maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tahko 180 km päihitetty

Selvisin Tahkon 180 km matkasta kunnialla. Maalilinjan ylitin ajassa 13h 23min 51s. Mahtava tunne.

Ilmeisesti kaikki palaset osuivat niin nappiin kuin omista lähtökohdista on mahdollista. Suoritus meni yllättävän tuskattomasti. Eihän se koko matkaa nyt varsinaisesti hyvältä tuntunut, mutta missään vaiheessa eteneminen ei muuttunut samanlaiseksi taisteluksi kuin monena vuonna lyhyemmillä matkoilla on käynyt. Kovempaa ajamalla tämänkin puutteen olisi tietty ratkaissut. Kunnon kesto ja nopeus yllättivät, sillä pidemmät ajot olivat jääneet todella vähälle kevään ja alkukesän aikana. Pääasiassa max 3-4 tunnin lenkkejä maastossa tai maantiellä 1-2 kertaa viikossa. Toisaalta en ollut kevään aikana kertaakaan flunssassa, joka on perinteisesti ollut tapana aina ennen Tahkoa.

Reitille lähdettiin 5.00 lämpötilan ollessa mielyttävä 17 astetta. Ensimmäinen 60 km oli tarkoitus ajaa ihan rauhallisesti kelloa toijottamatta ja mahdollisimman taloudellisesti. Ajo tuntui tässä vaiheessa vielä hämmästyttävän helpolta. Tunkata ei tarvinnut kuin kinahmien nousuissa. El Grandekin nousi kokomatkan kuin itsestään. Tunnelman ollessa korkealla lähdin reippaasti toiselle kierrokselle. Sään ja vapaan reitin ansiosta kierrokseen kului yllättäen "vain" 4h 5min, joka ei ole montaa minuuttia parasta yhden kierroksen aikaani hitaampi.

Ajoitus osui tuurilla täydellisesti nappiin sillä kakkos kierrokselle lähdin klo 9.10, eli juuri kisakuskien ja 120 ajajien perään ja 10 min etumatkalla seuraavaan lähtöryhmään. Alun siirtymällä olisi tehnyt mieli avata kaasua, mutta hoin itselleni kokoajan, että rauhassa, rauhassa, hissun, kissun. Vain muutama nopeampi kuski sai minut kiinni ennen Kinahmi I nousua, eli sain ajaa taas Kinahmin huipun ja laskun ihan rauhassa. Toisessa huoltopisteessä sain kiinni 120 km ajajien peräjoukkoa ja tästä eteenpäin oli jonkin verran ajoseuraa. Missään vaiheessa polkujen kuitenkaan ruuhkautumatta. Lämpötila, joka tässä vaiheessä oli noussut jo hellelukemiin, alkoi vaikuttaa. Olen erityisen herkkä auringon paahteelle, kuten varmaan suurin osa muistakin suomalaisista. Kinahmi II nousussa reidet alkoivat vähän kramppailla ja jouduin venyttelemään taivaan portaissa. Tästä alkoi matkan vaikein osuus, jonka aikana joitui varomaan liikkeitään. Ajelin sitkuttamalla ja "nautiskelin" merisuolaa ja salmiakkia ja yritin juoda varovasti, sillä imeytyminenkin oli alkanut tökkiä. Kuumuus alkoi tuntua todella pahalta ja kone alkoi keittää. Kaadoin huoltopisteillä vettä reilusti päähän, jotta sai edes vähän pahinta ylilämpöä pois. Krampit eivät juurikaan vaivanneet ja eteneminen onnistui koko ajan kohtuullisella vauhdilla ja toisen kierroksen kääntöpaikalla olin ajassa 8h 37min (joka on muuten sattumoisin oma ennätykseni 2 kierroksella). Toiseen kierrokseen kului 4h 32min. Kääntöpaikalla istuskelin hetken varjossa ja nautiskelin sinne jättämäni cola tölkin, joka maistui ihanan viileältä vaikka oli varmaan yli 20 asteinen. Kysyin itseltäni, että olisiko ehkä järkevä jättää tähän? Vastausta ei kuitenkaan kuulunut joten napasin matkaan evästäydennykset ja jatkoin matkaa.

