torstai 3. maaliskuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
Juoksulenkillä
Juoksin eilen elämäni ekan 10 km lenkin. Enpä olisi uskonut että semmoistakin voi tehdä.
Aikaa kului 1:03:01. Pakkasta oli -15C ja polku paikoin huonossa kunnossa.
Tavoitteena oli vain kokeilla miltä kymppi tuntuu ilman kellon vahtaamista. Pyrin pitämään sykkeen kurissa ja vauhdin tasaisena. Keskisyke oli 154 (vähän korkea?), mutta ei tuntunut pahalta. Kilometriin käytetty aika vaihteli 6 minuutin molemmin puolin.
Aurajoenranta on oivallista lenkkimaastoa. Etenkin auringonnousun aikaan.
Aikaa kului 1:03:01. Pakkasta oli -15C ja polku paikoin huonossa kunnossa.
Tavoitteena oli vain kokeilla miltä kymppi tuntuu ilman kellon vahtaamista. Pyrin pitämään sykkeen kurissa ja vauhdin tasaisena. Keskisyke oli 154 (vähän korkea?), mutta ei tuntunut pahalta. Kilometriin käytetty aika vaihteli 6 minuutin molemmin puolin.
Aurajoenranta on oivallista lenkkimaastoa. Etenkin auringonnousun aikaan.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Uusi lelu
Tuli hankittua joulu/synttärilahjaksi Garminin Forerunner 110. Laite on rannekello-tyyppinen sykemittari, joka on varusteltu GPS-tallentimella. Pienikokoinen ja yksinkertainen.
Sykkeet eivät ole koskaan pyöräillessä tuntuneet oleellisislta, mutta tuon juoksulenkkeilyn kanssa ne tuntuvat kiinnostavan. Lisäksi juostessa on orpo olo kun ei tiennyt matkasta tai nopeudesta mitään. En omista edes rannekelloa, joten ajantajukin oli hukassa. Vanhalla GPS-vehkeellä (MyLogger) pystyi toki jälkeenpäin tarkastelemaan dataa.
110 näyttää liikkeellä ollessa: kuljetun matkan ja ajan, kellon, sykkeen, kalorit sekä etukäteen säädettävissä olevan matkan keskivauhdin (=väliaika, lähinnä juoksussa hyödyllinen).
Ainoa ominaisuus, jossa MyLogger on parempi on säädettävä tallennusväli. Ominaisuudesta on se hyöty, että sillä saa venytettyä akun kestoa ja samalla siis tallennusaikaa. Forerunner lupaa kyllä tallentaa reittiä 8 tuntia, joka riittää mille tahansa normilenkille. Mutta esim. Tahkon 120 ym. juttuihin ei ihan riitä. Tosin MyLoggerin epäluotettavuudesta johtuen en ole silläkään saanut koskaan erikoispitkiä tallennuksia tehtyä.
Havaintoja sykkeistä:
Korkein mitattu - 184 bpm (ei yritetty maksimia, mutta tiukassa ylämäessä)
Keskisyke unessa (7h) - 47 bpm
Matalin mitattu - 41 bpm
Tässä malliksi yksi lenkki Pyörällä.
Ja testilenkki juosten.
Sykkeet eivät ole koskaan pyöräillessä tuntuneet oleellisislta, mutta tuon juoksulenkkeilyn kanssa ne tuntuvat kiinnostavan. Lisäksi juostessa on orpo olo kun ei tiennyt matkasta tai nopeudesta mitään. En omista edes rannekelloa, joten ajantajukin oli hukassa. Vanhalla GPS-vehkeellä (MyLogger) pystyi toki jälkeenpäin tarkastelemaan dataa.
110 näyttää liikkeellä ollessa: kuljetun matkan ja ajan, kellon, sykkeen, kalorit sekä etukäteen säädettävissä olevan matkan keskivauhdin (=väliaika, lähinnä juoksussa hyödyllinen).
Ainoa ominaisuus, jossa MyLogger on parempi on säädettävä tallennusväli. Ominaisuudesta on se hyöty, että sillä saa venytettyä akun kestoa ja samalla siis tallennusaikaa. Forerunner lupaa kyllä tallentaa reittiä 8 tuntia, joka riittää mille tahansa normilenkille. Mutta esim. Tahkon 120 ym. juttuihin ei ihan riitä. Tosin MyLoggerin epäluotettavuudesta johtuen en ole silläkään saanut koskaan erikoispitkiä tallennuksia tehtyä.
