Kahden viikon päästä on taas luvassa pyöräkauden odotetuin viikonloppu. Silloin on nimittäin Mammuttimarssin 10-vuotis juhlakilpailu. Luvassa ainakin entistä pidempi reitti, n. 190 km lyhintä reittiä. Todellisuudessa siis varmasti reilusti yli 200 km. Kartanlukuharjoitus oli siis paikallaan. Suunnistustaidolle ei voi enää mitään, mutta kartan kanssa ajaessa tarkoitus olisi totutella kartan ja todellisen maaston etäisyyksiin..
Ratamestarilta tilattiin siis helppo rata jolla olisi pituutta +100 km. Jostain tuli mieleen, että lähiseudulla sijaitsee useampi vanha kivikirkko. Ne saisi helposti kartalle ja kuvaamalla ne saisi kivasti "leimattua" rastit. Ihan kaikkia seudun kivikirkkoja ei pystynyt ottamaan mukaan, sillä silloin reitistä olisi tullut jo turhan pitkä. Päätin jättää saariston pois reitiltä, koska silloin olisi pitänyt joko ajaa edestakaisin tai kiertää koko saariston rengasreitti. Lossi yhteyksien aikatauluttaminen ei kuitenkaan kiinnostanut joten päätin pysyä pääasiassa mantereen puolella.
Keskiaikaisten kirkkojen lisäksi rasteihin pääsi mukaan muutama vanhan kirkon paikka tai muu reitin varrella sopivasti ollut kirkko.
Radalle asetin pari dogmaa:
1. Saman reitin kulkeminen edestakaisin tai kahdesti samaan suuntaa kielletty, ellei ole pakko.
2. Lähtö niin, että ehtii tulla pimeä.
3. Pyrittävä ajamaan niin että on kokoajan kartalla vaikka reitti onkin pääosin tuttua.
4. Käytettävä reittejä, jotka on kartasta löydettävissä.
5. Uintirasti ei pakollinen, mutta suositeltava...
Näillä eväillä liikenteeseen reitille, jonka arvioin kartalta karkeasti 110-120 km pitkäksi.
Lähdin liikenteeseen klo 15.00. Sää oli aurinkoinen, mutta aika kylmä. Mittari näytti peräti 5 C, mutta pohjoistuuli oli pirullisen viiltävä. Onneksi olin pakannut mukaan lisäpaidan, housut ja lämpimämmän hatun, jotka kaikki puin yksitellen päälle auringon laskuun mennessä.
Valoa olisi tarjolla noin 4 tuntia, joka ilman kartanlukua olisi riittänyt lähes koko matkalle, mutta olin uumoillut että suunnistus ja kulttuurihistorian ihailu hidastaa matkantekoa huomattavasti.
Alkumatkasta kartan seuraaminen oli aavistuksen hankalaa, sillä ensimmäiset rastit sijaitsivat parin kilometrin säteellä kotoa ja pari kertaa tuli väkisin "huijattua" ja käänyttyä vaikka ei välttämättä muistanut seurata karttaa.
Rasti #1. Pyhän Katariinan kirkko 1400-luvun lopulta. Vaikea eksyä kun etäisyys nykyisestä asunnosta pari kilometriä ja edellisestä 500 m.
leima 15:11
Heti alkuun kuitenkin huomasin että taas kuvittelen kartan etäisyyksiä paljon pidemmiksi kuin ne oikeasti ovat.
Rasti #2. Koroisten kirkko. 1200-luvun piispanistuimen sijaintipaikka vuodesta 1229-1396.
leima 15:21
Rasti #3. Maarian kirkko. Rakennettu todennäköisesti 1440-luvulla.
leima 15:25
Rasti #4. Ravattulan keskiaikainen kirkko. Kirkon argeologinen kaivauspaikka sijaitsee Ristimäessä keskellä peltoa olevassa metsäsaarekkeessa. Kirkko on rakennettu 1100-1200 lukujen vaihteessa. Kyseessa Suomen vanhin tunnettu kirkko. Jäännökset löydettiin vasta vuonna 2013.
leima 15:41
Rasti #5. Liedon kirkko. Arvioitu rakennetuksi 1470-1480.
leima 16:11
Pikkuruinen silta Aurajoen yli Liedon kulmalla.
