lauantai 21. helmikuuta 2015

Vajosuon kaljahiihto


Tämäkin päivä piti nähdä. Ostin itselleni ensimmäiset sukset. En olisi uskonut että sitä tulee koskaan tapahtumaan.

Peter kyseli lähtijöitä hiihtoyöretkelle. Valittelin, että en omista suksia. Linkki edullisiin metsäsuksiin tuli välittömästi. Ei auttanut muu kuin käydä katsastamassa millaiset lankut oli kyseessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.



Pohjustuksena pitänee vielä mainita, että en ole koskenut suksiin pitkällä tikullakaan 80-luvun lopun jälkeen. Ennen reissua kävin sentään tunnin verran kokeilemassa onnistuuko suksillä liikkuminen ollenkaan.

Sää Turussa ei antanut kovin optimistista kuvaa reissun mielekkyydestä, sillä perjantaina lunta oli käytännössä enää auratuissa kasoissa. Ajomatkan aikana kohti Rantapihaa lumitilanne ei juurikaan näyttänyt paremmalla. Vasta lähes perillä pellot alkoivat näyttää edes jokseenkin lumisilta. Matkaan lähdettiin perinteisen suunnitelman mukan, eli 18.00 Savojärven rantapihalta. Kurjenrahkan ja Vajosuon ylittäen laavulle.

Suolla oli kuitenkin onneksi ihan riittävästi lunta. Paikoin jopa yllättävän paljon. Peter ja JJ huolehtivat suunnistuksesta. Minä keskityin lähinnä pysymään pystyssä. Tasaisessa maastossa liikkuminen oli jopa yllättävän helppoa kokemukseen nähden. Pienikin nyppylä tai ojanylitys paljasti kuitenkin todellisuuden. Hiihtäjästä tuli matkustaja...

Sinne vaan...

Suolla oli maagisen pimeää. Kirkkaat otsavalot estävät hämäränäköä tehokkaasti ja maailma rajoittuu muutaman kymmenen metrin alueeseen jonka takana on pelkkää mustaa.

...vai eikö sittenkään.
Sammutimme valot. Muutaman minuutin sokeuden jälkeen silmät alkoivat tottua pimeään. Puuraja erottui taivasta vasten yllättävän selkeästi vaikka olikin pilvinen yö. Lopulta näkökyky riitti juuri ja juuri erottamaan lähimmän maaston. Vajosuon yli päätimmekin tulla kokonaan ilman valoja. Erikoinen kokemus sekin.

Laavulle löysimme n. 3 tunnin hiihdon jälkeen ja tuli viriteltiin välittömästi.

Perinteinen suojaoksen torninuotio.

Eväät ja oluet maistuivat hyvältä kuten aina. Syömisen jälkeen minulle tuli pientä pahoinvointia ja alkoi paleltaa. Päätinkin kömpiä puolenyön jälkeen makuupussiin lämmittelemään. Nukkumaan kävimme joskus ennen kahta.

JJ liekin vankina

Aamulla heräsin seitsemän maissa ensimmäisenä (yllätys) ja virittelin nuotion. Itse tehdyllä sytykkeellä nuotio leimahtikin iloisesti.



JJ ja Peter jatkoivat vielä hetken unia.

Aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin suolle. Päivänvalossa paljastui, että suo oli vielä märempi miltä se pimeässä oli vaikuttanut.


Talvisen suon väriskaala pilvisellä säällä on aika yksipuoleinen.

Kuva: Peter Nylund

Kuva: Peter Nylund


Suolta löytyy aina vaikuttavia yksityiskohtia.
Peter ja Savojarvi
Allekirjoittanut sakkolenkillä. Rastin aiheena: etsi pudonnut makuupussi suolta. Nolous. 
Kuva: Peter Nylund

Sakkolenkin jälkeen oli jalat jo aika väsyneet ja uusia lihaksiakin löytyi. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan arviolta 20-25 km. Ensikokemuksen perusteella retkihiihto on oikein oivallinen laji. Oma suoritus oli yllättävän hyvä. Pelkäsin ennakkoon paljon suurempaa määrää horjumista ja hosumista. Ja mikä parasta yhtään pyllähdyskuvaa ei ehtinyt kukaan ottaa. Ha. Ehdottomasti aion kokeilla uudestaan. Sään puolesta näyttää tosin siltä, että tämän talven hanget on hiihdetty. Mutta aina voi tulla takatakatalvi.


torstai 5. helmikuuta 2015

Pugsleyn retkivarustus.

Ajattelin hieman avata omia ajatuksia pyörän retkivarustelusta, vaikka mikään erityisen aktiivinen retkeilijä en olekaan.


Maastopyörän retkeilyvarustaminen vaatii hieman enemmän huomiota kuin perinteisen retkipyörän lastaaminen. Maastossa on tärkeää, että kaikki on tukevasti paikoillaan, eikä heilu ja hytky. Tavaran liike hankaloittaa ajamista ja jos pakkaukset kolisevat ja kilisevät menee lisäksi hermot.

