sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pyöräilyvuosi 2012

Se olisi taas se aika vuodesta kun kootaan vuoden aikaansaannokset yhteen.

Kilometrejä kertyi pitkästä aikaa vähän reilummin; 6250 kpl peräti. Tästä on hyvin pitkälti kiittäminen Spadea, jonka kanssa on tullut ajettua pidempää maantielenkkiä. Muutenkin 2012 tuli ajettu harvinaisen monta pitkää lenkkiä. MTB-Turun pakkosata -haastekin alkoi syyskuussa. Tavoitteena yksi 100 km lenkki/kk kalenterin ympäri.

Kesäkuu: Tahko MTB 120 Karate Monkeyllä
Elokuu: Myllynpyöräily + lisälenkki 200 km Spadella
Lokakuu: Mammuttimarssi 200 km
Lisäksi syys, loka, marras ja joulukuussa yksi pakko100 lenkki ja toukokuussa yksi 150 km fiilistely.

Heinäkuuta lukuunottamatta näköjään +100 km lenkki tullut vähintään kerran kuukaudessa Toukokuusta alkaen.

Tämän vuoden trendinä näyttäisi olleen fixailu. Kipinä iski jo kevättalvella, kun Trollissa oli lainassa fixi-kiekko. Tai siis olinhan mä jo tammikuussa tilannut Spaden, mutta sillä pääsi ajelemaan vasta lumien lähdettyä. Ja sitten toukokuussa ilmestyi vielä tuo Karate Monkey. Noista +100 km lenkeistä näemmä vain 2 on ajettu vaihteellisella pyörällä.

Lounais-Suomen alue Cupissa tuli taas napattua kolmas sija tasaisella osallistumisella.

Keinupyöräily oli kuluneena vuonna ihan out. Metan mittariin on pyörähtänyt hulppeat 84 km. Keventelypyörällä tuli sentään ajettua jokunen kisa ja cyclo-lenkki, sillä kun oli tarkoitus ajaa Tahkokin, mutta se suunnitelma kariutui.

Vuoden kohokohdaksi nousee ehdottomasti Mammuttimarssi ja hyvänä kakkosena Tahko. Ja kalja-ajelu on aina loistava omassa luokassaan.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vajosuon Kalja-ajelu 2012

Kalja-ajelussa tehtiin uusi osanottajaennätys. Yhteensä peräti kahdeksan kuskin voimin ihailtiin marraskuisen suon kauneutta/pimeyttä.

Liikenteessä olin taas Pugilla. Edessä makuupussi ja -alusta. Takana vaihtovaatteet ja eväät. Runkolaukussa työkalut ja matkaevästä. Repussa 3l vettä ja oluset. Rungossa vielä 2*0,75 vesipullot. Toimi kuin unelma.

Vasemmalla allekirjoittanut ja lastattu Pug.
Kuvaaja: Peter Nylund

Perinteitä noudattaen ajettiin lauantai-iltana kolmisen tuntia liukkaita pitkoksia, nautittiin eväitä ja oluita, käytiin lintutornissa ja nukuttiin muutama tunti. Osa nukkui riippumatossa, osa pusikossa ja loput laavussa. Aamupalan jälkeen nautiskeltiin suomaisemasta vielä kolmisen tuntia lisää.


Peterin ja Tonin raporteissä enemmän deetailia. Nyt ei innosta kirjailu....



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mammuttimarssi

Kisa koostui rasteista, jotka oli julkaistu viikkoa ennen tapahtumaa. Reitti piti suunnitella ja kartat tulostaa  itse. Reitillä oli 24 rastia, joista yksi oli kävellen, kompassia apuna käyttäen, suoritettava etsintä maastosta ja yksi oli uintirasti. Rastit kuitattiin löydetyiksi/suoritetuiksi lähettämälä rasteilta löytyneet koodit tekstiviestinä kisatoimistoon.

Lähdimme matkaan perjantaina klo 20:00 ja maalissa olimme n. 15.00 lauantaina. Matkaa kertyi pyörien selässä 206 km ja aikaa käytettiin 17h 50 min.

Innokkaina lähtöön.


Alkumatka meni tietysti mukavasti ja reippaasti, mutta sää oli kylmä (pahimmillaan -13 °C) ja kostea. Kolmannen rastin jälkeen vaudikkailla tieosuuksilla viima alkoi tuntua turhan kylmältä. 5-6 rastien väli (n 50-60 km) oli erittäin jäätävä osuus.