Rasti #6. Ruskon kirkko. Rakennettu todennäköisesti 1510-1530. Puinen kellotapuli vuodelta 1744
leima 17:07
Komeita hopeapajuja?
Rasti #7. Maskun kirkko. Rakennettu n. 1490-1510.
leima 17:43
Varjo pitenee.
Rasti #8. Nousiaisten kirkko. Kivikirkko rakennettu todennäköisesti 1420 tai 1430-luvulla. Paikalla sijainnut ilmeisesti useita puukirkkoja ennen nykyistä kivikirkkoa. Alueelta löydettu kalmistoja jotka on ajoitettu toisen vuosituhannen alkuun. Piispan istuin siirrettiin täältä rastille #2.
leima 18:09
Rasti #9. Lemun kirkko. Rakennettu joskus1460-1480 välillä. Tälläkin paikalla sijainnut aiemmin puukirkko joka kansanperimätiedon mukaan rakennettiin tälle paikalle koska hirsikuorma sattui kaatumaan.
leima 18:44
Aurinko vajosi puiden taakse noin 19.00 aikoihin.
Rasti #10. Askaisten kirkko. Rakennettu 1653, eli tämän ei lasketa olevan keskiaikainen.
leima 19:21
Askaisten kirkon vieressä sijaitsee Mannerheim-ristin ritareiden kunniaksi tehty ritaripuisto ja naapurissa sijaitsee Mannerheimin syntymäkoti, Louhisaaren kartanolinna.
Auringon lasku Merimaskun kirkonsalmen sillalta nähtynä.
Rasti #11. Marimaskun puinen kirkko vuodelta 1726. Tämäkin kirkkomaa on museoviraston mukaan määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi. Helppo ymmärtää.
leima 19:59
Rasti #12. Naantalin kirkko. Kirkon rakennusvuodesta ei ole tarkaa konsensusta. Naantalin birgittalaisluostari vihittiin käyttöön 1462, tätä vuotta on pidetty myös kirkon vihkimisvuotena, mutta joidenkin spekulaatioden mukaan rakennettu vasta myöhemmin 1400-luvun lopulla.
leima 20:41
Uintirasti sijaitsi Naantalin kirkon välittömässä läheisyydessä. Kumma kyllä rannalla ei ollut ketään vaikka sää oli mukavan pilvetön ja lämpötila vain pari astetta pakkasen puolella.
Lämmin juotava maistui.
Uinnista sai kummasti virtaa ja polkeminen tuntui ihmeen kevyeltä ja olo virkeältä loppumatkan aikana.
Raision temppeli. Hetkinen... ei tainnutkaan olla vielä tämä.
Rasti #13. Raision kirkko. Rakennusajankohta arvioitu 1480-1520 välille.
leima 21:46
Rasti #14. Mikaelinkirkko. Reissun selkeästi nuorin rasti erotuu joukosta, eikä oikein kuuluisi listaan, sillä se on valmistunut vasta vuonna 1905. Komea kumminkin.
leima 22:16
Rasti #15. Viimeisenä oikeutetusti Turun tuomiokirkko. Rakennettu kivestä puisen kirkon tilalle joskus 1300 luvun alussa. Kirkkoa on kuitenkin laajennettu pitkin 1400-lukua ja tornia korotettu useampaankin otteeseen myöhemmin, 1600, 1700 ja 1800-luvuilla.
leima 22:33
Loppuun vielä muutama turisti räpsy jokirannasta.
Aikaa lenkkiin kului suunnistuksineen ja muine puhteineen peräti 7h 45 min. Liikkeellä oloaika n. 6 tuntia.
Mahtava lenkki. Ehkä jopa myös hyödyllinen.
Tallenteen nousumetrit ja energiankulutus tuulestatemmattuja.
Viikonloppuna koitti vihdoin melontakauden odotettu huipennos eli SMM:n viikonloppuretki Örön upeisiin maisemiin. Satavuotta suljettuna sotilasalueena ollut Örön linnakesaari avattiin tämän vuoden alussa yleisölle, kun se liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon.