Aloitetaan edestä. Tangon alla roikkuu kuivapussi, johon on hyvä laittaa jotain kevyehköä, mutta tilaa vievää esim. makuupussi. Kovin painava tai epätasaisesti jakautuva paino hankaloittaa ohjattavuutta. Tavaran kiinnitykseen on olemassa kaupallisia valjaita, mutta pihinä TSI miehenä taivuttelin lähes ilmaisen telineen parin millin teräslangasta, jonka päälystin kangasteipillä (ks. kuva alla). Säkki kiinnittyy tukevasti neljällä irtoremmillä. Kaksi kiinni tangossa ja kaksi haarukssa. Näin kiinnityskorkeudenkin saa säädettyä vapaasti.

Tankopussintukiranka
Pussi pysyy irti emäputkesta. Lisäksi tukiraudat estävät paketin keikkumista.
Yksinkertaisimmillaan kiinnitys onnistuu remmeillä suoraan tankoon, mutta silloin säkki saattaa hankautua emäputkea vasten. Toinen mahdollinen komplikaatio on, että säkki on niin ylhäällä, että tankovalo jää sen taakse.
Aiemmin käytin edessäkin tarakkaa, joka on pakkaamisen kannalta luonnolliseti huomattavasti helpompi. Tarakasta seuraa kuitenkin se, että eturengasta ei välttämättä näe. Lisäksi tarakalla oleva tavara varjostaa pimeällä renkaan edessä olevan maaston. Ajaminen on huomattavasti helpompaa kun näkee renkaan ja maaston sen edessä.


Tangossa/stemmissä roikkuu näppärä pussi, josta saa kaivettua vaikka evästä tai kameran ajaessa. Stemmin toiselle puolelle mahtuisi samanlainen. Enemmän ajoa sisältävillä retkillä ehdoton. Vaakaputken päälle saa myös monenlaista pussia esim eväille tai vaikka työkaluille yms. pikkutavaralle, mitä nyt milloinkin tarvitsee helposti käden ulottuville. Tangon päälle saisi vielä tarvittaessa vaikka karttatelineen.


Runkolaukku on myös ehdoton. Itse en ole vielä hankkinut koko etukolmion kokoista laukkua. Isompi laukku olisi pidemmillä retkillä parempi. Sinne mahtuu yllättävän paljon irtaimistoa. Iso laukku vie kuitenkin tilaa juomapulloilta. Mutta kuten kuvasta näkyy aika paljon tyhjää ilmaa jää etukolmion sisälle. Ison runkolaukun etuna olisi myös painopisteen pysyminen mahdollisimman alhaalla. Hyvään runkolaukkuun saisi tukevasti painavia ja hankalia tavaroita kuten esim. retkikeitintä, kattilaa jne. Omassa laukussa kulkee lähinnä työkalut, varakumi ja muut varaosat.

Haarukassakin kulkee mukavasti irtaimistoa. Juomapullo tai vastaavan kokoinen kuivapussi mahtuu molemmille puolille. Uudemmissa pyörissä on tätä varten valmiiksi kiinnitysreikiä ja ainakin Salsalla on erityisesti tavaran kiinnitykseen suunniteltuja telineitä. Omassa ei ko. reikiä ole joten olen käyttänyt lisäjuomapullolle tehtyjä pikakiinnikkeitä. Ei kaikkein tukevin ratkaisu, mutta ajaa asiansa.

Bivvybag kulkee kivasti haarukan kyljessä.
Takana kulkee tarakalla iso kuivapussi, johon mahtuu leirissä tarvittavia vaatteita, makuualusta ja eväitä. Repun olen pyrkinyt pitämään aina mahdollisimman kevyenä. Painavan repun kanssa saa vain selän kipeäksi. Repussa kulkee lähinnä juomapussi, evästä ja muuta leirissä tarvittavaa pikkutavaraa kuten ea-pussi, tulentekovälineet, otsalamppu jne.


Toisin kuin perinteisessä jalan suoritettavassa retkeilyssä, kun jokainen gramma tarvitsee kantaa selässä, pyöräillessä ensimmäinen rajoittava tekijä varusteita valitessa ei ole paino vaan tilavuus. Toki kevyemmin lastattu pyörä kulkee helpommin etenkin jos joutuu etenemään pyörää työntäen. Pyörän kyytiin mahtuu kuitenkin järkevästi pakattuna vain tietty tilavuus tavaraa. Selkään saa teoriassa aina halutessaan isomman rinkan, jos vaan jaksaa kantaa.

Läskipyörä soveltuu ajopehmeytensä ja vakautensa ansiosta loistavasti retkeilykäyttöön. Talvella retkeillessä läskipyörän edut korostuvat entisestään. Mutta mikä tähänsa maastöpyörä soveltuu todistettavasti retkeilyyn. Mitä enemmän pyörästä löytyy kiinnikkeille paikkoja sen helpompaa lastaaminen on.