Havaintoja sykkeistä:
Korkein mitattu - 184 bpm (ei yritetty maksimia, mutta tiukassa ylämäessä)
Keskisyke unessa (7h) - 47 bpm
Matalin mitattu - 41 bpm
Tässä malliksi yksi lenkki Pyörällä.
Ja testilenkki juosten.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Vuoden ensimmäinen
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Vuosi 2010
Taas tuli vuosi valmiiksi.
(Pyöräily)vuosi kului aika vahvasti Pugsleyn kanssa touhutessa. 1337 kilsaa kertyi mittariin. Aikaisempina kalenterivuosina maastopyöristä ainoastaan Meta on saavuttanut 1000 kilometrin rajapyykin (-08 ja -09).
Puggi kävi Lohjalla [97 km], Tahkolla [60 km 4.19:08] ja Myllyssä [122+28 km].
Tavoitteet täyttyivät ihan mukavasti. Kilometrejä tosin kertyi vain 4382. Työmatkan lyhentyminen vähensi laskennallisesti n. 300 km. Voisi sanoa, että aika vastaava määrä tuli harrastettua kuin viimevuonna, sillä viime vuoden saldo oli 4660 km.
Yhteenkään varsinaiseen kilpailuun (Tahkoa lukuunottamatta) en tullut osallistuneeksi. XC:n SM kisoissa tosin osallistuin järjestyshommiin.
Aamujaoksen aktiivisuus oli tänä vuonna aika matalalla. Koko jaoksella taisi olla hankala vuosi aamujen suhteen. Toivottavasti vuosi 2011 tuo tullessaan parempaa.
En ostanut pyörää tänä vuonna! :o Edellisen kerran moinen tapahtui vuonna 2005.
Osittain ajanpuutteesta johtuen yllätin itseni käymällä myös juoksulenkeillä. Se on ollut, vastoin kaikkia odotuksia, yllättävän hauskaa puuhaa. Uskoisin, että lönkyttely pysynee mukana jatkossakin. Mitään tavotteita* juoksulle ei ole koska olen siinä täysi nöösi. "Paras" saavutus oli 7,5 km työmatka 47 minuuttiin, jonka jälkeen oli vielä ihan toiminta kykyinen koko päivän. Uskoisin, että kymppi menisi tuntiin jos kokeilisi.
Muista vuoden 2011 tavotteista en osaa sanoa mitään. Tarkoitus on taas lähinnä pitää hauskaa niin paljon kuin ehtii. Ehkä Lohjaa, varmaan Tahkoa, toivottavasti joku reissu tai 24h kisa, jos sellasia on tarjolla.
(*Perinteisenä miehenä joku ääni kuiskii korvaan, että nyt tarvitset sykemittarin gepsillä ja parit uudet kengät eri alustoille ja puolimaratoni vähintään pitää juosta kesällä. Ei ole helppoa miehen nauttia harrastuksesta, ei.)
(Pyöräily)vuosi kului aika vahvasti Pugsleyn kanssa touhutessa. 1337 kilsaa kertyi mittariin. Aikaisempina kalenterivuosina maastopyöristä ainoastaan Meta on saavuttanut 1000 kilometrin rajapyykin (-08 ja -09).
Puggi kävi Lohjalla [97 km], Tahkolla [60 km 4.19:08] ja Myllyssä [122+28 km].
Tavoitteet täyttyivät ihan mukavasti. Kilometrejä tosin kertyi vain 4382. Työmatkan lyhentyminen vähensi laskennallisesti n. 300 km. Voisi sanoa, että aika vastaava määrä tuli harrastettua kuin viimevuonna, sillä viime vuoden saldo oli 4660 km.
Yhteenkään varsinaiseen kilpailuun (Tahkoa lukuunottamatta) en tullut osallistuneeksi. XC:n SM kisoissa tosin osallistuin järjestyshommiin.
Aamujaoksen aktiivisuus oli tänä vuonna aika matalalla. Koko jaoksella taisi olla hankala vuosi aamujen suhteen. Toivottavasti vuosi 2011 tuo tullessaan parempaa.