Lähtö tapahtui Kasnäsin vierasvenesatamasta, jonne siirryttiin Turusta autoilla. Koko ajomatkan satoi vettä, mutta kuin tilauksesta pilvet hajosivat ja aurinko alkoi kurkistella taivaalta, kun saavuimme Kasnäsiin. Kajakkien purkamisen ja pakkaamisen jälkeen lähdimme melomaan 13 hengen vahvuudella kohti Örötä noin kuuden aikaan perjantai-illasta. Matkan pituus suorinta reittiä on noin 15 km, johon aikaa kuluu kolmisen tuntia. Jo retkeä suunniteltaessa oli tiedossa, että viimeinen tunti tultaisi melomaan pimeässä.
Kajakit trailerin kyydissä.
Peter heti kuvaamassa.
(kuva: Peter Nylund)
Keskittyneellä ilmeellä liikenteeseen (kuva: Peter Nylund)
Auringonlasku ei ollut erityisen näyttävä, mutta eipä siitä voi kauheasti valittaa. Auringonlaskun tunnelmassa on aina jotain hienoa. Illan kruunasi vielä pilvien takaa ilmestynyt kuu, joka pimeällä merellä oli niin kirkas että se suorastaan häikäisi. Tunnelma oli huikea. Rantauduimme Örön telttapaikan hiekkarannalle noin yhdeksän aikoihin ja pystytimme leirin.
"Vasten kuutamon siltaa..."
Seuraavaksi oli vuoraossa illallinen kuunnellen toisen retkenvetäjän/oppaamme/asiantuntijamme tarinoita saaren historiasta ja sen arvosta kansallispuistolle.
Retkueen vetäjät Peter ja Esko kevyellä kenttäillallisella.
Superkuun kirkkaudesta huolimatta taivaalla näkyi komeasti tähtiäkin.
Heräilin aamuvarhaisella ihmettelemään leirin ympäristöä. Kuuden aikaan oli hämmentävän valoisaa verrattuna kaupugin aamuun, jossa valosaaste saa aikaan illuusion, että ilman katuvaloja olisi säkkipimeää.
Venus ja mars aamutaivaalla
Rannan tuntumassa uiskenteli joutsenia ja joku minulle tuntemattomaksi jäänyt parvi vesilintuja. Myös harmaahaikara kurvaili taivaalla.
Retkueen laivue valmiina päivän koitoksiin.
Hei tän mä tiedän... se on ihan kielenpäällä
Saaren edellisen omistajan tuottelias toiminta ilmenee muunmuassa puolustushenkisin kiviaihein. Arkkitehtinä toiminut "nuori mies nimetön..."
Lauantaina suoritimme oppaamme johdolla pienen turistikierroksen lähialueen rakennuksille ja saimme samalla historiantunnin. Historia puolustusvoimien temmellyskenttänä näkyy saarella kaikkialla. Saarelle on kuitenkin sen eristyneisyyden vuoksi kehittynyt poikkeuksellisen kasvisto ja lisäksi saarella tavataan sijaintinsa vuoksi useita perhoslajeja, jotka ovat vasta leviämässä Suomeen.
Korentoja
Kaivettua hautaa (kuva: Peter Nylund)
Natrix natrix
Kasematin yhdyskäytävä.
Päivän melontakohteeksi valikoitui pieni Kuggskär niminen saari. Reitti kulki kierrellen pieniä saaria ja luotoja. Ulkosaariston luonto on melko karua ja omaan silmään varsin kaunista. Vesikin oli yllättävän kirkasta. Meduusoita näkyikin erittäin paljon. En ollutkaan tienyt, että se on noin yleisesti esiintyvä laji Suomen vesillä. Näiden lisäksi aurinko paistoi, haukat ja kotkat suorittivat lentonäytöksiä. Voisiko olla parempaa?
(kuva: Peter Nylund)
Meduusalla on varsin mielenkiintoinen elämänkierto. Kierto sisältää ensin toukkavaiheen jota seuraa polyyppimaisen pohjaan kiinnittyvän vaiheen, josta varsinaisina meduusoina tunnetut aikuisyksilöt "syntyvät" suvuttomalla lisääntymisellä. Meduusat puolestaan tuottavat taas toukkia suvullisen lisääntymisen seurauksena. Pohjaan kiinnittynyt aikuisia tuottava tyviosa voi elää useita vuosia. Hämmentävä otus.
Korvameduusa (Aurelia aurita) on ainut Suomen vesillä vakituisesti esiintyvä meduusa.
Bengskär noin 10 kilometrin päästä kuvattuna.
Merisaari, jossa on "järvi", jossa on saari.