Rasti 6 oli jo ennakkoon jännitystä aiheuttanut uintirasti. Riisuutuminen rantatörmällä oli kohtalaisen jäätävä kokemus. Pieni epätoivon aalto meinasi yllättää, kun taistelin jäistä kelluntaliiviä ylleni. Sain sen kuitenkin jotenkin puettua ja suoritin pulahduksen. Kylmin vaihe seurasi luonnollisesti vasta uinnin jälkeen, kun yritti kohmeisin sormin saada vaatteet kunnolla ja kuivana puettua. Järjestäjän viimetingassa kyhäämä lämmitetty teltta pelasti tilanteen ja puettuamme siirryimme telttaan lämmittämään varpaat ja juomaan lämmintä mehua.

Valokuva by Veijo Grr.







Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan aluspaidan ja aavistuksen paksummat sukat. Lisäsin myös yhden paksun pitkähihaisen ajopaidan, joka olikin juuri sopivasti loppumatkalla sillä paleltamaan ei alkanut uudestaan koko loppumatkan aikana.

Vaatetus oli täten seuraava:
Jalassa säämiskäshortsit, pitkät trikoot ja hiihtohousut. Kengänsuojien alta löytyi goretex talvikengät ja talvisukat. Yläkerrassa oli pitkähihainen aluspaita, se lisätty ajopaita, fleecepaita ja ohut windstopper takki. Päässä tuultapitävä lakki ja kaulassa fleece Buffi. Käsissä vielä lobsterit. Ja nenällä tietysti ajolasit.

Varustuksessa oli vain yksi asia, joka häiritsi matkalla. Hanskat nimittäin olisivat saaneet olla pitkävartisemmat. Koska olin vastuussa rastien kuittausviestien lähetyksestä, jouduin riisumaan jatkuvasti hanskoja. Pidempivartiset hanskat olisi ollut helpompi kiskoa takin hihan päälle. Villasukkakaan ei olisi haitannut, mutta talvikenkiin ei mahdu tilavasti villasukkaa. Yhtään puristava kenkä on pahempi vaihtoehto kuin aavistuksen liian ohut sukka.

Kalustopuolella Troll toimi vakuuttavasti. Selässä oli 3l juomareppu ja eväät. Repun letkun sain pidettyä aamuun asti sulana. Puhalsin letkun aina tyhjäksi ja pidin suutinta takin alla. Jonkun kerran ilmeisesti letkuun jäi nestettä, kun lopulta kuitenkin jäätyi. Rungossa oli myös 4 x 750 ml juomapulloa, joista kolme jäätyi kiinteäksi ilman avaamista. Yhden vahvaa urkeilujuomaa sisältävän pullon sain pidettyä "juoma" kelpoisena jäähileenä ravistelemalla sitä jäätymisen aikana. Jäinen dexalhile on muuten todella kylmää evästä. Vaihtovaatteet ja uimatavarat kulkivat kuivapussissa tarakalla.


Suunnistusvastaavat löysivat reitit uskomattoman hienosti. Sattui ainoastaa yksi pieni harhaan ajo ja toinen vähän isompi, jotka maksoivat n. 1,5 h ja reilun 10 kilometriä. Isompi pummi johtui oikeastaa vähän liian isolla mittakavalla tehdystä kartasta. Kokonaisuutena kuitenkin ihailtavaa seurattavaa. Väsymys ja kylmyys kuitenkin vähentävät loogista ajattelukykyä melkoisesti. Itse ainakin huomasin, että yksinkertainen tekstiviestin kirjoittaminen ja lähettäminen vaati 100% keskittymisen. Kolmannen rastin jälkeen kännykkää piti muuten pitää vekottimen kohmettumisen takia housuntaskussa.

Rastiviestiä näpyttelemässä.
Loppumatka meni mukavasti fiilistellessä energiavarastojen ja lämmön riittäessä ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin. Ainoastaa kahden viimeisen rastin aikana alkoi polvia särkeä ärsyttävästi.

Maalissa sauna ja lämmitetty palju tuntuivat taivaallisilta.
Tätä lisää.



Peterin kertomus samasta aiheesta.
Ja täällä Tonin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Recycle

Askartelin vanhasta NBX 2,2 kumista vyön.





















Idea varastettu internetiltä.

lauantai 25. elokuuta 2012

Läski laihtuu

Ja sai vaihteet!!!






Vanteet vaihtuivat vanhoista LargeMarge DH:ista Marge Liteihin. Taakse Hopen vaihdenapa ja eteen surlyn sinkulanapa.
Painon pudotusta kiekoista käsittämättömät 1300 g!

Vielä kun vaihdoin Surlyn omat sisurit Onzan Freeride kumeihin, putosi vielä reilu puoli kiloa. Yhteensä pyörivää massaa lähti kiekoista 1,8 kg. Luulisi jo huomaavan ihan käytännössäkin.

Edessä on 34t ratas (lainassa Apinasta) täytyy tilata 32t ratas. Takana 11-34.