Kolmannen kierroksen alkusiirtymä tuntui aika väkinäiseltä, mutta josain kohtaa ennen Kinahmia taivaalle saapui kuin taikaiskusta pilvimassa. Neste oli hissuttelun ja suolan ansiosta alkanut vihdoinkin imeytyä. Kävin kusella ja fiilis parani todella nopeasti. Tiesin jo tässä kohtaa vanhasta kokemuksesta, että tulen selviämään maaliin, ellei tule kalustorikkoa tai jotain hölmöä loukkaantumista. Ajelin koko loppumatkan todella hyvällä fiiliksellä ja pikkuhiljaa vauhtia nostaen. Viimeisen kierroksen aikana napsin tasaisesti väsyneimpiä 120 km ajajia nousuissa, josta sai entisestään lisää voimia. Maalissa olin siis ajalla 13h 23min 51s. Eli kolmannen kierroksen aika oli 4h 46 min. Ajon jälkeen tuntui, että viimeinen kierros olisi ollut nopeampi kuin toinen. Ilmeisesti pitämäni tauot olivat pidempia vaikka itse ajaminen saatoikin olla nopeampaa. No joka tapauksessa 2 viimestä kierrosta tuli ajettua aika samaa vauhtia ensimmäisen ollessa lyhyiden taukojen takia selvästi nopein.

Lopullinen sijoitus oli 27. Keskeyttäneitä oli viitisentoista, josta voi nopealla laskutoimituksella selvittää, että olin lähes viimeinen joka tuolta matkalta selvisi maaliin. Ei vähennä hyvää fiilistä pätkääkään. Oma tavoite alittui puolellatoista tunnilla.

1. kierros  4.05
sija 30

2. kierros 8.37 (väliaika 5.33)
sija 29

3. kierros (maali) 13.23.51 (väliaika 10.24)
sija 27 / 29 / (44 startanutta)

Spearfish toimi kuin unelma. Ei minkäänlaisia ongelmia. Mäkien nousun helppous yllätti. Selkeästi paras ylämäkipyöräni ikinä. Vänkyräinen On-One Mary -tankokin toimi juuri niin kuin olen lyhyempien lenkien perusteella uumoillutkin. Ranteet ja sormet eivät puutuneet juuri lainkaan. Jopa Metalla, jossa oli 140 mm keula aiheutti sormien ja ranteiden puutuminen todellisia ongelmia etenkin laskuissa. Metaan verrattuna laskuissa sai olla aavistuksen varovaisempi, mutta nopeuteen se ei tuolla radalla vaikuttanut ollenkaan. Ylämäet olivat kuitenkin niin paljon kevyempiä.

Matkan aikana söin pari energiapatukkaa ja yhden ison geelin joka kierroksella. Lisäksi otin uudelle kierokselle kääntöpaikalla aina uuden pullon vahvaa urheilujuomaa. Repussa (1,5 l) pidin vain vettä, jota kului arviolta n. 8 litraa. Näiden lisäksi huoltopaikoilta aina muutama muki vettä, rusinoita, suolaa, vähän banaania sekä jokunen suolakeksi.

Onnistuneen kestävyysurheilusuorituksen aikaan saama adrenaliini ym. humala on kyllä ihmeellinen. Voittamattomuuden tunne on vahva vaikka olinkin melkein viimeinen. Kokonaisuudessaan aivan mahtava reissu, josta jää hyvä fiilis varmasti pitkäksi aikaa. Kiitos MTB-Turun porukalle ja kaikille matkan varrella kannustaneille.

5 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Onnittelut vielä kerran! Ajat tällä hetkellä todella vahvasti.

Toni Lund kirjoitti...

Onnittelut, hienosti ajettu! Ensi vuonna sitten 240 km?

Jukka Kivirinta kirjoitti...

Ei voi kuin yhtyä tuohon viimeiseen kappaleeseen. Olihan se aivan mahtava fiilis ylittää maalilinja kolmen kiekan jälkeen. Itellä meni ajo todella helpon tuntuisesti, ainoat ongelmat oli toisella kierroksella 60 ja 120 kärkeä väistellessä. Kovanaamoja ovat kaikki maaliin ajaneet 180 kuskit

Laika kirjoitti...

Silloin kun 180km järjestettiin ekan kerran, hämmästeltiin urakalla niitä maaliin saapuvia yli-ihmisiä. Sellainen taidat olla sinäkin. Loistava suoritus!

Jarkko kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista.

Ajon aikana saamista kommenteista tuli tosiaan aika eläviä flashbackkejä jonkun vuoden takaa, kun itse rämpi yhtä kierrosta kuoleman partaalla ja nämä epäihmiset ohittelivat heittämällä ylämäissä vaikka oli ties kuinkamones kierros jo menossa.

Jotain kehitystä siis voinee sanoa tapahtuneen. Kehitys on ollut kuitenkin niin hidasta, että itse ei huomaa eroa.