En ostanut pyörää tänä vuonna! :o Edellisen kerran moinen tapahtui vuonna 2005.
Osittain ajanpuutteesta johtuen yllätin itseni käymällä myös juoksulenkeillä. Se on ollut, vastoin kaikkia odotuksia, yllättävän hauskaa puuhaa. Uskoisin, että lönkyttely pysynee mukana jatkossakin. Mitään tavotteita* juoksulle ei ole koska olen siinä täysi nöösi. "Paras" saavutus oli 7,5 km työmatka 47 minuuttiin, jonka jälkeen oli vielä ihan toiminta kykyinen koko päivän. Uskoisin, että kymppi menisi tuntiin jos kokeilisi.
Muista vuoden 2011 tavotteista en osaa sanoa mitään. Tarkoitus on taas lähinnä pitää hauskaa niin paljon kuin ehtii. Ehkä Lohjaa, varmaan Tahkoa, toivottavasti joku reissu tai 24h kisa, jos sellasia on tarjolla.
(*Perinteisenä miehenä joku ääni kuiskii korvaan, että nyt tarvitset sykemittarin gepsillä ja parit uudet kengät eri alustoille ja puolimaratoni vähintään pitää juosta kesällä. Ei ole helppoa miehen nauttia harrastuksesta, ei.)
perjantai 10. joulukuuta 2010
Trekkiin nastat
Työmatka Rekkiin tuli vihdoin punnerrettua nastatkumit. Muuten ei olisi vieläkään ollut tarvetta, mutta autotiet alkavat olla kohtalaisen liukkaita. 2,25 leveät Nobby Nicit ovat toimineet lumisilla pyöräteillä loistavasti.
Eteen vanha tuttu Extreme ja taakse Ice Spiker Pro edesmenneen WXC:n tilalle. En tullut hankkineeksi tilalle uutta kumia. Ice Spiker on Kevyt™ Sinkulan talvikumi, mutta tuskinpa tulee sillä ajettua kuitenkaan.
Samalla tuli ihmeteltyä Bontragerin takanapa, jossa oli reilusti klappia. Oli päässyt onneksi vain löystymään. Uudet vaseliinit sisään ja sopiva kiristys.
Eteen vanha tuttu Extreme ja taakse Ice Spiker Pro edesmenneen WXC:n tilalle. En tullut hankkineeksi tilalle uutta kumia. Ice Spiker on Kevyt™ Sinkulan talvikumi, mutta tuskinpa tulee sillä ajettua kuitenkaan.
Samalla tuli ihmeteltyä Bontragerin takanapa, jossa oli reilusti klappia. Oli päässyt onneksi vain löystymään. Uudet vaseliinit sisään ja sopiva kiristys.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Vajosuon kalja-ajelu 27-28.11.2010
Järjestyksessään toinen vuotuinen Vajosuon kalja-ajelu suoritettiin viikonloppuna. Winter Extreme versiota ei tarvinne erikseen järjestää. Mukana oli yhteensä viisi retkeilijää. Saimme myös jo perinteeksi muodostuneen yllätysvierailun. Tämänkertainen vieras saapui tosin vasta aamulla.
Reissu oli jälleen mieleenpainuva. Sitä on mukava sitten kesähelteillä kärvistellessä taas muistella. Lämpötila oli lauantai-iltana -12, josta se yön aikana laski noin -18 asteen kieppeille. Auringon nousun jälkeen lämpötilä palasi noin -12 paikkeille. Kertaakan koko reissun aikana ei paleltanut, vaikka ajoittain kylmä olikin. Ilman nuotiopaikkaa vastaava reissu olisi varmasti luonteeltaa hyvinkin erilainen.
Pugsley on luotu juuri tämän tyyppisille retkile. Lunta oli niin paljon, että pitkoksilla ajelu oli leveän renkaan ansiosta edes jotenkin mahdollista. Lumi oli peittänyt pitkokset kokonaa, eikä lankkuja voinut hangessa hahmottaa. Lisäjännitystä aiheutti se seikka, että suo oli vielä käytännössä sula. Pahimmassa tapauksessa reipas ulosajo olisi johtanut jalkojen kastumiseen. Ja voi vain kuvitella miten terveellistä se olisi ollut -12 asteen lämpötilassa.