Testilenkin perusteella 1x9 on ihan paikallaan läskissä. Miksi kukaan ei ollut sanonut, että kevyemmällävaihdepyörällä on huomattavasti helpompi ajaa maastossa, kuin painavalla sinkulalla. Hä?


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tahko MTB 120 (Tyhmä Edition)


Karate Monkey pakattiin matkaan. Välityksenä kiinteä 34x18 ja edessä 180 mm laikka. Kyllä sillä nyt yksi kierros piti selvitä.

Tankkauksen aikaansaamassa sokerihumalassa ja Buranapilvessä olin kuitenkin altis huonoille vaikutuksille. Matkalla Tahkolle annoin Matin puhua itseni vaihtamaan sarjaa 120 km matkalle. Matti lupasi ajaa samaa vauhtia sinkulallaan porukkalenkimeiningillä. Tingin vielä kaupan päälle lupauksen Buffista. Siitä se ajatus sitten lähti...

Kaikki varusteet, geelit ja välitykset ym. olin tietty suunnitellut yhden kierroksen mukaan. Eväitä sai lisää kaupasta, mutta pyörälle ei voinut enää mitään.

Ensimmäisen kierroksen alku meni vauhdikkaasti ja helpon tuntuisesti, mutta syke oli kokoajan tolkuttoman korkealla. Ensimmäisen 20 km aikana syke ei pudonnut alle 150 missään. Korkea syke lienee juuri väistyneen flunssan ansiota. Osaltaan keskisykettä nostaa varmasti myös se, että fixillä ei voi lepäillä alamäissä. Sykkeen seuraamisen lopetin tässä kohtaa ja tunnustelin enemmän kropan ääniä.
Myös Kinahmi ykkösen (ja muiden) tunkkaaminen oli jostain syystä käsittämättömän raskasta. Yleensä sen on köpötellyt rauhakseen siinä jonon mukana, mutta nyt joutui ihan tosissaan puskemaan, että pysyi letkassa. Ajo meni ihan hyvin johonkin 40 km paikkeille, jolloin alkoi pohkeissa tuntua krampin poikasta ja vähän myöhemmin reiden alkoivat olla kramppien rajoilla. Oli pakko lopettaa repiminen ylämäissä ja nautiskella enemmän motivaatiosalmiakkia ja suolaa. Vältin täydellisen jumikrampin joten matka jatkui hitaasti mutta varmasti.

Kahden viimeisen huollon välinen mutaränninousu oli taas pelkkää tuskaa ja vitutusta. En tiedä mikä tässä reitinosassa on vikana, mutta vihaan sitä yhtä paljon joka vuosi. Tässä kohtaa olin aika varma, että en lähde toiselle kierrokselle.

Kahden viimeisen huollon välinen vitutuspätkä toisella kierroksella. Kuvassa virnuilee itse agitaattori no 1.
Kuvaaja: Toni Lund.

Viimeiseltä huollolta El Granden nousuun meni hyvin ja krampit vähän helpottivat. El Grande meni jyrkimmät kohdat työntäen ja loivemmat polkien ihan kivuttomasti. Paljon etukäteen spekulaatiota herättänyt loppulasku meni lähinnä etujarrulla maaten ja jaloilla vauhtia hilliten. Laskun jyrkin osuuskin tuli mentyä "ajaen", mutta sydänkohtaus oli lähellä. Ei ollut minun taidoilla ja uskalluksella ilman joustoja ja kunnon jarruja ajettavissa oleva mäki. Eikä tietenkään pitäisikään olla, muutenhan se olisi aika laimea loppulaskuksi. Täpärillä varmasti oikeinkin jees.

Ensimmäinen kierros meni suunnileen aikaan 4h 45min. Täytin juomarepun ja nautiskelin vähän enemmän syötävää ja hörpittiin maalialueelle jätetyt Cokikset. Maalialueella oli myös jatkoaan arpova Toni, joka houkuteltiin mukaan toiselle kierrokselle. Sovittiin että ajetaan kimpassa ja käytetään aikaa justiin niin paljon kuin tarvitaan. Maalialueella tuhrattiin vartti ja jatkettiin matkaa klo 14.00.

Toisella kierroksella siirtymillä sitkutettiin reilua kahta kymppiä ja kaikki vähänkään jyrkemmät ylämäet tunkkasin suosiolla. Alkumatkaan vatsakin alkoi olla sekaisin eikä juotava meinannut läheteä imeytymään, mutta kinahmin takasuoralla olo taas helpotti. Reitin kunto oli huonontunut merkittävästi ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pehmeää mutaa riitti. Toinen kierros oli tasaista taistelua ja hidasta väkisin etenemistä alusta loppuun. Monet alamäetkin meni taluttaen kun oli voimat niin vähissä, että ei uskaltanut enää ajaa.

