lauantai 24. toukokuuta 2014

Toukokuu 24h

Toukokuussa on kertynyt mukavan vaihtelevaa lenkkiä vaihtelevaan vuorokauden aikaan. Lenkiä on ajettu "hauskasti" kellon ympäri. Eli toukokuun 1-24 pvä välisenä aikana olen ollut lenkillä jokaisen vuorokauden tunnin ajan.

tunnit 21-7 = ANL (17-18.5)
tunti 8 = työmatka maisemareittiä maasto (22.5)
tunnit 9,10,11,12 = maantielenkki (3.5)
tunti 13 = aika-ajo 31,07 km/h keskarilla (21.5)
tunti 14 = työmatka maisemareittiä maasto (6.5)
tunnit 15,16,17 = maantielenkki (24.5)
tunnit 18, 19, 20 = maastolenkki (7.5)

24h kertymä ei sattunut vahingossa, vaan yllytettynä. Hyvin todennäköistä, että ei ole aiemmin vahingossa tullut vastaavaa suoritettua.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Turku All Night Long

Viikonloppuna oli vihdoin, pitkään suunniteltu ja kovasti odotettu, ANL ajo. Tarkoitus oli pyöräillä maastossa n. 12 tuntia yötä vasten.

Reittisuunnitelmana oli karkeasti kiertää Turku laajassa kaaressa. Varsinaisen kartturimme ollessa estynyt, ajelimme TODELLA karkean suunnitelman varassa.

Matkaan lähdettiin Kaarinan Honkkarilta n. 20.30. Sää oli mukavan tuuleton lämpötilan ollessa n. 17 astetta. Heikolla Kaarinan polkujen hallinnalla harhailimme sekalaisissa pusikoissa kohti Tuorlan peikkopolkua. Matka jatkui pitkin rantaa kohti ala-lemua ja vaarniemeä. Vaarniemen kallioilta avautui upea auringonlasku kellon lähennellessä jo yhtätoista.

Seuraavaksi suuntasimme Katariinan ja Luolavuoren läpi kohti Turun keskustaa. Näillä main pyöräni takanapa sanoi kovaäänisesti PAM ja vapaaratas alkoi jumittaa, eli polkemisen lopettaessa pakka pyöri renkaan mukana ja kelasi ketjua rullalle. Vaiva ei onneksi ollut ihan terminaali laatua, toiminnan paluatuessa aina ajoittain. Turun keskustassa pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan kauniista Aurajoesta Myllysillalle, jossa sattui (ylläri ylläri) hupaisa kohtaaminen juopuneen paikallisasukkaan kanssa. Tällä kertaa kohtaaminen oli aavistuksen normaalista kaavasta poiketen "hipsteri" joka etsi fixiinsä neulaventtiliyhteensopivaa pumppua. Ei löytyny.

Seuraavaksi olisi ollut tarkoitus ajella Pahaniemen läpi ja pyöriä Pernon poluilla, mutta koska kenelläkään ei ollut varsinaisesti mitään käsitystä alueen metsistä ja väsymys alkoi tehdä tehtävänsä, päätimme suorittaa siirtymän kohti Raisiota pääosin teitä pitkin ajaen kuitenkin kaikkien matkalle osuneiden metsien läpi. Lämpötila oli laskenut noin 5 asteeseen ja koskeus tuntui metsän ulkopuolella aika kylmältä.

Raisiossa suuntasimme Kerttulan läpi kohti 24h huoltoasemaa, jossa pidimme pienen kahvi/sämpylä -tauon ja hankimme lisää nesteytystä. Tauon jälkeen oli mukava jatkaa kuunloisteessa kohti Kullaanvuoren metsiä.





































Kullaanvuoren huipulla totesimme, pohjoisen tavaanrannan alkaessa valjeta, että yö alkoi olla ohi. Kello oli jo yli kolme.














