maanantai 28. marraskuuta 2011

Drössiger askaretluprojekti, Osa IV - kasaus


DIY -- Näin kokoat jäykkäperäisen maastopyörän --

  • Rungon esivalmistelu

    Keskiömuhville köyhän miehen rotsaus, eli ylimääräiset maalipurseet pois. Ohjainleekeri olikin jo naputeltu runkoon valmiiksi günterin toimesta, joten emäputken pinnoille ei samaa toimenpidettä päässyt suorittamaan.















    Vaihtajankorvake runkoon.


    • Keulan kaulaputki ja tähtimutteri
    Kaulaputki lyhennetään sopivan mittaiseksi. Rautasaha on osoittautunut riittävän tarkaksi työkaluksi.


     

































    Tähtimutteri naputetaan paikalleen "käpyasettimella" n. 15 mm syvyyteen.

    Sahausjälki kannattaa pyöristetää siistiksi viilalla, jotta laakerin yläsuojan tiiviste ei kärsi asennuksessa..

     
    • Keula, stemmi ja tanko
    Keula laakereiden läpi emäputkeen, reilusti rasvaa laakeriin ja kilkkeet paikoilleen. Avaruudettimet ja stemmi päälle ja hattu kireälle. Jätin keulan putken vielä tarkoituksella aika pitkäksi. Lyhennetään lisää jos tarvetta. 

    Laakereiden kiristyksen jälkeen kiristetään stemmi suoraan. Seuraavaksi sujautetaan tanko stemmiin ja kiristetään "tarkalleen" 8 Nm:n momenttiin.


    • Voimansiirto
    Keskiön laakereista on hyvä aloittaa. Rungossa on 68 mm muhvi. Tarvitaan siis 3 kpl 2,5 mm prikkoja laakereiden alle (2 oikealle ja 1 vasemmalle). Kierteisiin vähän vaseliinia, että ne saa joskus myös irti ilman kolmen metrin jatkovartta.



    Oikeassa laakerikupissa on vasuri kierre. Kampien ja polkimien kierteiden kätisyys on helppo muistaa yksinkertaisella muistisäännöllä:
    "Polkimissa oikealla on oikea kierre, joka vääntyy siis auki vasempaan ja vasemmalla väärä paitsi jos käyttää kuusiokoloavainta takapuolelta ja katsoo asiaa työkalun suunnasta, jolloin ikään kuin kiristetään väärään suuntaa ja vasen tietty toisinpäin, kampien ja laakereiden kätisyydet puolestaan menee päinvastoin eli oikea onkin väärä, eikä niitä saa kiristettyä "väärältä" puolelta ja sekaantumisen vaarakin on huomattavasti pienempi ja tämä siis vain jos pyörä on oikein päin, jos katollaan niin aivot nyrjähtää." 
    Ihan itse olen säännön kehittänyt, eiks vaan olekin helppo?


    Seuraavaksi kammet. Oikea tuupataan laakereiden läpi ja vasen kiristetään päätyholkilla ja pultataan paikoilleen.



    Etuvaihtaja...



    ...ja takavaihtaja.



    Vaihdevaijereille pätkitään sopivan pituiset pätkät suoja kuorta ja ne asetetaan rungon kiinnikeisiin.



    Vaihtajat pujotetaan tankoon ja vaijeri työnnetään suojakuorien läpi.





    • Jarrut
    Keulassa on post mount kiinnnikkeet samoin kuin jarruissa, joten eteen ei tarvita adapteria 160 millisen levyn kanssa.

    Takana kiinnitys on IS2000 standardin mukainen eli adapterille on tarvetta. Adapteri hankittiin huutelemalla fillarifoorumilla, kun jarrujen mukana ei tullutkaan. Kiitti Pete.





    Kahvat sujautetaan tankoon ja letkut kiinitetään runkoon muoviklipsuilla. Letkut olivat onneksi juuri sopivan mittaiset. Letkujen lyhennykseen/ilmaukseen ei siis tarvinnut ryhtyä.

    Keulan PopLoc -"kaukosäädin" Pujotetaan tankoon.




    Ööö. Nyt ei näytä kyllä olevan ihan oikein. Otetaan pois ja laitetaan oikeinpäin.



    Nyt on parempi.

    Poplocin vaijeri pujotetaan paikolleen ja kiristetään keulaan.


    •     Kiekot
    Kerrankin joku insinööri on ajatellut tuotteen käyttäjää, sen sijaan, että olisi keksinyt uuden standardin. Jarrulevyt nimittäin kiinnitetään center lock napoihin fiksusti samalla työkalulla kuin takapakka.




    Renkaiden asennnukseen on olemassa useampi tekniikka. Itse suoritan toimenpiteen useimmiten seuraavasti:
    Ensin sisuriin aavistus ilmaa. Sisuri ulkokumin sisälle, jonka jälkeen venttiilistä aloittaen koko paketti punnerretaan vanteelle. Painetta renkaaseen vähintään maksimeille, jotta rengas asettuu kunnolla. Lopuksi ylimääräisdet ilmat pois.