Maaliin ajettiin tyylikkäästi muodostelmassa ajalla 10h 45min 9s. Ei olisi ilman loistavaa ryhmähenkeä ja kannustamista onnistunut millään. Kiitos Matti ja Toni.

Maaliintulo oli muutenkin mahtavaa kun koko MTB-Turun porukka ja muita tuttuja oli vastassa hurraten. Can´t beat the fealing.

Pyörä itsessään toimi loistavasti, tosin juuri ennen lähtöä säätämäni jarru oli jotenkin uskomattoman raskas puristettava. Huomasin sen oikeastaan vasta jälkeen päin. Matkalla ajattelin, että kädet ovat vain puutuneet. Välitys 34x18 on periaatteessa ihan älytön 29 maastopyörään, mutta sillä sai säästeltyä itseään alamäissä ja siirtymillä. Ehkä 32 piikkinen olisi ollut parempiedessä. Paha sanoa.

Matkalla pyöräytin pari oppikirja OTB:tä, muutaman kerran eturengas hävisi nopeasti alta ja useamman kerran löysin itseni muuten vaan maasta. Sunnuntaiaamuna jalat tuntuivat ja näyttivät pesäpallomailalla hakatuilta.

Oikealla Toni ja vasemmalla Matti.
Kuvaaja: Tommi Jansson


Ajalla ja sijoituksella nyt ei oikeastaan ole mitään merkitystä tässä suorituksessa, mutta mainitsempa vain, että viime vuonna kaksi kierrosta taittui täpärillä aikaan 8h 43 min eli kaksi tuntia nopeammin huomattavasti nopeammalla radalla. Sää tosin oli helvetin kuuma kun tällä kertaa oli paikoin jopa viileä. Ja kuriositeettina mainittakoon vielä, että ensimmäinen 120 km vuodelta 2009 ryömittiin, niin ikään täpärillä, aikaan 10h 27min eli huikeat 20 min nopeammin kuin nyt. Johtopäätoksenä lienee, että minusta ei saa nopeaa kuskia tekemälläkään. Hidas, mutta sitkeä ja tyhmä.

Tuskin maltan odottaa mitä ensi kerta tuo tullessaan. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ajan 120 km fixillä, niin olisin väittänyt kaveria mielisairaaksi.



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tahko ennakkospekulaatiot

Se olisi Tahko taas muutaman päivän päästä edessä.

Tämän vuoden tavoite oli alunperin ajaa yksi kierros mahdollisimman hyvää vauhtia Kevyt pyörällä. Kohtuullisesti tulikin totuteltua vauhdikkaaseen etenemiseen jäykkäperällä. Selän päällehän se tuppaa ottamaan, mutta kohtuu kivuttumasti meni ainakin parin tunnin rykäisyt. Tavoitteena olisi ollut n. 3h 30 min aika.

Suunnitelma alkoi rakoilemaan, kun onnistuin haalimaan kunnon flunssan juuri ennen juhannusta. Tauti on edelleen vaiheessa, mutta laimentunee buranalla viikonloppuun mennessä. Eli paras terävyys on joka tapauksessa mennyttä. Viimeinen niitti suunnitelman arkkuun oli sääennuste, joka lupaa märkää keliä Tahkolle. Eli ei toivoakaan hyvän ajan kellottamisesta.

Siiryn siis "plan B":hen, joka on Karate Monkey. Sillä retkeilyvauhti fixillä toipilaana on pakko olla hauskempaa kuin väkinäinen vauhtiyritys jäykkäperällä.

Välityksenä saa olla 34*16, joka saattaa olla aavistuksen paha nousuissa, mutta eipä lähde jalat irti alamäissä pyöritellessä.

Vaihdan eteen varuiksi 180 mm levyn.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Maatielenkkiä

Lenkin spekseinä oli pidempi hyvä vauhtinen taukovihaajan fixilenkki. Jostain syystä osonottajia ei ollut ruuhkaksi asti.

Matkaan startattiin 9.00 maissa Littoisten monitoimitalolta. Reitti kulki 110 tietä kohti Paimiota, josta käännyttiin kohti Sauvoa ja Kemiönsaarta menevälle tiellä. Vanhan 110 tien kunto oli kamala, onneksi sitä ei tarvinnut ajella kovin pitkää. Sauvo-Kemiö välillä puolestaan oli reipas vastatuuli. Onneksi matkalla oli kuitenkin runsaasti ylämäkiä. Tätä ihanuutta oli tarjolla noin 35 km, joka ajettiin kiltisti peräkkäin Matin hoitaessa suurimman osan vetohommista. Seuraavaksi alkoi matkan hienoin pätkä (tie 1835) kohti Angelniemen lossirantaa. Reilu 20 km mukavassa myötätuulessa kohtuullisen hyväkuntoista ja rauhallista saaristotietä. Kesämeininki.




