Tunnelman ollessa korkealla laskettelimme alas ja suuntasime kohti Haunisten allasta. Saavuttuamme Haunisiin tiheän metsän läpi oli jo niin valoisaa, että lamppuja ei juuri enää tarvinnut. Retki jatkui Pomponrahkan suon (kaikilla kunnon reissuilla pitää päästä suolle) kautta impivaaran metsiin.

Kehnon polkuvalinnan seurauksena, seuraavaksi suunnitteilla olleen Orikedon päätimme jättää väliin Kellonkin ollessa jo yllättävän paljon suuntasimme retkueen kanssa kohti Halisia, jossa aurinko oli jo alkanut kunnolla paistaa puunlatvojen yli. Vaikka pidänkin pimeästä, niin koko yön valvomisen jälkeen nousevan auringon aiheuttamaa hyvää oloa on vaikea voittaa.


































Aamulla syödään tietysti aamupalaa. Ruokailupaikaksi löytyi Littoisten järven rantakallio, jonka kärkeen aurinko oli juuri alkanut paistaa. Täydellistä.


Toni ja Peter nautiskelemassa auringosta aamupalapaikalla.





Järvenkierron jälkeen Toni suuntasi siirtymälle kohti kotia. Minä ja Peter jatkoimme matkaa vielä Lausteelle, josta varissuon kautta kohti kotia. Kotona olin noin 08.30. Matkaan olin lähtenyt 19.30 maissa eli reisulle kertyi kestoa noin 13 tuntia. Loistava Tahkotreeni. Matkaa kertyi "vain" 112 km. Tahkolla joutunee pitämään vähän kovempaa vauhtia ja vähemmän maisemanihastelutaukoja. (Kun matkassa on kaksi valokuvaintoilijaa, niin taukoakin väistämättä tulee.) Tahkolla ei kuitenkaan tarvitse juuri arpoa, että mihin suuntaan jatkaisi seuraavaksi. (oikea vastaus = kohti lähintä ylämäkeä).

Särkynyttä vapaaratasta lukuun ottamassa Spearfish toimi hienosti. Loistava pitkänmatkan seikkailupyörä.

Epäonnen vapaaratas. Etualan hampaista muutaman harja murtunut. Pienikin vika riittää kun se on oikeassa paiakssa.
Peterin ja Tonin  blogeissa raportit loistavilla kuvilla.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kesäksi kuntoon (osa 2)

Kesän koitos lähestyy ja odotus on kova, mutta treenaaminen on olut viimeaikoina aika vähäistä. Olin itse reilun viikon kipeänä. Ja kun muukin perhe sairasti, huhtikuun loppupuoli meni hukkaan. Huhtikuun kilometrit: päätä huimaavat 294. Vähän tehokkaampaa tarttis olla. Täytyy toivoa treenimielessä ehjää toukokuuta.

Viikoloppuna pääsin sentään jo lenkille. Pyörähdin Paraisilla, jossa en ole jostain ihmeen syystä ennen koskaan käynytkään. Ihan kaunis saari, vaikka ei ollut lehdet vielä puissa. Täytynee käydä kesällä uudestaan. Saariston rengastien surullisenkuuluisa pyörätiekin tuli viimein katsastettua ja ihan kuten ennakkotiedot antoivat olettaa se on lähinnä vitsi maantiepyörällä ajettavaksi. Peregrinellä se oli kuitenkin ihan mukava cyclobaana. Lenkille sain mittaa 101 km. Aikaa kului evästaukoineen n. 4,5 tuntia, eli vaukti oli varsin pk:ta. Ajon aikaista keskaria ei tullut katsottua, kai se nyt yli 25 oli kumminkin. Yllättävän tyhjiksi meni jalat, mutta laitan sen flunssan jälkioireiden piikkiin.





































Lihaskunto puolella olen edelleen, saikkua lukuunottamatta, jatkanut säännöllisesti punnerruksia, pohkeiden, selän, vatsan ja kylkien liikkeitä.