistä löytyy kuitenkin tieto, että pikkutunnit olivat jo kovaa vauhtia menossa.

Kuva: Tommi Jansson
Evästauko pidettiin tunnelissa, koska emme olleet ennen pitäneet evästaukoa tunnelissa.
Kuva: Peter Nylund


Rastin 12 jälkeen suoritimme toisen varsinaisen pummimme. Väsymyksestä johtuen sekä Peter, että minä yksinkertaisesti katsoimme opastaulun nuolen osoittavan oikealle, kun todellisuudessa se osoitti vasemmalle. Joukkoharha. Emme onneksi ehtineet kovin kauas, mutta valitettavasti pummasimme jyrkkään alamäkeen. Ei kun takasin ylös ja reitille.

Ylämäestä puheen ollen nuuksion alueella on näemmä todella mäkistä. Kaikkialla oli nousua käsittämättömiä määriä. Tommin mittarin mukaan sitä kertyi yli 2000 metriä!

Seuraavat rastit 13-15 olivat Nuuksion kansallispuistossa. Eli tiedossa oli polkupyöräilykieltojen takia edestakaista ajelua ainutta sallittua itä-länsi suunnassa kulkevaa reittiä pitkin. Tässä vaiheessa huomasinmme Tonin olevan jo liian väsynyt jatkamaan matkaa. Aikaa meni melkoisesti ennen kuin ns. totesimme faktat ja ikävä päätös Tonin keskeytyksestä oli pakko tehdä. Saimme hoidettua Tonin raatotaksille sopivaan noutopaikkaan lämmittelemään Tommin loihtimalle nuotiolle jonka jälkeen pääsimme jatkaman matkaa. Jälkeenpäin voimme onneksi todeta, että päätös oli varmasti oikea, sillä aikaa ei jäänyt muutenkaan juuri yli. Vaikka ajallisella tuloksella ei ollutkaan mitään merkitystä olisi matkanteko ollut niin hidasta, että se ei olisi ollut mielekästä kenellekään.

Peter ihastelee auringonnousua. Kattilan retkikeskuksessa.

Kuva: Peter Nylund
Rasti 16 oli marssin perinteinen uintirasti. Tällä kertaa pääsimme suorittamaan rastin valoisassa, sillä aurinko oli noussut rastin 15 jälkeen. Koska rasti oli melko myöhäisessä vaiheessa oli kisaajatkin ehtineet hajaantua ja olimme yksin suorituspaikalla. Perinteinen pilkkopimeässä suoritettu kaaos, jossa useat kilpailijat sekoilevat varusteidensa kanssa luo kyllä mielestäni ehdottomasti hienomman tunnelman. Nyt uinti oli lähinnä leppoisa suoritus, joka kylläkin piristi mukavasti. Rastin jälkeen nautiskelimme kisan ainoasta huoltopisteestä ja söimme parit makkarat ja lämpimät juomat.

Ihanan raikasta.
Kuva: Tommi Jansson
Rastille 17 valitsimme liian heikon reitin, joka loppui kesken ja pääsimme taas tunkkaamaan käsittämättömään hetteikköön. Ylämäkeen. Reittivalinta kruunautui vielä rastilta poistumisreitillä, sillä pääsimme taas suorittamaan tuota polkupyöräilyn jalointa muotoa, eli tunkkaamista lähes läpikulkemattomassa pöpelikössä Maja-myllylammen rannassa, mutta maisema oli hieno.
Ööö. Tuosta kuusen jälkeen vähän vasemmalle.
Kuva: Tommi Jansson
Kyllä tässä on polku, kartaasa lukee niin.
Kuva: Tommi Jansson
Huh, takana oleva pöheikkö loppui epäilyistä huolimatta. Kuva: Peter Nylund

18-19-20 rastit olivat helppoja perus noutoja. Rasti 21 oli hieman suunnistus mielessä haasteellisempi, sillä se sijaitsi luontopolkuja risteilevällä alueella ja paikkaa kartalla piti hakea useampaan otteeseen. Onnistuimme löytämään täysin rastikuvausta vastaavan paikan, joka kuitenkin oli väärä. "Kuinka monta käymälää, jonka takana on komposti voi postimerkin kokoiselta lammelta löytyä?" Ainakin kaksi, näemmä. Tässä kohtaa laskeskelimme, että hankalaa 23 rastia lukuunottamatta loppumatka on ns. taputeltu. No, olimme oikessa vain siinä että 23 oli hankala...

Rastia 22 hakiessa Tommin oireilevaan voimansiirtoon löytyi selitys eräässä ylämäessä, ketjut nimittäin napsahtivat poikki. Onneksi minulla oli kuitenkin mukana ketjutyökalu ja sopiva liitin, ketjut oli äkkiä korjattu ja matka jatkui.