    Muotipoliisi määrää, että kumin ja vanteen tekstit tulee kohdistaa oikein.

    Kunhan kiekot on saanut ähellettyä paikoilleen, voi alkaa mittailemaan ketjuja.

    Kejun pituuden määritykseen yleisimmin käytetyin keino lienee seuraava: Ketju edestä ja takaa isoimmille rattaille ilman takavaihtajaa. Tähän pituuteen lisätään pari linkkiä.


    Ketju katkaistaan valitusta kohdasta. Shimanon ketjuihin on näköjään tullut myös pyörimissuunta, eli ainakin 10-ketjut on nykyään mahdollista asentaa nurin päin. Päälisin puolin en huomannut ainakaan mitään suurta eroa symmetriassa. Toinen huomio 10-ketjuista oli, että ne eivät kapeudensa taki meinanneet sopia ketjunkatkaisijaan. Piikit jotka tukevat ketjua katkaisijassa eivät mahtuneet levyjen väliin. Kuvasta näkee, että ketjuja oli pidettävä mutkalla, jotta sopivat työkaluun.


    Shimpan ketjut liitetään yhteen perinteisellä tapilla. Tapin paikalleen puristuksen jälkeen poistetaan tapista ohjurina toimiva pätkä pihdeillä. Lopuksi varmistetaan, että kejun nivelet liikkuvat vapaasti liitoksen kohdalta. Tappiliitos lienee kestävä, mutta väärin asennettua ketjua ei siis saa korjattua ilman uutta liitostappia. Kannattaa tarkastaa pari kertaa, että ketju kulkee oikein vaihtajien läpi.

    Horina jatkuu lisätietoja klikkaamalla...



























    • Gripit, polkimet ja satula
    Satula tolppaan ja tolppa runkoon. Satula säädetään vaakatasoon.
    Gripit ähelletään tankoon. Tähänkin operaatioon on loputtomasti erilaisia kikkoja. Viisas pääsee vähemmällä. Tällä kertaa suosinkin siis raakaa voimaa... Tässäkin kohtaa kannattaa vielä varmistaa, että kaikki tarvittavat kaffat ja vipstaakit on tangossa oikein päin.


    Polkimien kierteisiin suosittelen reilua vaseliinia. Kevyt kiristys riittää. Yksi paskamaisimmista hommista on irroitella kiinni syöpyneitä polkimia.


    • Loppusäätö
    Lopuksi vielä vaijereiden lyhennys ja vaihteiden säätö sekä jarrujen keskitys. Hienosäätö suoritetaan joskus testilenkin yhteydessä.


    Parempia kuvaussäitä odotellessa; "ankea kuva eteisessä tyyppinen ratkaisu".

    "Drössi"


    Ja se painohan asettui kuvan setupissa karvan alle 12 kiloon, eli juurikin etukäteen arvioidulle lukemille. Ohne pedal olisi siis 11,6 kg.



    • Asennusolut
    Viimeinen mutta ei vähäisin asennuksen vaihe. Projekti meni lähes kuin Strömssössä, joten kokeillaan oikein makeaa olutta. Ja tietty saksalaista tässä yhteydessä.




    8 kommenttia:

    Jarkko kirjoitti...

    Jos Swarzer Abt olisi yhtään makeampaa ja paksumpaa, voisi sitä kutsua oluen makuiseksi geeliksi.

    Aridani kirjoitti...

    Hieno teksti pyörän kasaamisesta. Tämä saa työn näyttämään niin helpolta ja nopealta, että tekisi mieli tilata hilut ja rakentaa itsekin.

    Ja fillarista tuli tosi hieno, onnittelut.

    Jarkko kirjoitti...

    Kiitos, kiitos.

    Rakentelu on mukavaa hommaa syysiltojen ratoksi.

    Ville kirjoitti...

    Hyviä asennusohjeita. Ja onpa siistin näköiset työtilat!

    Jarkko kirjoitti...

    Kevyt ylivalotus, valkoinen seinä ja tarkkaan valikoidut kuvakulmat tekevät ihmeitä. Todellisuus on vähän jotain muuta.

    Nimetön kirjoitti...

    Hieno projekti. Itsekin teen juuri samoilla väreillä, valkoinen ja musta. Paljonko jäi projektille hintaa, ilmeisesti käytit vain uusia osia? Sait kyllä näyttämään projektin helpolta ja nopealta, ei ihan oma kokemus ��

    Jarkko kirjoitti...

    Projektista on jo sen verran aikaa, että ihan tarkkaa hintaa en nyt muista, mutta jossain 900 euron huitteilla. Taisi olla aika pitkälti käyttämättömista, tarjouksista metsästetyistä osista kasattu.

    Nimetön kirjoitti...

    Kyllä siihen yllättävästi menee, mutta vaikka edulliseksi ei tulekaan niin kyllä jää hyvä mieli itse rakennetusta fillarista. Sitä fiilistä ei saakaan rahalla ostettua..