Lossirannassa alkoi nesteet olemaan vähissä, eikä matkalla Angelniemeen löytynyt kauppaa jota oli uumoiltu. No lossirannasta toiselle puolelle tähyillessä vaikutti lupaavalta. Kokkilan lossirannassa nökotti nimittäin loistava täyden palvelun anniskelu- ja musiikkikeidas, Ankkuribaari. Vettä ja Ameriikkalaista colajuomaa matkaevääksi ja yksi olut taukojuomaksi. Taivaallista. Taukoa kertyi lossin odotuksineen n 25 min. Ei paha pitstop.

Kokkilasta matka jatkui kauniissa rannikkomaisemassa Vartsalan kautta taas kohti 110 tietä. Kilometri matkan parhaassa myötätuulessa kohti Helsinkiä ja Riikin teollisuusalueen läpi Vanhalle Turuntielle. Matka jatkui Paimio-Hepojoki-Piikkiö reittiä takaisin kohti Littoista. Loppupätkällä tuuli pyöri kummasti.

Kokonaisuudessaan ihan mahtava lenkki. Iso kiitos Matille seurasta ja reitistä.


Matkan dataa:
Virallinen osuus (Littoinen-Littoinen): Matka 137 km. (Siirtymineen yht. 150,5 km.)
Kokonaisaika: 5h 39 min. (ka. 24,2 km/h)
Liikkeellä olo aika: 5h 8 min. (ka. 26,6 km/h)
Garmin kerto kokonaisnousuksi 792 m, joka voi olla jopa lähellä totuutta.
Syke: ka. 133 bpm. (max 166 bpm).
Energian kulutus veikkaus n. 2800 KCal. (kyllä taas maistui ruoka hyvältä)

Kovan tuulen ja nousumetrien valossa ihan kohtuullinen etenemisvauhti tyhmäpyörille.

Koska insinööri rakastaa matematiikkaa lisätään loppuun vielä mielenkiintoinen lukema: 25222,
joka on kampikierrosten lukumäärä 150 km matkalla 42-15 välityksellä. :)

perjantai 18. toukokuuta 2012

KM Testilenkki

Apinan testilenkki suoritettiin reippaasti TQHCFR FGCX cupin päätösosakilpailussa. 3x3 km lenkki juurakkoa, siltaa, mutaa, märkää, pitkoksia ja vähän ihan ajettavaakin polkua. Eli lähinnä kamalaa.

Hienostihan se Apina kuitenkin kulki. Aikaa tuhraantui reilu 40 min ja sijoitus oli kolmas, mutta koska apinassa on liian leveät kumit ei cup-pisteitä herunut. Käsittämätöntä vauhtia ukot kyllä painoivat jollain 35mm renkailla, osalla ei edes jarruja. Hullun näköistä touhua.

Satulaputkesta pätkäisin lenkin jälkeen pari senttiä pois. Putki oli aivan pohjassa ja pelkäsin, että se jumittaa pystyputken mutkaan ennemmin tai myöhemmin.

Älytöntä, että maastofixillä voi ajaa kovaa ilman, että kokoajan on hengenlähtö lähellä! En olisi uskonut, että se voi olla niin luontevan tuntuista ja jouhevaa etenemistä. Tätä lisää.

torstai 17. toukokuuta 2012

Karate Monkey (kasaus)

Usein pyörän kasaaminen lähtee rungonhankinnasta liikkeelle. Tällä kertaa ensimmäinen projektiin hankittu osa oli kuitenkin takaratas. Ratas on siis VeloSolo ratas, joka ruuvataan jarrulevyn tilalle. Tämä mahdollisti budjettihintaisten kiekkojen käyttämisen. Itse kasattuna tai customina ostettuna pelkkä takakiekko olisi helposti kustantanut koko setin hinnan. Ja olisivat olleet tod. näk. kamalan painavatkin. Fulcrumin Red Power XL kiekot jäävät juuri alle kahden kilon.

VeloSolo 16t ratas.

























Tilasin 16t ja 18t rattaat sekä yhden 2 mm välirenkaan, jolla sain ketjulinjan säädettyä suoraksi. Välitykseksi tulee aluksi 34 x 18t.