Insinöörinä oli helppo asiantuntevasti todeta ketjujen olevan katki.
Kuva: Peter Nylund
Rastille 23 valitsimme taas liian optimistisen ja hankalan reitin. Päädyimme tunkkaamaan jotain epäpolkua lammen rannassa (taas). Olisi pitänyt valita suorempi reitti jolla tunkkausta olisi kartan mukaan ollut enemmän, mutta koska polkua jota meidän piti mennä ei käytännössä ollut päädyimme siis tunkkaamaan kiertotietä. Ei haitannut, maisemat oli hienot ja fiilis korkealla. Varsinainen rasti kuitenkin löytyi juuri sieltä minne olimme menossakin.

Oikominen kannattaa aina.
Kuva: Tommi Jansson

Allekirjoittanut vauhdissa.
Kuva: Peter Nylund
Sekoilu 23 rastilla aiheutti pientä epävarmuutta ja koska käsillä oli matkan viimeiset kilometrit, pummaaminen ei enää ollut vaihtoehto. Siksi jokaisesta käännöksestä haluttiin olla täysin varmoja ja aikaa kului kartanlukuun. Rastit 24 ja 25 löytyivät kuitenkin ilman isompi tapahtumia. Rastilla 24 tosin oli hauska kohtaaminen paikallisten maastöpyöräilijöiden kanssa. Kaverit nimittäin istuivat kivellä jossa rasti oli. Oletimme tietysti että olivat mukana kisassa. Kaverit olivat kuitenkin niin hämmentyneen näköisiä seurueestamme, joka hyökkkäsi tervehtien suoraan heidän taukopaikalle, että selvisi melko nopeasti heidän olevan ns. normaaleja ihmisiä. Saimme vielä tsemppaukset loppumatkalle. Kiitos vaan.

Huikean vauhdikas loppukirimme sai kuitenkin äkillisen pysähdyksen. Ajelin jonon viimeisenä asfalttisiirtymällä, kun edestä kuului jysähdys ja Peter teki lukkojarrutuksen. Tommin takakumi oli räjähtänyt irti vanteelta ja sisäkumi oli, ihme kyllä, vielä ehjä. Käsittämätön fail, joka onnekkaasti sattui matkan lopussa tiellä, eikä esim. maastoalamäessä. Onnettomuuden kruunasi vielä se, että maata viistänyt vanne oli viiltänyt väliin jääneen renkaan kyljen halki. Nyt korjaaminen vaati jo vähän yritystä.

Kuva: Peter Nylund


Tilanteen pelasti kaksi kaikilla reissuilla pakollista hyödykettä.

Kuva: Tommi Jansson
Jesari ja nippusiteet pelastaa aina. Kyllä tulikin niin pirun hieno.
Kuva: Peter Nylund
Loppukiri jäi aika vaisuksi, sillä Tommin kumiin ei uskallettu laittaa kauheasti painetta. Maalissa oli hieno vastaanotto. Toni ja järjestäjät olivat onnittelemassa ja kuvaamassa maaliintulleet.

Hämmentynyt ilmeeni johtuu vain siitä, että ihmettelin, että joko se loppui? Olisihan tässä vielä ollut voimia jatkaa.
Kuva: Toni Lund
Omalta kohdalta onnistunein asia oli ehdottomasti kartanluku, joka on aikaisemmin ollut lähinnä viihteellistä. Uskon, että tällä kertaa minusta oli jopa hyötyä suunnistuksessa. En olisi uskonut että tämä päivä koittaa.

Kiitos Tiimi ja kanssakärsijät.
Suuri kiitos PePolle, joka jaksaa järjestää hölmöille mahtavia elämyksiä ilman rahallista korvausta. Osallistumismaksut menevät kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen.



lauantai 11. lokakuuta 2014

Pyhäjärven kierto

Lähestyvän Mammuttimarssin kunniaksi piti päästä vähän pidemmälle testilenkille lastatulla Peregrinellä. Pyhäjärvi näytti kiinnostavalta kohteelta ja kartan mukaan reitistä tulisi väkisinkin pidemmänpuoleinen. Pyhäjärvi on lounais-Suomen suurin järvi. Järven pituus n. 25 ja leveys 9 km.

Mammuttisimulaatiota täydensi se, että heräsin klo 3.30. Vahvan aamupalan ja eväiden haalimisen jälkeen lähdin matkaan 4.30. Pimeää ja märkää, mutta lämmintä.

