perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pari kuvaa vapaapäivän lenkiltä


Rautaa rajalla


Wellcome to the jungle!


Lopuksi kylpyyn

torstai 28. heinäkuuta 2011

Tuusulanjärven ympäripyöräily

Sain vihdoinkin ängettyä polkupyörän karavaanin mukaan mummolla-reissulle. Jo useamman vuoden on ollut suunitelmissa käydä ajamassa kehuttua/suosittua Tuusulanjärven ympäri kiertävää kuntopyöräilyreittiä.

Reitillä on Tuusulan Latu ja Pyörä Ry:n ylläpitämä kierrosvihko, johon saa laittaa nimensä aina kun kiertää koko lenkin. Kaikki kierrokset osallistuvat loppukaudesta suoritettavaan polkupyöräarvontaan.

Reitti on mahdollista kiertää kokonaan pyöräteitä pitkin, mutta paikoin katsoin viisaammaksi ja/tai helpommaksi ajaa autotien laitaa. Päällyste oli pääosin hyvässä kunnossa ja reitti sisälsi yllättävän paljon mäkiä, vaikka järvenrantaa myötäileenkin. Yksi kierros on aika tarkkaan 20 km. Reitti oli sen verran mukava, että kiersin sen neljästi. Kokonais matkaa kertyi n. 88 km. Ajoaika 3h 40min, joka sisälsi yhteensä puolituntia maisemien/nähtävyyksien katselua.

Reitin maisema on monipuolista: Itse lähdin myötäpäivään liikkeelle Järvenpään kaupungin keskustasta, eli Tuusulanjärven pohjoispuolelta. Seuraavaksi reitti kulkee läpi Tuusulan Rantatien, joka on nimetty museotieksi.

"Tien varrella voi nauttia historian sävyttämistä maisemista sekä taide- ja kulttuurielämyksistä. Aleksis Kiven kuolinmökki, Halosenniemi, Erkkola ja Syväranta ovat museotien varren museoita. Ainola ja Ahola sijaitsevat Järvenpään kaupungin puolella. Suviranta ja Martta Wendelinin Annivaara ovat yksityiskoteja. Onnela palvelee edelleen matkailijoita kurssi- ja lomakeskuksena."



On kelvannut Pekan maalailla Halosenniemessä.


Täällä Kivi kuoli.

Reitille osuu myös Tuusulan kirkon seutu. Tuusulanjärven eteläkärjessä on Tuusulan keskusta, jonka jälkeen reitti kaartuu järven länsipuolelle. Tällä puolella on perinteistä suomalaista malaismaisemaa.




Seudulta löytyisi kenties maastopyöräilijällekin polkua.








Taidetta?




Katson maalaismaisemaa...


Viilentävä pulahdus olisi ollut poikaa.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Tahko 2.7.2011

Perjantaina oli saunakuumalla mökillä useampi teuraallemenoa odottavan näköistä polkijaa. Itse ainakin muistelin vuoden 2009 120 km via dolorosaa samassa säässä.

No ainakin omalta osalta matka sujui kuitenkin hyvin. Sai juotua ja vedettyjä geelejä ilman ihmeempia ongelmia. Ensimmäisen kierroksen 40-50 km väli oli jälleen kaikkein raskain ja meno hyytyi eikä mikään meinannut imeytyä. Viimeisen huollon jälkeen homma alkoi taas toimia. Joku nesteytys virhe ilmeisesti. Vauhti oli kuitenkin rauhallisestikin ajaen ja jalkoja säästellen ihan ok. Ensimmäisellä kierroksella tuli jopa uusi kierrosennätys 4.02.38,6. Toinen kierros meni hiemän hyytyneellä diiselillä ilman ongelmia. Vauhti tosin oli huomattavasti rauhallisempaa. Loppuaika oli 8:43, johon olen erittäin tyytyväinen vaikka ainahan olisi voinut mennä paremmin. Toisen kierroksen loppulaskussa päästelin täysillä (65 km/h = aika tyhmää) ja onnistuin puhkomaan kumin ja menetin muutaman arvokkaan sijoituksen



Huomasin jo ajaessa, että kierroksia ei oikein saanut irti koneesta ja syke oli kokoajan aika matala. Keskisyke 148 ja maksimi 175. Melko matala sanoisin. n. 30 % ajasta menin pk alueella eli n. 135 bpm. Ei vaan saanut nostettua tehoja kuin hetkellisesti. Helteen piikkiin kai tuo menee.

Suuri kiitos runsaaslukuiselle matkaseuralle.