Koska runko on kirkuvan musta halusin mukaan vähän jotain muutakin kuin mustia osia, mutta en kuitenkaan mitään räikeitä värejä tällä kertaa. Mausteeksi laitoin vähän kiillotettua alumiinia. Kammet ovat Metan loppuunajetut uudella rattaalla, ja satulatolppa ProCraftin halpa ja painava alumiininen 20 mm setback putki. Oli muuten todella vaikea löytää mistään varastosta 27,2 mm alumiinin väristä satulatolppaa. Kaikkialta loppu. Ehkä päivitän joskus parempaan. Kolmas alumiinin värinen kohde on avaruudettimet. Nämä sain alumiinin värisiksi TSI menetelmin.
























Romukopasta kaivetuista alunperin mustaksi anodisoiduista avaruudettimista lähtee väri liukkaasti 10% NaOH -liuoksella. (NaOH - kylvyn kuplat ovat sitten vetyä eli ei askarrella avotulen vieressä, enkä suosittele hirveästi hengittämistäkään). Kylvyn jälkeen kiillotus pesuaineella ja sienellä ja lopuksi hetkeksi kiehuvaan veteen. Bling. Saa nähdä alkavatko tummua, kun ei ole varsinaista anodisointia tehty. Ainahan voi ostaa 3€:lla oikein tehdasvalmisteiset, mutta pientä TSI-projektia pitää aina olla.


Ei ollenkaan hullumman näköinen lopputulos. Yksinkertaisen pyörän voi näköjään rakentaa vaikka pataraudasta, niin lopputulos ei ole kauhean painava. Vaaka näyttää n. 10,3 kg.


FSA DH Single Speed ratas 34t ja Sramin 8 sp ketjut. Pesun jälkeen vanhoista Deus-x kammista tuli ihan uuden veroiset.

TuggNut on pakollinen varuste surlyn rungoissa, ainakin 9 mm linkkukiinnitys systeemin kanssa.

On-One Mary Bar. Trollin vänkyrän innoittamana lisää kunnolla taivutettuja tankoja.

+ 1 valmis fillari
- 1 ketjunkatkaisija (seuraavaksi hankin kyllä kunnollisen työkalun en kestä noita vitun rimpuloita)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Nettikauppatoimituskilpailu (loppuratkaisu)

Järjestin pahaa-aavistamattomille nettikaupoille toimitusaikakisan (sponsored by fillarikellari.blogspot.com).

Kisaan osallistuivat:
Bike-Discount (dhl) (0 €)
Bike-Components (dhl) (9,95 €)
Bike24 (dhl) (15 €)
Ja On-One (dpd) (6 €)

Lähtölaukaus lauantai-iltana.

Voittaja löytyi jo torstai-iltapäivällä: B24, onnea.
B-D sai hyvän startin, mutta hyytyi Neywiedin kaupunkiin. B-C puolestaa on kirinyt hyvin Kölnin ja Hannoverin kautta 1 päivän tilisiirtohandycapistä huolimatta. Kilpailun ainoa UK osalistuja laahaa pahasti viimeisenä, paketin ollessa vasta ensimmäisessä lajittelukeskuksessa. Edessä on kahden päivän kisa tauko. B-C:llä on ainakin hyvät mahdollisuudet päästä maaliin maanantaina.

B-D lähti huimaan loppukiriin ja oli maanantaina ensimmäisenä maalissa. Pronssille kiri yllättäen On-One. Mitalisijojen ulkopuolelle jäi muutaman tunnin marginaalilla B-C.

Kaikki kilpailuun osallistujat toivat oikean paketin oikeaan osoitteeseen ja vieläpä oikealla sisällöllä.

Tuloslista:
B24: vakuuttava suoritus neljäntenä arkipäivänä perillä. Kallein toimitus.
B-D: hyvä suoritus. Plussaa sai kilpailun isoimmasta paketista (kiekot) ja ilmaisesta koljetuksesta. 6. arkipäivänä perillä, samoin kuin loputkin kilpailijat.
On-One: plussaa kisan pisimmästä reitistä
B-C: Jäi tälläkertaa viimeiseksi, mutta jos ottaa huomioon laskun maksun tilisiirtona, johon tuhraantui 1 pvä, niin ihan kelpo suoritus tämäkin. Luottokortilla maksettuna olisi saattanut päästä hopealle.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Alue karkelot käyntiin

Alue Cuppikin on päässyt taas vauhtiin tämän vuoden osalta. Tässä lyhyt yhteenveto kolmesta ensimmäisestä kisasta.


Ensimmäisenä vuorossa oli Piikkiön XC-ralli.

Lähdin kisaan kevyt™ jäykkiksellä. Ehdottomasti hyvä valinta. Rataa oli muutettu viime vuodesta. Nyt rata oli vielä enemmän jäykkäperäystävällinen. Sijoitus omassa luokassa kolmas, reilusti kärkikaksikolle jääneenä. "Joku" sinkulakuskikin oli nopeampi, mutta kisasi onneksi eri luokassa.


Seuraavana ihmeteltiin, että miten pitkä matka se 1000 m voikaan olla.