Varsin kelvollinen lounaspaikka. Saarella oli myös pieni järvi ja meillä oli kajakit mukana...
Peter koemelomassa "järveä"
Spekuloimme, että kyseessä saattaisi olla Suomen eteläisin järvi. Lisäselvitykset kuitenkin paljastivat, että ainakin Russarössä on lampia, jotka ovat etelämpänä. Järven ja lammen määritelmä ei ole ihan selkeä, joten suorituksen erityisyys jää aavistuksen kyseenalaiseksi.
Paluumatkalla päästiin nautiskelemaan jo pienestä aallokosta tuulen kasvaessa iltapäivästä.
Örössä pääsimme jatkamaan taas turistikierrosta. Vuorossa olivat vanha tsaarinaikainen kasarmialue ja miehekkään kokoinen tsaarin venäjän perintönä saatu 12 tuumainen Obuhov tykki. Viimesen päälle hi-tech ase edellisen vuosisadan alusta. Vanhat intti-muistot palasivat hyvin mieleen, kun maisemat olivat kovin samanlaisia kuin omassa palveluspaikassa. Obuhoviin olin päässyt jo tutustumaan asepalveluksen aikana, mutta on se uudelleen nähtynäkin vaikuttava ja käsittämättömän massiivinen pyssy. Pelkkä piippu painaa 50 000 kiloa.
Varsinainen "unholan urku..."
Tykin 305 mm kranaatti painaa noin 400-500 kiloa.
Illalla syötiin, saunottiin ja syötiin.
(kuva: Peter Nylund)
Sunnuntaina purimme leirin ja lähdimme aamupäivästä paluumatkalle kohti Kasnäsiä.
Paluumatkalle lähdettiin Örön länsipuolitse. Tuuli oli kääntynyt lännen suuntaiseksi ja nopeuden ollessa noin 7-8 m/s allokko oli jo kohtuullinen. Aika paljon sai tehdä töitä, että kajakki pysyi suunnassa. Isossa ja osaavassa porukassa kaatuminen ei pelottanut joten aallokosta pystyi jopa vähän nautiskelemaan vaikka eteneminen vaatikin melkoista keskittymistä. (En ottanut kuvia.)
Saaren pohjoispäässä kävimme katsastamassa pohjoiskärjen vallitukset ja bunkkerit. Komeat olivat maisemat sielläkin.
Täältä jatkoimme suojaisampaa reittiä ja allekirjoittanut kuulemma ilmoittautui vapaaehtoiseksi suunnistajaksi. Suunnistus meni ihan hyvin, eikä eksytty. Saarien mukaan suunnistaminen on kyllä melko vaikeaa. Kaiki saaret näyttävät mereltäpäin ihan samoilta ja eri etäisyyksillä olevat saaret näyttävät sulautuvan yhteen. Kompassilla pidettävä suunta on taitaa olla varmin keino edetä kun selkeästi tunnistettavat maaston merkit puuttuvat.
(kuva: Peter Nylund)
Ankkurit ylös ja kohti kotia. Arrr!
Lounaspaikaksi löytyi pikkuruinen luoto, joka tarjosi kohtuullisen tuulensuojan. Luodolla nökötti vain pari piskuista mäntyä, mutta muuten kasvillisuutta oli melko laaja kirjo.
Luodon huipulla tuuli melko navakasti, mutta meisema oli karuudessaan komeaa.
Tuulen tuivertamaa heinää.
"Vihreä on kataja kapsahtaa..." (Juniper communis)
Olisko tää joku karhunsammal?
Tauon jälkeen jäljellä oli enää viimeinen lyhyt pätkä ennen Kasnäsiä.
Reissun päätteeksi saimme vielä todistaa syksyn saapumisen vaikka keli olikin ollut kovin kesäisen tuntuinen. Autoja lastatessa satapäin kurkia lensi kohti etelää töräytellen tervehdyksiään. Ja kuinka ollakaan, kun lähdimme ajamaan alkoi taas sataa kaatamalla vettä.
"Kurjat kurjet esiin kaartaa..."
Reissu oli kaikin puolin onnistunut, lähes täydellinen sanoisin. Kiitos Peterille kun rohkaisit mukaan. Kiitos kaikille retkeilijöille seurasta ja erityisesti järjestäjille vaivannäöstä.