Reitille osui hiekkatietä, polkua ja reilusti maantienlaitaa. 

Kaduilla ei käy hirveä vilske ennen kello viittä viikonloppuna

Vahdon perukoilla oli kohtalaisen pimeää ja hiljaista.

Aamu valkeni lokakuisen harmaana

Jotain värikästäkin sentään



Pyhäjärvi olikin ihan oikea järvi. Pikkuiset saaret saavat maiseman näyttämään erehdyttävästi mereltä. 
Alpikitin runkolaukku ja tankopussukka toimivat moitteettomasti. Kuten kuvasta näkyy runkolaukku olisi saanut olla vähän isompi.

Säkylässä oli veikeä kirkko.

Jätin uimisen tällä kertaa väliin, kun alkoi sataakin.



Aurinko näyttäityi parin tunnin tihkun jälkeen. 



Kyllä lähtee!



Matkaa retkelle kertyi mukavat 201,2 km. Aikaa meni vähän vajaa 11 tuntia, josta ajoa oli 9 tuntia. 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syksy saapuu

Ilmassa oli jo selkeä syksyn tuntu, vaikka olikin vielä kohtuullisen lämmintä. Varsin mukava iltalenkki siis.


Singular Peregrine, jonka monipuolisuus alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Mittariin kertynyt yllättäen jo n. 1200 km, vaikka laitos valmistui ajokuntoon vasta tammikuun lopussa.


Aurinko laskee jo n. 19:30
Näkymä kirkonsalmen sillalta juuri auringon laskettua.


Naantalinsalmen silta








Naantalin luostarikirkko

torstai 31. heinäkuuta 2014

Speed Wobble

Trollissa ilmenee kohtalaisen voimakas speed wobble, mutta vain silloin kun lukko on etutarakalla ja perässä on laukut. Lisäksi vauhdin pitää olla yli 25 km/h.

Jännän tuntuista.




maanantai 30. kesäkuuta 2014

TAHKO DNF

No niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen keskeytys tuli koettua Tahkolla.

Varsinainen Myrphyn lain mukainen Tahko. Ehkä ihan kaikki mahdollinen ei mennyt pieleen, mutta riittävän moni asia pisti kapuloista rattaisiin. Tekosyitähän nämä on kaikki, mutta selkäjumi, kammottava univelka ja orastava flunssa yms riittivät helposti hidastamaan etenemistä niin, että 120 km kohdalla oli todettava faktat ja jättää suosiolla homma kesken.

Ensimmäinen kierros kulki ajallisesti (4h 15min) vain aavistuksen suunniteltua (n. 4h) hitaammin, mutta eteneminen tuntui kovin hankalalta ja väkinäiseltä. Sinänsä yölla ajettu kierros oli hieno kokemus. Ei ruuhkia ei hellettä ja bonuksena kinahmi ykkösessä liihotelleet lepakot. Hieno tunnelma kaikkinensa.

Toisen kierroksen alku osoitti heti, että kaikki tehot eivät olleet käytössä. Siirtymillä vauhti riitti enää vaivoin yli 20 km/h nopeuteen ja siksi alkoi myös paleltaa melkolailla. Toisen kierroksen puolivälin paikkeilla aloin laskeskella käytettävissä olevaa aikaa. Alkoi näyttää heikolta että pääsisin aloittamaan kolmannen kierroksen järkevässä ajassa. Tavoitteena oli päästä kolmannelle kierrokselle noin 8:45, sillä 9:00 reitille vapautetaan noin 2000 pyöräilijää ja niiden sekaan joutuminen kolmannelle kierrokselle olisi melkoinen katastrofi. Vauhtini hidastui kuitenkin jatkuvasti kun yksinään polkeminen ei motivoinut puristamaan. Näin koko toisen kierroksen aikana 2 kilpailijaa. Huoltopaikatkin olivat lähes autiot. Maalialueella olin 9:15 eli toinen kierros oli käsittämättömasti kolme varttia hitaampi kuin ensimmäinen. En nähnyt mitään järkeä lähteä enää jatkamaan sillä neljännelle kierrokselle lähtemisen takaraja on 14:15. Kolmas kierros olisi pitänyt siis ajaa käytännössä nopeammin kuin toinen. Vaikka muut 2000 kuskia eivät olisikaan olleet hidastamassa (tosin tässä tapauksessa olisin varmasti hidastanut niitä enemmän kuin ne minua) ei maaliin selviämiselle olisi ollut mitää mahdollisuutta.

Varsinaisesti ei ole edes hirveän pettynyt olo , mutta vähän harmittaa kun tietää, että se olisi ollut ihan tehtävissä ilman terveyshuolia. No nyt on kaksi vuotta aikaa taas valmistautua...