Spadekin pääsi tositoimiin. Välityksenä 42-15, joka oli ainakin näin alkukaudesta huonoilla jaloilla ihan ok. Enemmän haittaa oli siitä, että viimeisellä kierroksella kuski hyytyi ja kierros aika oli useamman sekunnin pidempi kuin kahdella ensimmäisellä. Tuulinen sää teki kisasta normaaliakin raskaamman. Aika 1:30,58, joka on yllättäen "vain" kolme sekuntia hitaampi kuin viime kauden paras ja samalla oma ennätys. Toisaalta aika oli 9 sekuntia nopeampikuin viimevuoden (ja ylipäätään) ensimmäinen veto. Eli kehitystä lienee tapahtunut. Pidempää välitystä kyllä tarvitsisi jos meinaisi oikeasti ajaa kovempaa. Tärkeämpää olisi kuitenkin, että kuski jaksaisi kaikki kolme kierrosta täysillä.


Ja kolmatena todettiin, että 10 km on vähintään 10 kertaa pidempi.

Liedon 10 km tempo siis kyseessä. Paremman vekottimen puutteessa revittiin kisassa Spadella, joka olikin oikein loistava. Aerodynamiikassa ehkä pieniä puutteita, etenkin vastatuulessa, mutta muuten. Liedon reitti on kuitenkin niin tasainen, että vaihteilla olisi tuskin saavuttanut mitään suurta etua. Aika 17.20. Ihan jees, ja hei en ollut viimeinen.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Karate Monkey

Tuli hankittua siis Surlyn KM runko (vm 2010), kun sai halvalla.

Tarkoituksena on rakennella 29-fixi talvi / huonon sään tyhmäpyörä. Jos tulee hyvä, niin saa sillä ajaa myös kauniina kesä sunnutaina.

135 mm 29-fixikiekkojen heikohkosta saatavuudesta johtuen (puhumattakaan hinnasta). Päädyin jarrulevyn tilalle ruuvattavaan rattaaseen mallia VeloSolo. Eli kiekoiksi kelpaa normaalit tveninainer-maastokiekot.

Muita osia tilattu ympäri eurooppaa. Katsellaan mitä niistä syntyy. Budjetti pyritään pitämään alle tonnissa, eli luvassa ei ihmeempää hifistelyä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Trollin jarruongelma edistyy

Dual Controllien korvaajiksi arvottiin. Avidin mekaaniset BB5 levyjarrut ja kaveriksi XT:n pitkäkahvaiset V-jarrukahvat. Mekaaniset valittiin koska V-kahvat ovat usein vähän sirommat kuin hydrauliset, joka saattaa auttaa vipujen ja kahvojen sovituksessa j-bariin. Vaihtajiksi SLX 3x9. SLX:t vaikuttivat ennakkoon kohtalaisen hyvin muokattavilta. Vaihteenosoittajat saa poistettua ja lisäksi kiinnityspantaa saa siirrettyä sivusuunnassa muutamaan asentoon.

Asentaessa kävi ilmi, kuten ennakkoon pelkäsin, että vaihdevivut jäävät turhan kauas normaalilla ajo-otteella. Kiinnityspannan siirtokaan ei pelastanut tilannetta. Onneksi insinööri on ovela ja tajusi, että oikean ja vasemman pannan saa vaihdettua päittäin, jolloin vivut saa siirrettyä vielä sentin verran ulos päin. Näin vivut sai juuri ja juuri sopivalle etäisyydelle. Pienellä dremelmodifikaatiolla pantoja saisi siirrettyä vielä toisen sentin, jos tarvetta ilmenee.




 
Samalla vaihdoin stemmin vielä pykälän lyhemmäksi (80 mm). Josko vihdoin olisi hyvän mittainen.


Koeajoa seuraa...


Pieni maastofixikipinä kyllä jäi kutittelemaan tämän experimentaation jälkeen. Fixi-Trollia tuli pyöriteltyä n. 450 km:n edestä. Jonkinmoinen 29-maastofixi hahmotelma syntyi, mutta ei ainakaan vielä ole realisoitunut. Ehkä ensi talveksi voisi moisen raapia kasaan. Jos jostain tulisi vastaan sopiva 29-kiekkotarjous, niin siihen tarttuisin oitis.

Valtaisa kiitos Matille kiekon lainasta.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hajonneita osia taas.

Tällä kertaa tuhoamisen kohteena on kampiveikkojen Candy SL polkimet. Polkimet on hankittu 2-3 vuotta takaperin käytettynä. Polkimet, tai toinen niistä, on hajonnut aivan ennakkoodotusten mukaan muovisesta platformista. Onneksi varastossa on toiset saman moiset. Nekin tosin jo aika piestyn näköiset.



