lauantai 24. heinäkuuta 2010

Helvetinjärven kansallispuisto 19.7.2010

Pyörä oli matkassa perheen kesäretkellä. Ruovedellä kävin tutustumassa Helvetinjärven kansallispuistoon.

Kansallispuiston maisemat olivat upeita ja maasto todella vaihtelevaa. Yllättävän hankalakulkuistakin paikoittain. Paljon korkeuseroja ja kivikkoja... ja paarmoja. Osa reitista puolestaan oli viettävää vauhdikasta singleträkkiä. Lisäksi reitille osuu aarnimetsää, kalliobaanaa ja vähän aina kaunista suomaisemaa.

Poljettavaa tuolla ei ole mitenkään erityisen paljon eivätkä reititkään ole ympyräreittejä, joten on ajettava samat polut edestakaisin. Mahdollisia lähtöpaikkoja tuolla on useita. Itse olin parkissa Kankimäellä, josta on lyhyt matka Helvetinkolulle. Helvetinkolulta lähtee kaksi reittiä: toinen Luoma- ja toinen Haukkajärveä kohti. Molemmat edestakaisin ajettuna noin 10 km.

Parin kilometrin matkalle parkkipaikalta Helvetinkolulle oli rakennettu varsinainen "High Way"eli n. metrin leveä hiekkapolku, joka sisälsi onneksi korkeuseroja ja muutamia kiviä.

Luomajärvelle kulkeva reitti ei ollut mitenkään erityisen nautinnollista ajettavaa. Reitti sisälsi paljon lyhyitä lähes pystysuoria nousuja ja järkyttävää louhikkoa. Pyörän päälta sai nousta noin 50 metrin välein. Eteneminen oli siis varsin tökkivää. Edestakaiseen matkaan sain tuhrattua taukoineen pari tuntia.

Haukkajärvelle kulkeva reitti oli huomattavasti mukavampi. Reitti sisälsi runsaasti ajettavia nousuja ja laskuja sekä pitkospuuta. Jyrkimpiin nousuihin oli rakennettu portaat, jotka olivat ajettavissa alaspän. Ylöspäin mentäessä meno muistutti Tahkotreeniä.

Kokonaisuudessaan matkaa kertyi n. 30 kilometriä, mutta silti sain tuhrattua retkeen yli 5 tuntia. GPS käppyrä lähes koko reitistä löytyy täältä.


Osuvasti nimetty reitistö.


Tämä lienee sitten sitä kuuluisaa juurakkohelvettiä.


Helvetinkolulta oli upeat maisemat rotkossa olevalle Iso Helvetinjärvelle.




Kamera syö ikävästi kerkeuserot, mutta tästä kuvasta saa paremmin käsityksen rotkon syvyydestä. Kuusen latva on kuvauskorkeudella, mutta juurakko ei ole edes ihan pohjalla.


Pakollinen ajokuva.


Pitkoksia koskemattomannäköisessä metsässä.


Reitistö sisälsi paljon erittäin jyrkkiä nousuja/laskuja. Kuvassa olevat pitkokset olivat vain muutaman metri polkua eteen päin (tai siis alaspäin).




Retkivauhtia ajaessa on aikaa evästauoille.



sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Tahko 2010 nähty ja käyty.

Lähdin tahkolle hauskanpito mielessä. Ja sitähän riitti.

Reissuun lähdettiin pääosin MTB-Turun porukalla, jonka juttujen taso on legendaarisen laadutonta. Kiitos siitä.

Ajelin yhden kierroksen (60 km) Pugilla. Tavoitteena oli päästä alle 5 tunnin. Loppuaika oli yllättävän hyvä 4.19.08. Rata oli kylläkin ilmeisesti aiempaa hieman nopeampi ja säänkin puolesta polut olivat nopeassa kunnossa.

Toiseksi viimeiselle huollolle kiivettäessä, noin 40 km kohdalla, alkoivat etureidet kramppailla. Kramppeja tuli loppumatkan aikana tasaisesti. Välillä kuitenkin pystyi ajamaan ihan kunnolla, joten en usko että krampit lopulta juurikaan hidastivat lopullista aikaa. Varsinaista seisoskelua ei kuitenkaan ollut kuin joitain minuutteja ja suuren osan taluttamistani pätkista olisin taluttanut ilman kramppejakin.

Tankkaus oli tällä kertaa niin onnistunut, että voimat eivät loppuneet missään vaiheessa. Juomaa kului 1,5 litraa urheilujuomaa ja noin 3,5 litraa vettä. Lisäksi mukana oli paketti taikapiirakoita ja yksi geeli. Kokeilin geeliä nyt ensimmäistä kertaa. Vaikutusta on vaikea analysoida, mutta ainakaan siitä ei ollut mitään haittaa. Hyvin upposi ja imeytyi.

Kalustovalintani aiheutti (odotetusti) kierroksen aikana: mm. hilpeyttä, kunnioitusta, epäuskoa, mielenkiintoa ja ainakin yhden kolarin :D Renkaan strategiset mitat ja paineen sai myöskin kerrata kohtuullisen tasaisesti.