Reissu oli kuitenkin taas oikein loistava. Kiitos MTB-Turun porukoille.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Tahko lähestyy

Tahkon viimeistelyharjoitukset eivät ole menneet ihan putkeen. Niksautin nimittäin selkäni tiistaina. Lattialla makoillessani kävi mielessä, että se siitä sitten. Irvistelin itseni kuitenkin pystyyn ja työterveyden ja apteekin kautta saikulle. Alaselässä ilmeisesti jonkin asteinen fasettilukko.

Nyt perjantaina tunnelma on jo varovaisen positiivinen. Istuminen tuntuu ikävältä ja kumartuminen on mahdotonta. Selän kanssa ei ole voinut tehdä muuta kuin kävellä, joka onkin saanut aikaan mukavasti vetreytymistä selän jumitukseen. Viimesen kolmen päivän aikana onkin sitten tullut käveltyä yhteensä 30 km, nousevin määrin. Tänään otin jo muutaman varovaisen hölkkäaskeleen. Tuntui hyvältä.

Vielä on viikko aikaa jumpata ja venytellä selkää auki. Automatka tahkolle hirvittää...


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Spearfish fixailua.

Vaihdoin viimevuotiset Racein Ralph evo tlr kumit uusiin vastaaviin, mutta snakeskin versioon. Ihan käsittämätön ero toiminnassa. Evot vuotivat uusina kyljistä ja reunan alta ja olivat muutenkin ongelmalliset koko ajan, kunnes kyljet pettivät lopullisesti.

Snakeskinit olivat todella tiukat asentaa, ei puhettakaan, että olisi onnistunut ilman rengasmuoveja. Mutta tiiveys olikin sitten ihan eri luokkaan. Nostin vanteelle ensin ilman litkuja joka onnistui niin helposti, että käsipumppu olisi riittänyt. Ihan kuin olisi ollut sisuri. Lisäsin litkut venttiilin kautta ja toisesta kumista tuli yksi (1) pieni pisara kyljestä läpi. vanteen reunasta ei kuplan kuplaa. Toivottavasti toimivat ajossa yhtä hyvin kuin asentaessa. Evot kesti 968 km kohtuullisen helppoa ajoa. Sisäkumien kanssa mulla ei ole ollut ongelpia RaRa evon kylkien kanssa, mutta tubeleksina NoNo.

Tilasin myös hajonneen vapaarattaan tilalle uuden. Lisäksi putsasin jouset ja kynnet. Rasvan seasta löysin metallipiikkejä jotka olivat ilmeisesti vapaarattaan puuttuvat hampaan palaset. Ja varmasti myös ongelmien varsinainen syy. Uusi vapaaratas oli helppo asentaa. Superstarin navan rakenne on varsin yksin kertainen ja lähes "tool free". Uuden vaparin kuori on terästä alumiinin sijaan. Painoa tuli lisää n. 50 g, mutta pakan ei pitäisi pureutua siihen yhtä ärsyttävästi.


Tällaiset metallipiikit eivät paranna vapaarattaan toimintaa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Toukokuu 24h

Toukokuussa on kertynyt mukavan vaihtelevaa lenkkiä vaihtelevaan vuorokauden aikaan. Lenkiä on ajettu "hauskasti" kellon ympäri. Eli toukokuun 1-24 pvä välisenä aikana olen ollut lenkillä jokaisen vuorokauden tunnin ajan.

tunnit 21-7 = ANL (17-18.5)
tunti 8 = työmatka maisemareittiä maasto (22.5)
tunnit 9,10,11,12 = maantielenkki (3.5)
tunti 13 = aika-ajo 31,07 km/h keskarilla (21.5)
tunti 14 = työmatka maisemareittiä maasto (6.5)
tunnit 15,16,17 = maantielenkki (24.5)
tunnit 18, 19, 20 = maastolenkki (7.5)

24h kertymä ei sattunut vahingossa, vaan yllytettynä. Hyvin todennäköistä, että ei ole aiemmin vahingossa tullut vastaavaa suoritettua.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Turku All Night Long

Viikonloppuna oli vihdoin, pitkään suunniteltu ja kovasti odotettu, ANL ajo. Tarkoitus oli pyöräillä maastossa n. 12 tuntia yötä vasten.

Reittisuunnitelmana oli karkeasti kiertää Turku laajassa kaaressa. Varsinaisen kartturimme ollessa estynyt, ajelimme TODELLA karkean suunnitelman varassa.