KO. Polkimet saa näköjään aika moneen osaan. Helppo olisi korjata, jos varaosia jostain löytäisi.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Norsun päivitys

Spade sai kevään kunniaksi uuden tangon (Charge Bowl) ja Fizik Microtex tankoteipin, joka muuten oli ärsyttävän hankala kieputtaa nätisti, koska se ei jousta yhtään. Lopputulos on kuitenkin oikein hyvän näköinen.

Josko alkavalla viikolla olisi vihdoin riittävän kuivaa testilenkille.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Trollin jarruongelma ...jatkuu

Takuupäätös jarruista tuli viimein. Hyvät uutiset ovat, että jarrut menevät takuuseen. Huonot puolestaa, että eivät voi vaihtaa uusiin tai korjata. Eli rahat palautetaan. Huonoksi uutiseksi tämän tekee se, että (XT) Dual Control jarruja ei saa enää mistään ja tuohon J-Bar tankoon on (kuulemma) kohtuu hankala saada normaaleja vipuja ja jarruja sopimaan mukavasti.

Täytyy speksailla ja surffata vaihtoehtoja. Ensimmäinen ja tietysti kaikkein itsestäänselvin vaihtoehto olisi vaihtaa tanko normaaliin, mutta siitä seuraisi välittömästi tarve rakentaa toinen pyörä, johon tanko sopisi. Tätä vaihtoehtoa yritetään kuitenkin toistaiseksi välttää.

Huomasin tässä juuri, että en ole ajanut vaihteellisella pyörällä kuukauteen. Muutama lenkki Pugilla ja loput ajot onkin suoritettu Trollilla. Kiinteällä pyörällä oppi yllättävän nopeasti ajamaan. Oppimisprosessia auttaa kummasti välitön palaute vaparattaan puttumisen unohtamisesta. Parissa päivässä oppi ajamaan tasamaalla ja alamäissäkin muisti polkea muutaman lisäpäivän jälkeen. En kyllä voi sanoa, että olisin ainakaan vielä "nähnyt valoa", mutta ainakin talvipyöräilyyn tommonen fixi on aika näppärä vehje. Saa nähdä miltä vaihteellisella ajo tuntuu tauon jälkeen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

And now for something completely different




































Lanzarotella pärjäsi ilman paksupyörääkin. Kovin on eri näköistä pyöräilymaisemaa, kuin kotona.

Gps käppyrä aiheesta.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Trollin jarruongelma

Röllin jarrut alkoivat oireilemaan vuodenvaihteen jälkeen pakkasten myötä. Ensin alkoi meteli. Metelin kasvaessa jarrutusteho laski samassa suhteessa. Deja Vu. det var juu.

Viimeinen silaus tuli -20ºC pakkasessa, jolloin takajarru laski lupullisesti alleen.

Reklamaatio prosessin edetessä tuskaisen hitaasti, vikaan löytyi yksinkertainen ratkaisu. Risat jarrut ja vaihteet kokonaan pois ja tilalle lainattu fixi kiekko. Eteen varuiksi jarru toisesta pyörästä. Ylijäämä laatikosta vanhat ketjut ja kokeilemaan.



Ongelma fixattu.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Uudet kumit Puggiin

Pugsley sai vihdoin uudet kumit vanhojen kulahtaneiden tilalle. Päivitin eteen 3,8 Larryn ja taakse otin hyväksi havaitun Endon.

Larry on kyllä eturenkaana juuri niin paljon parempi kuin erinäisillä keskustelupalstoilla on hehkutettu jo pari vuotta. Ohjattavuus on aivan eri planeetalta.

Jos nyt jotain negatiivista pitää hakemalla hakea, niin uudet kumit painoivat á 300 g enemmän kuin vanhat Endomorphit. +600g pyörivää massaa jo valmiiksi hysteerisen painaviin kiekkoihin. Kiekot painavat kumeineen nyt noin 3,9 kg/kpl = 7,8 kg! Sisäinen keventelijä kääntyy haudassaan!

perjantai 27. tammikuuta 2012

Fillarikuume parannettu

Niinhän siinä sitten kävi... Mutta kun mulla oli justiinsa synttärit ja kaikki...


Siinä on syheröä....

kivoja yksityiskohtia...
soon terästä...
ja sinnä on FlipFlop...
kimaltaa kivasti...

torstai 12. tammikuuta 2012

Fillarikuume, Perkele!


Aaaaaaaaaaarrh. Mene pois, paha, thyi, thyi. Suolaa suolaa, halpaa ja hyvää, Kekkonen kekkonen, mitäs läksit niii? 


Ei auta vaikka olen antibioottikuurilla ja napsin pseudoefedriiniä.