Koska en omista kunnollista tavimakuupussia, jouduin kuljettamaan myös kesäpussia ja ylimääräistä makuualustaa. Alustat, pussit ja leiriin varatut toppavaatteet sain lastattua pyörän etu-ja takatarakoille. Runkolaukussa kulki työkalut ja vähän varaosia. Pyörässä oli lisäksi 1,5 l juotavaa. Kokonaispaino lastatulla pyörällä oli noin 25 kiloa ja repulla ehkä 10. Repussa kulki varavaatteet, syötävät ja juotavat sekä muu leirissä tarvittava välineistö. Varavaatteita oli matkassa vähän liikaakin, mutta parempi niin päin.
Hankintalistalla on ehdottomasti pari eristettyä juomapulloa, jotka näyttivät toimivat vielä hienosti, omien pullojen ollessa jo umpi jäässä.
Lisää kuvia löytyy taas Yetin blogista.
Reissu oli jälleen mieleenpainuva. Sitä on mukava sitten kesähelteillä kärvistellessä taas muistella. Lämpötila oli lauantai-iltana -12, josta se yön aikana laski noin -18 asteen kieppeille. Auringon nousun jälkeen lämpötilä palasi noin -12 paikkeille. Kertaakan koko reissun aikana ei paleltanut, vaikka ajoittain kylmä olikin. Ilman nuotiopaikkaa vastaava reissu olisi varmasti luonteeltaa hyvinkin erilainen.
Pugsley on luotu juuri tämän tyyppisille retkile. Lunta oli niin paljon, että pitkoksilla ajelu oli leveän renkaan ansiosta edes jotenkin mahdollista. Lumi oli peittänyt pitkokset kokonaa, eikä lankkuja voinut hangessa hahmottaa. Lisäjännitystä aiheutti se seikka, että suo oli vielä käytännössä sula. Pahimmassa tapauksessa reipas ulosajo olisi johtanut jalkojen kastumiseen. Ja voi vain kuvitella miten terveellistä se olisi ollut -12 asteen lämpötilassa.
Koska en omista kunnollista tavimakuupussia, jouduin kuljettamaan myös kesäpussia ja ylimääräistä makuualustaa. Alustat, pussit ja leiriin varatut toppavaatteet sain lastattua pyörän etu-ja takatarakoille. Runkolaukussa kulki työkalut ja vähän varaosia. Pyörässä oli lisäksi 1,5 l juotavaa. Kokonaispaino lastatulla pyörällä oli noin 25 kiloa ja repulla ehkä 10. Repussa kulki varavaatteet, syötävät ja juotavat sekä muu leirissä tarvittava välineistö. Varavaatteita oli matkassa vähän liikaakin, mutta parempi niin päin.
Hankintalistalla on ehdottomasti pari eristettyä juomapulloa, jotka näyttivät toimivat vielä hienosti, omien pullojen ollessa jo umpi jäässä.
Lisää kuvia löytyy taas Yetin blogista.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Ensilumi
Laitetaan nyt vaikka tänne muistiin, että eilen (9.11.10) satoi ensilumi, jota tuli vajaa 10 cm. Tänään tosin jo sulanut pääosin pois.
Lumesta oli otettava irti kaikki mitä sai. Eli ajelin Pugilla työmatkan maisemareitillä.
Lumesta oli otettava irti kaikki mitä sai. Eli ajelin Pugilla työmatkan maisemareitillä.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Offtopic
Olen alkanut harrastaa pyöräilyn lisäksi muutakin liikuntaa. Olen nimittäin salaa käynyt metsässä juoksemassa. Ei sinänsä varmaan muuten mitenkään ihmeellistä, mutta olen koko ikäni vihannut juoksemista. Kesän jälkeen alkoi jostain käsittämättömästä syystä tehdä mieli kokeilla lajia. Ja sehän olikin ihan mukavaa (mitä nyt veri maistui suussa ja kylkiin sattui).
Syy miksi en ole koskaan juossut on juuri tuo kylkiin sattuminen/pistäminen. Varmaan joku hengitys tms. virhe. Maastojuoksussa se ei olekaan ollut niin paha, kun tenpo muuttuu kokoajan, toisin kuin tiellä/purtsalla juostessa.