Matkaan lähdettiin Kaarinan Honkkarilta n. 20.30. Sää oli mukavan tuuleton lämpötilan ollessa n. 17 astetta. Heikolla Kaarinan polkujen hallinnalla harhailimme sekalaisissa pusikoissa kohti Tuorlan peikkopolkua. Matka jatkui pitkin rantaa kohti ala-lemua ja vaarniemeä. Vaarniemen kallioilta avautui upea auringonlasku kellon lähennellessä jo yhtätoista.

Seuraavaksi suuntasimme Katariinan ja Luolavuoren läpi kohti Turun keskustaa. Näillä main pyöräni takanapa sanoi kovaäänisesti PAM ja vapaaratas alkoi jumittaa, eli polkemisen lopettaessa pakka pyöri renkaan mukana ja kelasi ketjua rullalle. Vaiva ei onneksi ollut ihan terminaali laatua, toiminnan paluatuessa aina ajoittain. Turun keskustassa pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan kauniista Aurajoesta Myllysillalle, jossa sattui (ylläri ylläri) hupaisa kohtaaminen juopuneen paikallisasukkaan kanssa. Tällä kertaa kohtaaminen oli aavistuksen normaalista kaavasta poiketen "hipsteri" joka etsi fixiinsä neulaventtiliyhteensopivaa pumppua. Ei löytyny.

Seuraavaksi olisi ollut tarkoitus ajella Pahaniemen läpi ja pyöriä Pernon poluilla, mutta koska kenelläkään ei ollut varsinaisesti mitään käsitystä alueen metsistä ja väsymys alkoi tehdä tehtävänsä, päätimme suorittaa siirtymän kohti Raisiota pääosin teitä pitkin ajaen kuitenkin kaikkien matkalle osuneiden metsien läpi. Lämpötila oli laskenut noin 5 asteeseen ja koskeus tuntui metsän ulkopuolella aika kylmältä.

Raisiossa suuntasimme Kerttulan läpi kohti 24h huoltoasemaa, jossa pidimme pienen kahvi/sämpylä -tauon ja hankimme lisää nesteytystä. Tauon jälkeen oli mukava jatkaa kuunloisteessa kohti Kullaanvuoren metsiä.





































Kullaanvuoren huipulla totesimme, pohjoisen tavaanrannan alkaessa valjeta, että yö alkoi olla ohi. Kello oli jo yli kolme.














Tunnelman ollessa korkealla laskettelimme alas ja suuntasime kohti Haunisten allasta. Saavuttuamme Haunisiin tiheän metsän läpi oli jo niin valoisaa, että lamppuja ei juuri enää tarvinnut. Retki jatkui Pomponrahkan suon (kaikilla kunnon reissuilla pitää päästä suolle) kautta impivaaran metsiin.

Kehnon polkuvalinnan seurauksena, seuraavaksi suunnitteilla olleen Orikedon päätimme jättää väliin Kellonkin ollessa jo yllättävän paljon suuntasimme retkueen kanssa kohti Halisia, jossa aurinko oli jo alkanut kunnolla paistaa puunlatvojen yli. Vaikka pidänkin pimeästä, niin koko yön valvomisen jälkeen nousevan auringon aiheuttamaa hyvää oloa on vaikea voittaa.


































Aamulla syödään tietysti aamupalaa. Ruokailupaikaksi löytyi Littoisten järven rantakallio, jonka kärkeen aurinko oli juuri alkanut paistaa. Täydellistä.


Toni ja Peter nautiskelemassa auringosta aamupalapaikalla.





Järvenkierron jälkeen Toni suuntasi siirtymälle kohti kotia. Minä ja Peter jatkoimme matkaa vielä Lausteelle, josta varissuon kautta kohti kotia. Kotona olin noin 08.30. Matkaan olin lähtenyt 19.30 maissa eli reisulle kertyi kestoa noin 13 tuntia. Loistava Tahkotreeni. Matkaa kertyi "vain" 112 km. Tahkolla joutunee pitämään vähän kovempaa vauhtia ja vähemmän maisemanihastelutaukoja. (Kun matkassa on kaksi valokuvaintoilijaa, niin taukoakin väistämättä tulee.) Tahkolla ei kuitenkaan tarvitse juuri arpoa, että mihin suuntaan jatkaisi seuraavaksi. (oikea vastaus = kohti lähintä ylämäkeä).

Särkynyttä vapaaratasta lukuun ottamassa Spearfish toimi hienosti. Loistava pitkänmatkan seikkailupyörä.

Epäonnen vapaaratas. Etualan hampaista muutaman harja murtunut. Pienikin vika riittää kun se on oikeassa paiakssa.
Peterin ja Tonin  blogeissa raportit loistavilla kuvilla.