Ostin tällä viikolla jopa lenkkarit! Edellisistä lenkkareista onkin aikaa varmasti lähemmäs 10 vuotta. (Toivottavasti juoksu ei ole välineurheilua)
Paras puoli juoksussa on se, että tunnin räpiköintikin riittää siihen, että tuntee urheilleensa. Pyöräilyssä samaan tarvitsee nykyään tuhrata tunti tolkulla aikaa.
Syy miksi en ole koskaan juossut on juuri tuo kylkiin sattuminen/pistäminen. Varmaan joku hengitys tms. virhe. Maastojuoksussa se ei olekaan ollut niin paha, kun tenpo muuttuu kokoajan, toisin kuin tiellä/purtsalla juostessa.
Ostin tällä viikolla jopa lenkkarit! Edellisistä lenkkareista onkin aikaa varmasti lähemmäs 10 vuotta. (Toivottavasti juoksu ei ole välineurheilua)
Paras puoli juoksussa on se, että tunnin räpiköintikin riittää siihen, että tuntee urheilleensa. Pyöräilyssä samaan tarvitsee nykyään tuhrata tunti tolkulla aikaa.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
F500:een nastat.
Punnersin eilen F500:een talvikumit. Samat Marathon Winterit edelleen käytössä. Asensin kumeihin myös pistosuojanauhat, koska kuulopuheiden mukaan nastat tunkevat läpi kumeista viimeistään 2000 km kohdalla. Kumin sisäpinnalla näkyi tosiaan nastojen kohdalla jo pieniä kohoumia.
Nastojen vaihtoon sain kummasti lisämotivaatiota, kun olin aamulla ajaa 30 km/h vauhdilla päin tunnelin seinää. Vaikka muuten olikin märkää ja plussaa oli tunnelin alusta peilijäätä. Refleksipelastuksella sain kuitenkin pyörän pidettyä pystyssä vaikka lähtikin keula alta.
Kestää kestää, jaksaa jaksaa. Korkeintaan hyvin sisäänajetut vasta.
Nastojen vaihtoon sain kummasti lisämotivaatiota, kun olin aamulla ajaa 30 km/h vauhdilla päin tunnelin seinää. Vaikka muuten olikin märkää ja plussaa oli tunnelin alusta peilijäätä. Refleksipelastuksella sain kuitenkin pyörän pidettyä pystyssä vaikka lähtikin keula alta.
Kestää kestää, jaksaa jaksaa. Korkeintaan hyvin sisäänajetut vasta.
tiistai 26. lokakuuta 2010
V Paimios´s Revenge
Viikonloppuna kävin kokeilemassa Paimion polkuja V Paimio´s Revengessä.
Polut olivat mukavia, mutta sää ei oikein suosinut. Lämpötila oli jonkun asteen plussan puolella ja vettä satoi tasaisesti. Ihan jees.
Turunseudun FatBikeRiders 1. syyskokous.
Yetin blogissa on lisää kuvia.
Polut olivat mukavia, mutta sää ei oikein suosinut. Lämpötila oli jonkun asteen plussan puolella ja vettä satoi tasaisesti. Ihan jees.
Turunseudun FatBikeRiders 1. syyskokous.
Yetin blogissa on lisää kuvia.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Enon testilenkki
Enon toiminta oli odotetusti eleetöntä. Lisäksi se on mukavan hiljainen.
Eipä siitä muuta raportoitavaa, toivottavasti on myös kestävä.
Eipä siitä muuta raportoitavaa, toivottavasti on myös kestävä.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Amerikan BlingBlingiä Pugiin
ACS:n sinkularattaat eivät ole huimanneet laadulla ja hakusessa on jo pidempään ollut joku laadukkaampi vastaava härpätin. Ongelmaksi muodostui rattaan koko: 20t. Sen kokoisena ei ole käytännössä löytynyt muita kuin White Industriesin ENO. Edellisen lenkin jälkeen huomasin, että rattaassa on klappia sivusuunnassa järkyttävästi. Lisäksi vapaaratas on tuntunut melko jähmeältä viime aikoina. Tuntuu siltä, että siitä on tulossa joko fixi tai "kuntopyörä". Kaiken kruunaa vielä ärsyttävä nakutus, jota tuo on pitäänyt jo keväästä asti.
Järkyttävän kilohinnan omaava räpätin saapui tänään postissa. Uskomatonta kyllä, hinta ei tunnu järkyttävältä kun sitä pitelee kädessä. Vaikuttaa ihan oikeasti laatutuotteelta.
Enää tarvitsisi saada jumittunut ACS irti. Ei lähde käsivoimin isolla jakoavaimella. Täytynee viedä töihin, jossa sen saa kiinni ruuvipenkkiin. Vaseliiniä lienee käytetty asennettaessa liian säästeliäästi.
Ratas on pakattu melko hellyyttävästi pehmustetulle alustalle.
Lisäys:
Ratas lähti ruuvipenkissä irti ongelmitta. Testilenkkiä varmaan ensi viikolla.
Järkyttävän kilohinnan omaava räpätin saapui tänään postissa. Uskomatonta kyllä, hinta ei tunnu järkyttävältä kun sitä pitelee kädessä. Vaikuttaa ihan oikeasti laatutuotteelta.
Enää tarvitsisi saada jumittunut ACS irti. Ei lähde käsivoimin isolla jakoavaimella. Täytynee viedä töihin, jossa sen saa kiinni ruuvipenkkiin. Vaseliiniä lienee käytetty asennettaessa liian säästeliäästi.
Ratas on pakattu melko hellyyttävästi pehmustetulle alustalle.
Lisäys:
Ratas lähti ruuvipenkissä irti ongelmitta. Testilenkkiä varmaan ensi viikolla.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Pugsleyn tarakka
Sain vihdoin Pugsliin sopivan (edullisen) tarakan. Kiitos Yetin.
Tarakka on nimeltään: Revolution Adventure Pannier Rack Mountain.
Tarakka on riittävän tukeva minun tarpeisiin. (Esim. makuupussi, työkaluja, juotavaa ym. pientä.)
Tarakan asennus onnistui kohtalaisen kivuttomasti. Yläpään kiinnikkeiden väliin tarvitsi prikat, etteivät ne osu runkoon. Kiinnikkeet olisi ilmeisesti tarkoitus asentaa kiinnitysreikien ulkopuolelle, mutta koska Pugsleyn haarukka on niin leveä oli ne asennettava sisäpuolelle.
Alapään kiinitykset puolestaan asentuivat parhaiten siten, että toinen (vasen) on ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. Tällöin tarakka on tosin aavistuksen sivussa. Pinellä voiman käytöllä molemmat puolet sai kuitenkin kiinnitettyä pidikkeiden ulkopuolelle. En tiedä kuinka kannattavaa on pitää alumiinisiä kannatinputkia jännityksessä, mutta näin se asettuu kutakuinkin keskelle.
Viritin myös etuharukkaan paikan pullotelineelle. Osat sain vanhasta heijastimen pidikkeestä. telineen ylempi ruuvi tulee pidikkeeseen ja alempi etutarakan kiinnitysreikään.
Tarakka on nimeltään: Revolution Adventure Pannier Rack Mountain.
Tarakka on riittävän tukeva minun tarpeisiin. (Esim. makuupussi, työkaluja, juotavaa ym. pientä.)
Tarakan asennus onnistui kohtalaisen kivuttomasti. Yläpään kiinnikkeiden väliin tarvitsi prikat, etteivät ne osu runkoon. Kiinnikkeet olisi ilmeisesti tarkoitus asentaa kiinnitysreikien ulkopuolelle, mutta koska Pugsleyn haarukka on niin leveä oli ne asennettava sisäpuolelle.
Alapään kiinitykset puolestaan asentuivat parhaiten siten, että toinen (vasen) on ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. Tällöin tarakka on tosin aavistuksen sivussa. Pinellä voiman käytöllä molemmat puolet sai kuitenkin kiinnitettyä pidikkeiden ulkopuolelle. En tiedä kuinka kannattavaa on pitää alumiinisiä kannatinputkia jännityksessä, mutta näin se asettuu kutakuinkin keskelle.
Viritin myös etuharukkaan paikan pullotelineelle. Osat sain vanhasta heijastimen pidikkeestä. telineen ylempi ruuvi tulee pidikkeeseen ja alempi etutarakan kiinnitysreikään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)